Jäi astumatta yksi ainoo askelma..

jäi astumatta yksi ainoo
askelma,
eteen päin käskettiin mun aina
katsella,
se oli hyvä neuvo siitä kiitän
äitii,
isää viel enemmän ku eteen päin
pääsin,
hyviä neuvoja mulle aina
annettiin,
mahollisimman pitkään suojassa
kannettiin,
kunnes tajusin oman tieni
kuljen,
omantieni herra ja nyt silmät
suljen,
mietin mun lapsuutta ei ollu
kukkasta,
aina tuli lättyy joka hemmetin
mutkassa,
se autto mua kasvaan vaikka teki
tuskaa,
kuvia muistois ei oo pelkkää
mustaa,
haluan kertoo nyt on paljo
helpompaa,
nyt näistä ajatuksista selkoo
saan,
ei tarvi kysyy ja kuunnella
valheit,
en halua olla muiden mielipide
vankein,

jäi sanomatta yksi ainoo
asia,
aijon kulkee tästälähin aina sata
lasissa,
katsomatta taakse menneisyyden
pelkoo,
vihdoinki ajatuksista saa jotain
selkoo,
en tienny enne mihin piti
mennä,
mihin kääntyi kasvot mihin kääntyi
selkä,
en muista pahal enää vanhoi
juttui,
enne vihattiin nykysi hyvänpäivän
tuttui,
jutustellaan aina ku me
nähään,
junnuna oli keskenään paljoki
känää,
välillä mentiin ihan nokka
pokkaa,
nykyään nauretaan vedetään yhessä irti
sokkaa,
niin kauan kunnes meidän pumppu
stoppaa,
rytmi katoo tai pöydäl ei oo
soppaa,
jokainen joskus tulee
mokaan,
mut sillon ei kannata jatkaa
sotaa,

jokainen miettiköön musta mitä
haluaa,
en aijo sen takia kyyneltäkää
valuttaa,
tajukkaa jo et jokanen on
ihminen,
olkoon se elävä tai päällä
pilvien,
jokainen menee niinku itse
tahtoo,
jokaista kuitenki joku aina
valvoo,
tai sitten ehkä ei yhtikäs
kukaan,
jokaisen oma asia älkää
vaivautuka,
vaivautumaan puuttumaan
siihen ,
se on tänä päivän esiin tuleva
piire,
jokaises ihmises jonka mä
nään,
niitten pään sisään on laitettu
paskaa,
sen takii ne on kaikki erillaisii
vastaan,
siitä jokainen erillainen
maksaa,
sillä että on joskus tänne
syntyny,
luonteeni takii mäki pystys
pysyn,