Kappaleen sanat
TULIN PYYTÄMÄÄN ANTEEKSI
Tulin anteeksi pyytämään etten täällä ole käynyt
kun sun majas on niin kylmä ja hiljainen
enkä kuule mitään vaikka kuinka kuuntelisin.
Mä muistan kun sä lähdit aivan liian arvaamatta
en tilaisuutta saanut edes sanoo sanaakaan
olisin silti voinut vielä edes kerran hyvästellä.
Arvaan toki kyllä kuinka sinä naurat:
”Sytytä vain kynttilä sen tuuli sammuttaa!
Miksi kannat sylillisen noita kukkiasi
ne kuolleet on jo tullessaan?”
Tiedänhän mä sen, näytänkin kai typerältä
mutta mitäs minä muutakaan
kun sisimmässä vieläkin vaan kalvaa toisinaan.
Minne olisit kuulunut, et koskaan sanonut
mutta tiedän kyllä sen; et tänne ainakaan
senhän sanoit monta kertaa jos vain olisin kuunnellut.
Miltä maistuu siellä viini, se josta kerrotaan
vai siemailetko pullonsuusta vielä Capanaa
pilviharson untuvassa kanteleella soitellen
vai näppäillenkö sähkökitaraa?
Puserossas virttyneessä, saumoista ratkenneessa
sitä valkeata kaapua sä tuskin pukisit
vaikka kuinka sulle jaksaisivat siitä huomauttaa.
Vielä kerran minä pyydän; anna anteeksi
koska lähtiessäs silloin sua niin paljon vihasin
mut ei tää paikka ollut sulle ja siksi muistutankin:
Pidä tallessa ne Raybanit jotka lainasit
pidä muistona ja josko sinut niistä tunnistaisin
sitten tullessani aikanaan jos silloin tavataan.
Tulin anteeksi pyytämään etten täällä ole käynyt
kun sun majas on niin kylmä ja hiljainen
enkä kuule mitään vaikka kuinka kuuntelisin.
Mä muistan kun sä lähdit aivan liian arvaamatta
en tilaisuutta saanut edes sanoo sanaakaan
olisin silti voinut vielä edes kerran hyvästellä.
Arvaan toki kyllä kuinka sinä naurat:
”Sytytä vain kynttilä sen tuuli sammuttaa!
Miksi kannat sylillisen noita kukkiasi
ne kuolleet on jo tullessaan?”
Tiedänhän mä sen, näytänkin kai typerältä
mutta mitäs minä muutakaan
kun sisimmässä vieläkin vaan kalvaa toisinaan.
Minne olisit kuulunut, et koskaan sanonut
mutta tiedän kyllä sen; et tänne ainakaan
senhän sanoit monta kertaa jos vain olisin kuunnellut.
Miltä maistuu siellä viini, se josta kerrotaan
vai siemailetko pullonsuusta vielä Capanaa
pilviharson untuvassa kanteleella soitellen
vai näppäillenkö sähkökitaraa?
Puserossas virttyneessä, saumoista ratkenneessa
sitä valkeata kaapua sä tuskin pukisit
vaikka kuinka sulle jaksaisivat siitä huomauttaa.
Vielä kerran minä pyydän; anna anteeksi
koska lähtiessäs silloin sua niin paljon vihasin
mut ei tää paikka ollut sulle ja siksi muistutankin:
Pidä tallessa ne Raybanit jotka lainasit
pidä muistona ja josko sinut niistä tunnistaisin
sitten tullessani aikanaan jos silloin tavataan.
