Mukava bassokuvio tukee alusta asti, rakentaa tämän biisin mukavasti. Kitarat toimivat rauhoittavina elementteinä sooloilun osalta eikä rumputyöskentely ole huonoa, hieman tuo snaren soundi häiritsee tällaisessa kappaleessa. Ei tuollainen pienoinen särinä vielä häiritse, kunhan ei tuota enemmän kuitenkaan puuroudu. Jossain 3:30 kohdilla meininki muuttuu kokonaan letkeään ja mukavaan rytmiin, jonka jälkeen tykitys iskee mukaan. Rauhallisesta rankempaan hitaasti ja hyvin etenevä jamittelu. Taustalle sopivaa.

Just tän tyylisiä instruja keräilen tonne autoon soimaan...Kun tekee matkaa niin on mukava että pää on megessä siinä touhussa eikä liian mutkalla...
Varsinkin aikoinaan kun mulla oli jenkki niin siellä nää teki erityisesti öisin ajaessa ihan omanlaistaan fiilistä siihen pörinän sekaan...

Letkeetä kunnes lähtee liitoon ja lujaa...
Voksuja hieman kaipailen vaikka jamitusta onkin...Vaatisi vain helvetin kovan vokalistin että saisi tuonne heitettyä biisin tyylin mukaista sanomaa sekaan...

helkkari improvisaation mestarit-näinhän zeppelinikin biisinsä teki.
karma to burn tulee pos. tavalla mieleen-särö on hyvä-se on elämää!

Mukavan rauhallinen tunnelma joka sitten muuttuu mukavan räyhälliseksi. Lopun revitys kruunaa biisin.

Pari minuuttia biisiä takana ja nyt on jo vakuuttanut, kyl mun on pakko faniutua koska tää on jälleen sellaista musiikkia jolle löytyy aina kiinnostus sopivassa mielentilassa ja mulla on lähes skitsofreeninen taito joutua erilaisiin mielentiloihin :)
Neljän minuutin kohdalla kitaran runnonta ahdistaa, ei saa vedettyä henkeä. Musiikkia autioille pihoille ja pelloille. Toivon että harkitsette "bändille" parempaa nimeä koska se syö pikkasen tunnelmaa 8)

Mielellään kuuntelee. Hyvä meininki, laulajaa kaipailen tähänkin.. Kivoja muutoksia. En nyt oikein osaa kommentoida paremmin.