Pakko myöntää, että nyt liikutaan aika vaarallisilla vesillä. Kaukana ollaan The Towers and The Blizzard -levyn äänimaisemista ja vitun ahdistavasta ja ihanasta rymistelystä. Näinkö CVP:stä tuli poppibändi? Ei vaineskaan; intro hämäsi. Totta tosiaan. Tiukasti lähtee liikkeelle. Soundit ovat juuri sopivan rajut - eivät liian pilalle miksatut tai hiotut; tästä huokuu soittamisen meininki. Ja lyriikat ovat suht pornoa luettavaa. :) Olen aina CVP:ssä rakastanut sen kieroutuneita näkökulmia, rajuja energiapurkauksia ja periksiantamattomuutta. Tämä uusi kappale sensijaan jättää vähän valjun olon: aivan kuin tässä ei tapahtuisi mitään? Soundit ovat hyvin balanssissa. Rummut, kitarat, synat, bassot... jopa molemmat vokaalit ovat todella makeat. Mutta jokin tässä mättää? Vähän turhan lyhyeksi jäi. Ehkä odotin tämän lähtevän aivan uuteen lentoon loppuakohden mentäessä. Ehkä odotin liikaa. Toimiva kappale, mutta suorastaan huutaa lisää aggressiivisuutta.