Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Ei osaa irrottaa, kun toimi
liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Miten irrottaa jostain, mistä ei oo saanu otetta
Miten huomata liekki, kun ei oo tuntenu poltettu
Ei oo osannu yrittää oikeeseen aikaan
Ajotuksen menny tyrimään ja se nyt kaivaa
Syvältä sisältä, apua isält, tai joltain jostain
Tilaisuus tasokkain ollu paossa valostain
Vaikka valoni valaisee hyvin kirkkaasti
Ja selkeesti, erotan pahankin viisaasti
Niin silti tavottelee pilven reunaa taivaista
Kukaan ymmärrä ei millään vihjettä vaivaista
On kaikki sanottu, ja kaikki kysytty
Vastaus puolitiessä, ja jo sytytty
Kovasti hullun kiilto silmissä, pää pilvissä
Ei ole katkoja missään filmissä
Ei hengissä enää elämän virta
Se katkesi niin kuin vanha silta
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Hapuilen vaan saavuttamattomia unelmia
Esitän unelmista toiveita avuttomia
Sit ku joskus vois voittaa ei uskalla koittaa
Ei ymmärrä silloin, mitä vihjeet tarkoittaa
Kun kartoittaa ne myöhemmin, niin ymmärtää
Eikä voi päästää irti, vaikka ei kylläkään
Oo koskaan saanukkaan kiinni, mutta ehkä melkein
Mistä tietää, kun elkein ei ymmärrä, eikä merkein
Selkeinkään, merkeinkään, melkeinkään elämään
Heräämään, keräämään, elämän kerällä keräämään
Kelaamaan ei pysty takaisin, ottamaan selvää
Jos joskus kiinni saisin, en antas kenenkään
Saaha mua irrottamaan, en irrottas koskaan
En rupeis kirvottamaan, en otetta hajottaa
Haluu nyt enkä koskaan tajuu, miks valuu
Liekki, sanat, apu, valo ja unelmatkin karkuun
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Oon tajunnu et tarvii olla täällä vaan, kun tarvitaan
Ja halutaan purkaa, kyyneleitä valuttaa. Tarvitaan
ihmistä jolle puhuu joka osaa ymmärtää
Jolle voi uskoutuu, tietäen et se ymmärtää
Ymmällään oon ollu, kun oon ettiny itteeni
Koitin mukan roikkuu epätoivosen sitkeesti
Mut virheetki ja paikkani oon oppinu tajuumaan
Oon oppinu jo irtikin päästämään haluumaa
Koska mitä turhii uhraamaan, jos joutuu tuhkaamaan
Kaiken heti, kun lähelle ilmestyy uhkaavaa
Valoo, vaik se onkin varjo, kauneus tarjoo
Mulle näinkin paljon, elän vaan elämää hahmon
Jota ei oo ollu olemas, eikä tuu olee
Ei se silti estä kokemasta tunteita sokeen
Mutta kumpa osaisin elää, niin ku haluun
Niin ku tajuun, elämääni otetta haluun
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
Ei osaa irrottaa, kun toimi liian myöhään
Ei osaa irrottaa, joutu sanansa syömään
Miten päästäs irti, kun ei oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
En osaa irrottaa, kun toimin liian myöhään
En osaa irrottaa, jouduin sanani syömään
Miten päästäsin irti, kun en oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
En osaa irrottaa, kun toimin liian myöhään
En osaa irrottaa, jouduin sanani syömään
Miten päästäsin irti, kun en oo saanu kiinni
Tavoteltu reunakin jo kauas kiisi
(lisää)
