Mestariteos. Vetää vakavammankin yksilön sanattomaksi, en ole aiemmin löytänyt oikeita sanoja tätä kokonaisuutta kuvaillessani, nyt tuntuu kuin sanoja olisi liikaa. Mielestäni koko Puuttuvan Punaisen Langan ylivoimaisesti parhaiten tehty ja parhain kappale. Yhdellä vauraus, yhdellä onni. Toisella köyhyys, toisellakin onni.

Sanoitus ja ulosanti parhautta nyt, huomenna, ylihuomenna ja aina. Kitaran nerokkaat riffit, hyvin tasoittava basso. Peten vauhdikas ja mielenkiintoa ylläpitävä innokakas rummutus. Melodiaa, kritiikkiä, omaperäistä melankoliaa ja sävellyspornoa.

Tämä on kuultu tuhansia kertoja, ainoastaan livenä pitäisi vielä todistaa. Siihea asti jatkan kertosäkeen huutamista yksikseni.