Norsunluurannikko

Tuonelan jokeen vajoaa saatanan kätyri. Iskevä voima nimeltä rakkaus. Satuttamaton lämpö. Satuttava kylmyys. Ammennettava käsitys. Koskettava ilo. Silti pimeästä saapuu vieras hahmo. Henkilö kenen nimeä ei mainita. Kenen nimeä hän itsekkään ei mainitse. Hän on vakaa. Hän on vakaa kuin talo, joka on rakennettu intiaanien hautuumaan yläpuolelle. Talo, joka on pilvien päällä ja matkaa kohti isänmaata. Isänmaa on kaukana. Teippi hennosti kietoutuu hänen suunsa eteen. Hän ei tiedä mitä tehdä. Hän ei ole varuillaan. Hänen lapsuutensa vierähtää muistoina pään oikealla puolella. Kosketus tuntuu ihanalle. Kosketus sulattaa. Kosketus saa muistamaan. Kosketus saa tietämään. Kosketus on niin kaunista. Kosketus on niin ikimuistoista ja kaunista...