Syksyinen aamu on joka päivä lyhyempi
Kunnes kerran se ei tulekaan
Mitä pidemmälle aikaa kuluu
Sen nopeammin muuttuu pimeydeksi auringon heikko valo

Ilta tulee aina uudestaan
Sen tietää muttei osaa suojautua milloinkaan
Yhä uudestaan sokeutuu pimeydestä
Eikä näe minne piti mennä

Sinä päivänä aurinko paistoi
Sinä päivänä pilvet olivat menneet pois
Sinä päivänä heräsin
Kun todellisuus alkoi valehdella
Sinä päivänä katosin

Keväisin yöt lyhenevät
Päivät ovat valoisampia
Ja näkee kulkea yksin ulkona

Mitä valoisampi aamu
Sen pimeämpi on seuraava yö
Se ikuisuutta muistuttaa
Eikä päästä otteestaan

Sinä päivänä aurinko paistoi
Sinä päivänä pilvet olivat menneet pois
Sinä päivänä heräsin
Kun todellisuus alkoi valehdella
Sinä päivänä katosin

Jos päästäisin irti
Lämpimästä kädestäsi
En ehkä enää löytäisi
Yön läpi seuraavaan aamuun

Jos aamua ei tulekaan
Hakisitko minut takaisin
Olisitko kanssani
Pienen hetken ennen kuin se loppuisi
Ennen kuin putoaisin

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu