Space sister täällä pistää mietintää hieno juttu avaruus ja humanoidi efectit yhdistettynä kuolemaan.Raju veto jo aiheenakin!

No perkeles.
Tämähän muistuttaa jo poppispiisiä.
Psykedeliaa ja suitsutusta on nyt ilma sakeana.
Grace Slick ja Syd Barrett ovat saaneet seuraa laaksoonsa.

Shamanistista loruilua kera kollikissan. Toteavaa kerrontaa,joka jättää merkityksien etsinnän kuulijan omalle vastuulle. Se on piirre,joka on tänäpänä harvinaista herkkua,kun kaikki pitäisi saada valmiiksi pureskeltuna. Jos jotain jäin kaipaamaan,niin ehkä jonkinlainen nostatus loppua kohti olisi tuonut lisää tehoa,mene ja tiedä... Hyvin toimi kyllä näinkin!

Kuolemanlaaksossa jonne mä olen menossa ei huokailla vaan siellä rokataan :)

Joillekin ei panorointi ollut toiminut mutta mullepa toimi ja kuulokkeilla tuplasti paremmin vielä.

Tosin voi olla että mä olen vaan niin levoton että pomppivat äänet toimivat mulle.

Pitäisi itsekin taas päästää psykedeelinen puoli joku päivä irti...
Hieman on aikaa milloin on tullut tarkoituksella happoiltua

Stemmalausunnan äärellä ollaan...ihanan synkkää maalailua, tulee hyvälle mielelle ja todellakin kuolemanlaakson huokailu kuvaa tekelettä mainiosti...mulle tulee tuosta kaikumatosta mieleen jotenkin Hendrixin Electric Ladyland, jossa sama idea toteutettiin kitaroilla. Ehkä olisin itse hieman hidastanut tuota panorointia kanavalta toiselle, nyt hieman levotonta. Loistavat on lyriikat, onhan lyriikat loistavat. Ilolla laitoin merkille ja merkille laitoin (:), että puukehrääjällä on uusi mikki hanskassa. Saapi paremmin selkoa...

aika pelottavaa oli tuon kuuntelu,silti jotenkin tämäkin oli tosi upee teos kaikinpuolin.Hyvältä kuulosti noi eri äänet vaikkakin pelottavalta:))

Tästä tulee mieleeni lempisarjani Twin Peaks vain pelkillä äänitehosteilla toteutettuna. Tutkiskelin silloin sarjan kääpiön puhetekniikkaa ja pyörittelin teksitiä nurinpäin. ´Saippuakauppias' kuulostaa aika pelottavalta kun kuuntelee toisinpäin. Miten se liittyy tähän? Ei mitenkään, kunhan hölisen.
Paitsi että äänimaailma, toisto ja kalman läheisyys luovat tämän mielikuvan päähäni. Vaikka teksti ei tällä kertaa avaa tajunnanvirtaani uutta freewayta, sen tekee kuitenkin tämä äänimaisema varsin näppärästi.

Tämä oli todella hieno kuuntelukokemus. Auttaa paljon kun kuuntelee sanojen kanssa. Hyvä että ne on tuossa. Hienoa tunnelmaa, vangitsevaa, jähmetyin vaan oudosti...

Jasnajan Puukissa on lähtenyt kuu-ukon kanssa treffeille. Onhan se näin...melodista huokailua ja avaruustuuli heiluttelee antenneja, kilistellen niitä moduulin pintaan. Tunnelma kuolemanlaaksossa on hautajaismainen, mutta ei kai tässä manalan majoille sentään matkaa tehdä. Taitaa olla vain koti-ikävää Telluksen pinnalle. Hyvä performanssi

Tosiaan. Edelleen niinkuin noissa aikaisemmissakin niin ääntäsi on todella mukava kuunnella. Nuo äänet on kyllä hienot tuolla taustalla ja ne random soundit siellä täällä luo hienosti tunnelmaa.

Mutta en sit tiiä. Jokin tässä kuitenkin silleen on että ei niin hirveemmin kuullostanu siltä joltain mun korvaan vaikka kokonaisuudessaan toimi. Hienoa työt jokatapauksessa.