Nää aimon jutut on sellasta tajunnanvirtaa alá virginia woolf että juttu menee tonne aivoihin (mulla sahanpuruja) ilman että tarvi ajatella mitään erityistä..!
mä annan siksi aina näille kasi kun se on vaalatasossa niinku infinity merkki.

Tosi nastaa meininkiä. Tiedän että soittamisen ilo syntyy juuri tuon kautta ja piristävää kuunneltavaa kaiken sähköisen maailman jälkeen. Ymmärrän että tahdit ja svengi voi olla vaikee väliin saada natsaan hyvin eikä se tarvii olla aina tarkoituskaan, kunhan fiilis pysyy.
Tulen ilolla odotteleen uudempaa matskua.
Biiseissä olis todella paljon potentiaalia ja myös fiiliksessä mutta jotenkin haluaisin enemmän rytmilleen...saisi kuulostaan paremmalta. Jatkakaa samaan malliin!!

Lopputili, muija lähti, tiskit altaassa ja kissa kussu matolle, mut onneks jääkaapissa on pari kylmää keppanaa...
tällaset fiilarit tästä tuli.

Tää on tämmoinen hymistely kappale ja ihan kivasti soitettu. Mitä tähän voisi enempää kehua?

jos joku sanoo, et tän vetäis improna... nii sit pitäis saatan vetää.. aivan loistava, ajatteleva pätkä. Herkkää maalailua ja noustaan just sillon ku pittääki. Ei turhia puheita, vaan tekoja!

Jälleen hienoa kitarointia...Olen pudota tuolilta...Tapailen mielessäni sanoa tähän.Kyllä joillakin vain tuo kitara pysyy hyvin kädessä.

Voi pirhana. Ei tällaistakaan joka päivä pääse kuulemaan. Tulee mieleen joku jonkun vanhan miehen baarisessio. Leppoisaa kulutuskuuntelutavaraa.
Jaaaa, hoksasin vasta nyt että olet koko satsin tehny kitaralla. Pisteet nousi ainakin yhdellä.Jonkin väsyneen lauluosuuden kun vielä teet päälle niin tuo jää soittolistalle. Taitaa jäädä nytkin.
[I]Kyllä arvostelu on kopypastattu edellisestä väärästä osoitteestaan.[/I]

I Am G-O-D, menisi myös biisin nimestä, sen verran hyvin kitara kulkee.

Asiallista vääntämistä! Soittohan kulkee kuin pendoliino Lappeenrantaan. Maisemat vaihtuvat nopeasti, mutta matka taittuu liian nopeasti..

Nyt sitten poikkean vakiintuneesta käytännöstä ja annan numeron bändin tunnuksella.Tämä biisi on koukuttanut mut täysin.Parhaina päivinä kuuntelen tämän noin 10 kertaa.En osaa sanoa mikä tässä vetää niin vahvasti mutta tässä on se jokin mikä pistää kuuntelemaan uudestaan ja uudestaan.Kun vielä ottaa huomioon että kyseesä on akustinen impro niin hiljaiseksi vetää tälläisen roskakitaristin kokonaan.Voisin opetella ja opetella ja siitä huolimatta en saisi tuollaista sielua kitaraan.