Just sopivan friikki kappale tähän melkein-torstaiaamuun.

Taustamusiikkia, taustamusiikkia. Mutta siitäkin huolimatta tykkäsin tästä melkoisesti.

Pitkästä aikaa tuli oikeasti hyvä fiilis.

Hyvä raita!

Minimalismi on minulle hankalaa - olen kärsimätön luonne. Tässäkin kappaleessa oli mielenkiintoisia elementtejä ja soundeja, mutta keskittymiseni tuntui herpaantuvan liian usein, kun "kappale ei tuntunut menevän mihinkään". Ymmärrän siis niitä kommentteja, jota tämäkin kappale tulee saamaan - eli "tää oli aika samanlaista koko ajan".

Mutta kuitenkin, itse biisiin: Rummut kuulostivat hyvältä. Erityisesti haitsuilla varustetuissa kohdissa olivat oikein mieluisia. Joissakin vaiheissa oli myös hienoja kuvioita ja erityisesti taukoja. En voi vain olla sanomatta, kuinka tästä olisi saanut - ainakin itselleni - huomattavasti mielekkäämmän kuuntelukokemuksen; muutamilla pitkillä, liukuvilla ja maalavilla padeilla, parilla yksinkertaisella melodisella kikalla olisin tähän todennäköisesti rakastunut. Tämmöisenään se jäi vain kertaluontoiseksi raapaisuksi, en tosissani voi väittää pystyväni kuuntelemaan tätä kovin moneen kertaan täydellä keskittymisellä; tavalla, jonka jokainen minimalistinen kappale ansaitsisi. En vain pysty.

Oman makuni mukaisia parannuksia tähän siis: lisää äänimaisemaa, maalaavia padeja ja vaikkapa vain itse nauhoitettua ambienssia. Enemmän kehittymistä ja rakentumista; rummuissahan sitä jo oli, mutta lisää elementtejä tähän kyllä kaipaisin. Lisäksi lopetuksesta vielä sen verran, että se kuulosti mainiolta, mutta sitä oli vaikea kuulla. En oikein ymmärtänyt tuota ratkaisua tehdä tavallaan hidas fade-out loppuun, jolloin tuo vallan mainio lopetusidea jäi lähestulkoon kuulematta? Äänentasot siis samaan kuin muissakin vaiheissa. Kiitän kuuntelukokemuksesta.

Tää oli aika samanlaista koko ajan