Wong-wongia nyt eetterissä.

Aivan hellyttävää eläintarua.

Musiikillisesti biisihän on vallan mieletöntä fiilsitelyä, kyllä tässä taipuu tunnelmaan ja eläytyy toistelemaan superkani, superjänistä aivan itsestään.

Ja nuo väliwomgwongit, jestas, on varmaan joku kitaroitsija aivan ottanut otteen ja lujan kitarasta ja saanut sen soimaan noinnoinnoin....

Psykedeeelistä lasten muzakia sille sukupolvelle joka veti tarpeeksi nappia päästäkseen nirvanaan ja osa jutuista jäi sitten geeneihin...Ja sitten kunnolla.Taidampa polttaa näistä hippejen lastenlauluista oman cd:n ja antaa sen serkulleni joka on tarhanopettaja sillä nämä ovat ihan oikeasti hyviä ja tavoittavat sellaisen fiiliksen mitä oli vanhoissa M.A Nummisen lastenlauluissa...Näissä nykyisissä mitä kaupoista saa on vaan sitä nami-namia niissäkin.