Uuden demon biiseistä omaan korvaan ehkä "heikoin", mutta tämäkin on tiukka. Ei ihan pärjää menossa edellisille ralleille, jää jotain tiettyä hehkua uupumaan. Albumi-kontekstissa tämä saattaisi olla paremmin paikallaan, sellaisena kahden hehkutuksen välissä olevana varmana nakkina. Jotenkin tässä latauksessa olisi kaivannut sitä viimeistä selkäsaunaa joka lopettaa kaikki selkäsaunat, nyt tuli vain pari pintahaavaa.

Uudesta demosta kokonaisuudessaan voi sanoa seuraavaa; kevyesti parasta paskaa mitä olette narulle pistäneet, niin materiaalin, fiiliksen kuin soundienkin suhteen. Matti-setä arvostaa yhtä paljon kuin Pyynö-jänis.