Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 17 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Dethera jyystää speed metallia sellaisella antaumuksella, että tätä kuunnellessa tuntuu farkkuliivi kasvavan päälle ja pitkävartiset kunnon korislenkkarit jalkaan. Havaittavissa on vaikutteita mm.suomalaisen speedin kuninkaalta STONElta, mutta myös uudemmilta metallibändeiltä. Tämä kappale tosin ei ole niin monimuotoinen ja yllätyksellinen kuin mitä esim.Stonen musiikki oli aikanaan. Lisäksi vokalisointi kuulostaa enemmän death-murinalta ja se tekee hyvän eron muinaisiin speed ajan bändeihin. Tässä biisissä on hienoa se, että DETHERA elvyttää tehokkaasti spees metal-ajan jengihuuto perinnettä, eli vokalistin kurmotuksen väliin bändin pojat huutavat napakasti sanoja tai lyhyitä lauseita ja ne ovat kaikessa käskevyydessän todella tehokkaita, kun ne on toteutettu näinkin hyvin. Soittopuolella olisi sitten enemmän tekemistä. Pojat soittavat kyllä hyvin ja paikoin tarkastikin, mutta -komppikitaroiden soundikin tekee osaltaan sen- soitto kuulostaa hieman suttuiselta. Mutta huono soundikaan ei anna kaikkea anteeksi, eli tällaista musiikkia soitettaessa pitää sahaukset soittaa äärimmäisen tarkasti, senhän jo perinteetkin velvoittavat. Soolokitara osuudet ovat kunnianhimoisia ja sormissa löytyy nopeutta, mutta ei oikein tarkkuutta ja välillä on synkronisaatio eli plektrakäden ja kaulaa hiplaavien sormien yhteispeli halusessa ja tämä johtaa siihen että liian usein turvaudutaan hammer-on soittoon. No tämä saattaa tietysti olla hieman pilkun viilausta. mutta kaiken kaikkiaan perus palikat ovat hyvin läjässä. Treeniä tarvitaan vielä paljon tulevaisuudessa, mutta suunta on kuitenki oikea!!! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensinnäkin mielestäni hieno kappaleen nimi. Bändi tarjoilee lähinnä black metalliksi luokiteltavaa tunnelmointia. Esikuvat tulevat vahvasti Norjan suunnalta eli Emperorin ja kumppaneiden viitoittamaa tietä kuljetaan. Polulta ei kuitenkaan onneksi astuta sen kaiken primitiivisimmän musta metallin puolelle, vaan mukana sopassa on hieman "rauhallisempiakin" aineksia tasoittamassa musiikillista maalailua. Kappaleen alussa kitarat sahaavat tarkasti ja basisti on kehittänyt hyvältä kuulostavat linjat näiden taakse. Lauluosastoa kuullaan kolmenlaista eli löytyy perinteistä korkeaa black metal kärinää, matalampaa death metal murinaa ja sitten ihan puhdasta laulua. Kaikki nämä toimivat ihan kohtuullisesti, mutta tarvittavaa tunnelmaa niistä ei oikein irtoa. Syntikat ovat taustalla, mutta ne sitten tekevätkin hienoja asioita, eli keyboard taiteilija tarjoilee välillä melko mielipuolisiakin melodiakulkujaan, jotka tuovat mieleen King Diamondin levyt 15 vuoden takaa ja se on aina hyvä asia se. Syntikat saisivat olla hieman enemmän pinnalla, jotta niiden vaikutus musiikkiin syvyyttä tuovana instrumenttina olisi suurempi. Hyvä ja kehityskelpoinen orkesteri tämä DARCASIS. Hieman terävämpiä ja omaperäisempiä sävellyksiä vaan jatkossa. Tällaisessa musiikissa koko bändin yhteen soittaminen on elintärkeää, joten unettomia talviöitä vaan treenikämpällä niin homma etenee! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä orkesteri nojaa todella vahvasti 80-luvulle ja musiikki edustaakin kyseisen kultaisen vuosikymmenen kliseitä kaikessa korniudessaan. Vahvana esikuvana bändillä on ilmeisesti W.A.S.P , sillä tässä yritetään saada kovasti samanlaista tunnelmaa aikaiseksi, mutta homma näyttää kyllä valitettavan kalpealta kopiolta aiheesta. Arvosteltavana oleva kappale tosin ei edes yritä olla W.A.S.P:n tavoin raaka ja rujo, vaan mukana on mausteita myös AC/DC-tyyppisestä perus rock-runttausta. Soittajat ovat kliseensä opiskelleet ilmeisesti tarkemmin kuin instrumenttinsa hallinnan ja kappaleessa on 80-luvun äänityksille välillä ominaista "kömpelyyttä" soiton epätarkuuden muodossa, mutta tässä se ei tunnu haittaavan liikoja sillä kyllä orkesterilla draivi tuntuu olevan kohdillaan. Kuitenkin ilonpidosta tässä on myös ilmeisen paljon kyse ja niinhän se oli sitä jo 20 vuotta sitten. ARMOUR on mukavaa kuunneltavaa näinä synkkinä mustan metallin aikoina, jolloin lähinnä itsellensä nauramisen jalo taito tuntuu unohtuneen tyystin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappale kun alkoi olin aistivinani todellista nuoruuden intoa, joka bändillä tähän hommaan tuntui olevan ja se onkin aidoimmillaan arvokas asia. Sweet Impale kaahaa aikalailla samoilla poluilla, kuin 80-luvun Suomalaiset aloittelevat speed-ja trashmetal bändit, mutta hivenen tietysti päivitetyllä otteella. Nykyään tällaista vanhan koulukunnan speediä harvoin enää kuulee. Kitaristit rouhivat luutuistaan tasaisen varmaa riffittelyä, tosin riffit saisi olla soitettu hieman tarkemmin, joten kitaristien kannattaa paljon soitella treenikämpällä kaksistaan metronomin avulla jatkossa. Rumpali takoo kioskistaan hyvinkin perinteitä kunnioittavaa speed-komppailua, joten pohjapalikat ovat pojilla hallussa. Laulaja laulaa puhtaalla äänellä ja tämä onkin vaarallisinta antia koko kappaleessa, sillä välillä tuntuu että vokalisti liitelee äänialalleen hiukan liian korkealla, jolloin epävireisyys pilaa hieman tunnelmaa. Luulen että laulu usein koetaan hyvinkin toissijaiseksi asiaksi mättöriffien ja reippaan meiningin kustannuksella, mutta tässä tapauksessa tekisi hyvää opetella paremmin laulamaan, jolloin lauluun tulisi myös enemmän dynamiikkaa ja koko musiikilliseen antiin parannusta huomattavasti. Kaikenkaikkiaan kehityskelpoinen bändi, mutta treenikämpällä kannattaa viettää vielä paljon aikaa... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappaleessa on hieno syntikkaintro. Sen jälkeen tuleva nykivä "proge"riffi ei tuntunut yhtään hyvältä, mutta tämä on onneksi ohimenevä ilmiö. Syntikka on hallitseva elementti orkesterin musiikissa ja siihen nähden se on miksausvaiheessa jäänyt aikalailla taka-alalle. Biisin kertosäkeessä on hyvin tarttuvuutta ja dynamiikka on haettu säkeistön narisevan puhelaulun, huutolaulun ja kertsin voimakkaamman puhtaan laulun avulla ja kertsiä on lisäksi terästetty kunnon örinällä taustalla. Sinänsä toimivia ideoita, mutta nyt ehkä jääneet hieman latteiksi. Eli enemmän voimaa ja raivoa hommaan, niin meikäläiselle ainakin toimisi paremmin. Bändistä muuten sen verran, että soittajat hoitavat tonttinsa suhteellisen mallikkaasti ja kitarasoolokin on hyvin sävelletty ja rakennettu, mutta epätarkasti soitettu. Lisäksi soolonsoittajan pitäisi saada soittonsa dynaamisemmaksi ja elävämmäksi. Teknisesti soolo toimii käsien synkronisaatio ongelmia lukuunottamatta hyvin. DREADFUL tuntuu hieman olevan sellainen orkesteri, joka hakee tyyliään ja suuntaansa vielä ja sitähän kyllä saa ihan rauhassa hakeakin. Tähän kappaleeseen on ehkä hieman liikaa ladattu erityylisiä vokaaleja, sun muita, joten linjaa täytynee hieman selventää tulevaisuudessa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vanha kunnon black metal on ARDUALin työnsarka. Homma toimii moitteettomasti ja kummalisen tarttuvia riffejä kappaleeseen on saatu ladattua. Kyseessä ei kuitenkaan nyt ole ihan se primitiivisin black metal rymistely, jossa alkuaikoina kovin bändi oli lähinnä se, joka soitti kaikkein huonoimmin ja jolla oli kaameimmat soundit. Nyt on kyseessä musiikilliseti osaava ryhmä ja biisin kirjoittaja on onnistunut luomaan todella laadukkaan äänimaiseman. Rumpali tekee tarkkaa työtä ja kitarat soittavat hyvinkin erilaisia juttuja päällekkäin, mutta kaikki nivoutuu lopuksi todella kierolla tavalla hyvinkin harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tyylilleen uskollisena kappale varoo duurisointuja viimeiseen asti, joka on ehkä huvittavakin piirre. Taustalla puhalteleva syntikka tuo musiikkiin hyvin ulottuvuutta, vaikka se tässä kappaleessa onkin hieman sellainen elementti, jonka huomaa vasta jos se puuttuu... Todellakin valmis bändi omalla sarallaan ja kymmenen vuotta sitten tätäkin orkesteria olisi hyvinkin nopeasti läimäisty levytyssopimuksella, mutta tietenkin nyt on tilanne toinen. Jos kappaleet jatkossakin pysyvät yhtä mielenkiintoisina ja tarttuvina ja keikkakokemusta tulee roppakaupalla, voi tulevaisuus olla hyvinkin valoisa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Johan pölähtää hyvin käyntiin tämä biisi. PANTERA tulee mieleen heti kättelyssä ja kovin Phil Anselmolta vokalisti välillä kuulostaakin, mutta tämä ei todellakaan ole koko totuus. Basso jyrisee hyvin taustalla ja se saakin hyvin tilaa säkeistössä. Muutenkin pitkästä aikaa biisi, jossa on onnistuttu basso miksaamaan kunnolla kuuluviin. Kitaratkin on miksattu hyvin suoraan päin naamaa ja se toimii tällaisessa agressiomusiikissa äärimmäisen hyvin. Vokalisoinnissa on sitä paljon kaivattua raivoa läsnä ja se on kuitenkin hyvin selkeää. Tämä musiikki myöskin vaatii sen, muuten tämä olisi aika laimeaa kuultavaa. Rumpalin basarisoundi on saatu miksattua pehmeäksi, mutta "määrääväksi", joka tarkasti soitettuna on myös hieno yksityiskohta tässä biisissä. Muutenkin rumpali on selkeästi miettinyt etukäteen, että mitä aikoo soittaa ja hyvin treenannut osuutensa. Kitarasoolo on myöskin hyvin Pantera tyyppinen, tosin ero tulee jo siinä, että kunnioitetun Dimebag Darrellin soundia on mahdoton edes yrittää jäljitellä. Soolo nojaa hyvin perusasioihin, mutta ei se kyllä muuta tarvitsekaan. Tämä bändi toimii, tässä ei pyydetä eikä anneta anteeksi. Ja miksi pitäisikään? | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappaleen alku tuo mieleen CARCASSIN, tuon lääkärimetallin lippulaivan ja nimenomaan yhtymäkohta on vahva tarttuva riffittely ja murea vire. Perus death metalia orkka vääntää ja perusriffeillä mennään, laulun vaihdellessa tyylisuunnalle ominaisesta syvästä murinasta korkeaan huutamiseen ja siitä IN FLAMES -tyyliseen "puhtaaseen" lauluun. Myös kitarariffit vaihtelevat tyylikkäästi rujosta perusmättämisestä ilmavampiin ja melodisempiin riffeihin, joita tarjoillaan kertosäkeessä. Kitarasoolo on myös melko häpeämätön, kertoen sen soittajan olevan teknisesti taitava, mutta tyylitaju ei välttämättä ole asettunut aivan kohdilleen vielä. Kertosäkeestä on onnistuttu hyvin ja selkeästi hyödyntämään sointukäännöksiä kahden kitaran avulla ja stereokuvassa se tuo ilmavan ja harmonisen kuuloisen kokonaisuuden. Ennen kitarasooloa karahtaa pelikentälle syntikat järeällä hammond-soundilla, joka muuttuu heti pianopimputteluksi, jonka tarkoitus jää hieman hämärän peittoon, sillä jollain kitaroilla ja tuplabassareilla toteutetulla voimariffillä olisi saatu todennäköisesti järeämpää jälkeä aikaan. En voi itselleni mitään, mutta jostain syystä laulun vaihtelusta ja kappaleen viimeisestä soinnusta kumpuaa mieleeni KING DIAMOND, olettaen että bändissä on vain yksi laulaja. Muita yhteyksiä tähän Dallasissa asuvaan tanskalaiseen dark metallin ruhtinaaseen ei ole ainakaan musiikillisessa mielessä, mutta laulutyylin muuntelu tuo kappaleeseen kaivattua vaihtelua ja onkin hyvä tehokeino. Kunhan sitä ei ruveta liioittelemaan. Hyvä ja tyylikäs orkesteri, vaikkakin esikuvien kirjo tuntuu olevan varsin laaja. Tämä voisi johtaa siihen, että musiikki rimpuilee liikaa joka suuntaan, jolloin biisien pitäminen ehjinä kokonaisuuksina on hankalaa, mutta toistaiseksi tätä vaaraa ei ole. |
||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Heti tiukan alkuriffittelyn alettua ei jää epäselväksi mitä tuleman pitää. DEVILHORN kyntää perus death metallin suota varsin vakuuttavasti, vaikkakin ehkä aavistuksen persoonattomasti. Tyylilajin peruspalikat ovat hyvin bändillä hallussa. Bändi soittaa tiukasti yhteen ja homma rullaa muutenkin mallikkaasti, mutta hieman rohkeampi ote toisi biisiin kaivattua dynamiikkaa ja en näkisi että muutama melodian pätkä tai kitarasoolo ainakaan tunnelmaa latistaisi. Death Metal on siinä epäkiitollinen musiikkityylilaji, että sinne tuntuu nykyään olevan vaikea lisäillä mitään omaleimaisia juttuja bändin menettämättä uskottavuuttaan omien silmiensä tai yleisön silmissä, mutta DEVILHORN on esikuvansa kuunnellut ja siitä oppinsa ammentanut ja kuten sanoin, on bändi hyvässä vedossa ja soitosta kuulee että yhtyeen muusikot "puhuvat samaa kieltä" soittaessaan. Muutaman pykälän rohkeampi ulosanti musiikillisesti kautta linjan vain erottaisi bändin niin monista muista alan yritäjistä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kappaleen nimestä kumpuaa mieleen MANOWAR, mutta kauempana tästä ei voitaisi olla. CASKET raivoaa melko primitivistä death metallia ja osaa asiansa hienosti. Alavireiset kitarat tarjoilevat riffejä, jotka voisivat hyvin olla 15 vuoden takaa, joten esikuvat on kuunneltu ja vieläpä melko tarkasti. SLAYER puskee vahvasti esiin ja erityisesti näin käy kun kitarasoolo iskee kehiin, sillä sen verran HANNEMAN/KING-maneereita tarjoillaan. Vokalisointi taas vaikuttaa enemmänkin MORBID ANGEL meiningiltä, eli ajalta jolloin sanoista oli erittäin hankala saada tolkkua ja näin käy tässäkin. Aikoinaan sanojen ei kai ollutkaan tarkoitus kuulua, väitettiinhän jopa LEE DORRIANin murisseen tennispallo suussa, mutta kieltämättä olisi hieno kuulla mitä sanomaa tässä kuulijalle tarjoillaan. Yhteissoitto pelaa mallikkaasti, joskin kappale on sovitettu hieman liian "turvalliseen" muotoon, eli liiallisia irtiottoja vältellään. Kitarointiin vaan rohkeasti lisää latausta ja rumpali voisi rohkeasti toteuttaa LOMBARDON ja SANDOVALIN viitoittamaa polkua jolloin kappaleen ja koko bändin agressiotaso nousisi huomattavasti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kun kappale alkaa tulee todella hämmentävä olo, kun ei yhtään tiedä mitä tapahtuu. Aikamoiselta sekoilulta homma kuulostaa kunnes biisi etenee ensimmäiseen säkeistöön josta rumpukomppi tuo yhtymäkohtia FAITH NO MOREn Midlife crisis-biisiin. Samalla kuitenkin vokalisointi kuulostaa ELÄKELÄISILTÄ. Sanat kappaleessa ovat nokkelat ja tuo hymyn huulille vaikkakin ilmeisen vakavat tyyliin "menen arkkuun makaamaan...jokainen rakastaa tavallaan". Todelliset dagen efter-lyriikat. Bändi on tiukassa vedossa vaikkakin kitaroita olisi voinut ehkä virittää hieman huolellisemmin mutta ei se tuhoa kokonaisuutta. Orkesterilla on ilmeisesti paljon treeniä takana, erityisesti kappaleiden säveltämisen ja sovittamisen saralla, mutta ilmeisen kauan on bändin pojat instrumenttejaan myös raapineet. Arvoteltavana oleva kappale tuskin antaa täydellistä kuvaa bändin tyylistä sillä sen verran sekalaiset tuntuvat olevan vaikutteet. Tässä liikutaan todellakin mainstreamin-ulkopuolella joka on pumpun tarkoituskin ja toisaalta se antaa vapauden tehdä ihan mitä vaan. Todella mielenkiintoinen tuttavuus tämä KANSALAINEN. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Monimuotoista ja ammattimaista tavaraa IKINAE polkee. Aluksi odotin jotain IN FLAMESIN tapaista rytinää, mutta kappale onkin kokonaisuudessaan hyvä sekoitus rivakoita säröriffejä ja clean-kitarointia. Ja tässä kappaleessa löytyy paljon kaivattua dynamiikkaa, joka nykyään tuppaa vähän olemaan hukassa bändillä kuin bändillä. Alun paahtamisen jälkeen tulee nerokas puhtaalla soundilla toteutettu riffi, joka vangitsee tehokkaasti. Keskivaiheilla tarjoillaan progevaikutteita ja melko puun takaa tulee kylmän rauhallisesti soolon paikalla vihellystä, joten tämä bändi todella tekee mitä tahtoo. Laulu on puhdasta ja sujuvaa ja kitaroissa hyvin vaihtuvia sävyjä. Bändin rumpali tekee hienoa työtä ja koko orkesteri on selkeästi nähnyt vaivaa kappaleen sovituspuolella. Ja taas kerran kuulee että homma on kunnolla treenattu nippuun ennen nauhoituksia, mutta kuitenkin biisi on saatu kuulostamaan "luonnolliselta" ilman liiallista kliinisyyttä. Valmiin kuuloinen bändi, jonka mielellään näkisi toteuttavan näkemyksiään keikkaolosuhteissa. Niin ja olisi kiva tietää kuka on Alfons... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aikalailla viime aikoina STAM1NAn viitoittamalla tiellä tässä ollaan, eli suomen kielistä agressio-metallia PAHA tarjoilee. Kitarat murisevat hyvin ja niiden soundikin on saatu ruuvattua tarpeeksi vihaiseksi. Erityisesti on todennäköisesti saatu kiinnittää huomiota kitaran virittämiseen studio-olosuhteissa matalan vireen takia. Laulu puolella vuorottelee puhdas ja murinalaulu joista puhtaat osuudet tarjoilevat hyviä harmonioita mutta siihen toiseen, eli "huuto"lauluun toivoisi enemmän vihaa ja raivoa. Vaikkakin sanoista saan hyvin selvää, joka kuitenkin on tärkeämpi asia, etenkin kun kyse on kotimaisesta tulkinnasta. Bändi toimii kaikenkaikkiaan tiukasti yhdessä ja tiukat rytmiikan vaihdokset kompin sisällä toimivat tarkasti. Kitaraharmoniat ovat oivallisia säkeistössä ja olisikin ollut hienoa kuulla jonkinlainen soolo kappaleessa. PAHA kuulostaa nyt ehkä hiukka liikaa esikuviltaan, mutta omaleimaisuutta varmasti tulee lisää tulevaisuudessa, kun pojat vaan jaksaa vääntää... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alussa kaiken valtaava syntikkamatto saa kylmät väreet menemään pitkin selkää ja koko kappaletta hallitsee syntikat vahvasti joko sointumattona tai loihtien mitä ihmeellisimpiä melodiakuvioita taustalle. Keyboard soundit kaiken lisäksi vaihtuvat ovelasti miltei koko ajan ja se vie kappaletta eteenpäin hienosti. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kosketisoittaja Hyttinen homman hoitaa keikkatilanteessa. Ja tämä ei todellakaan ole epäluottamuslause, etteikö homma hoituisi. Bändi mainitsee esikuvikseen mm. CHILDREN OF BODOMIN, DIABLON, JIMI HENDRIXIN ja HIMIN ja jotenkin näitä kaikkia musiikista löytää. Ehkä enemmän ollaan kallellaan HIMin tunnelmametalliin ja välillä nämä rankemmat esikuvat tunkevat huutovokaalien myötä taustalta esiin. Kaikenkaikkiaan osaava orkesteri. Jokainen soittaja tuntuu todella tanakasti seisovan omalla tontillaan ja jälleen kuulee sen, ettei nauhoitusvaiheessa olla enää harjoiteltu, vaan homma on ollut harvinaisen selvä kun rec-nappulaa on painettu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Bändi liikkuu vahvasti 80-luku henkisessä trash/speed-metal maastossa ja homma hoituukin hyvin. Tuolloin vallalla olivat aikalailla vahvat ja nopeat ja välillä hieman päättömätkin riffit ja Groke`s Clan onkin esikuvansa huolella kuunnellut. Ilmeisesti triona operoiva bändi voisi mennä läpi jonain 80-luvun puolivälin sahana tyyliin EXODUS, SUICIDAL TENDENCIES... Mutta on soitossa ripaus nykyhetkeäkin toki. Kitarariffittely on tarkkaa ja sillointällöin soivat riitasoinnut tuovat mieleen Kanadalaisen ANNIHILATORIN 90-luvun alusta. Rumpali osaa hommansa myöskin mallikkaasti eikä tunnu paljon huteja lyövän ja tällaisen musiikkiyylin valitseva orkesteri tarvitseekin äärimmäisen luotettavan rumpalin. Hieman paremmilla ja erottelevammilla soundeilla tästä saisi enemmän irti, mutta kitaran jo tarpeeksi kuiva soudi tyydyttää kyllä tämän tarpeen ja toisaalta kun vertaa tätä esikuviensa soundeihin parikymmentä vuotta sitten, on tämä yhtä juhlaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kappaleeseen on saatu todella sujuvan kuuloinen poljento ja se kielii siitä että treenikämpällä on jaksettu viettää aikaa. Aikaa ja vaivaa on nähty myös kappaleen sovituspuolella. Heti ensimmäisenä yhtymäkohtana mieleen tulee DIABLO vokaalipuolen ja vihaisen ja tarkan riffittelyn takia. Kappaleeseen on myös saatu hyvää dynamiikkaa pudottamalla välillä kitaravalli pois laulun alta. Enemmän olisi toivonut melodiaa jota kitara jossain välissä hiukan tarjoilikin mutta mielestäni liian vähän. Pienessäkin melodian pätkässä oli hyvää ideaa joten olisi ollut kutkuttavaa kuulla lisää kitaramelodiaa tai jopa kitarasoolo. Bändissä on tarkkoja ja asiansa osaavia muusikoita ja erityisesti rumpalin työskentelyä oli ilo kuunnella sen tarkkuuden ja silti rentouden takia. Jatkossa enemmän rohkeutta melodioiden puolella ja lauluun ehkä enemmän sävyeroja. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alun hieno tuplakitara melodia antoi odottaa death metal-tyylistä vokalisointia mutta yllätys olikin suuri kun laulu onkin puhdasta ja varsin mallikasta. Hienoja oivalluksia tarjoillaan säkeistöä seuraavassa kitaramelodia osastossa etenkin erityistä mielenkiintoa herätti osan sointukulku. CHILDREN OF BODOM vaikutteet nostavat pitkähiuksista päätään molemmin puolin kitarasooloa osissa joissa kuullaan tarkkaa 16-osa riffittelyä rumpalin basarien tukemana. Nämä osat kaipaisivat muita ulottuvuuksia joko jonkinlaisen melodian muodossa tai vielä vihaisemman sahaamisen kautta. Loppupuolella kertosäkeen vokaaliosuudet kohoavat hyvin uusiin ulottuvuuksiin kun lauluihin on laitettu harmonioita. Kitarasoolo saa myös lisäväriä välillä hieman oudoistakin melodiankuljetuksista ja harmonioista mutta tässä tapauksessa mainitsemani outous on todellakin vain hyvä asia. Biisissä ei kuitenkaa ole yritetty liikaa matkia esikuvia vaan homma on melkolailla omansa kuuloista ja tulevaisuudessa homma todennäköisesti paranee melko vaudikkaastikin jos vaan treeni-into pysyy tallella. | ||
