mä oon ehkä välillä vaikea, paska alotus/
mä oon aina perseestä, ja siinä vasta on tarkoitust/
ja jostain syystä mun pään sisäl on turhaa sit äänii/
kertomassa miten se itsemurha on väärin, nääh/
elämä on elämise arvosta/
no harvoinpa, ja puhuminen auttaa/
niinku se poistais muistot puhumisen kautta, jumalauta/
kuvas laulaa tuhat enkelii haudal/
jos jumala on olemassa, se on helvetin kaukan/
tarjoisitko edes hetkeks sen onnen mul/
kun sukupuusta lehdet on poltettun/
oon hetken sit poljettun/
maantasal polvet suus/
sit mä oon kuulemma niin sekasin ja/
kaikki muuttuu jollai vitu terapial/
tiedän jo ilmanki miten se elämä on lyöny sen matkal/
iskostettun mun päähän et mä oon vaan hyödytön paska/

istu alas, se on taaski sama homma. mikää ei kiinnosta/
vittuakaa, ja mun on paha olla/
ku voin kulkee samas kohdas ylös sohvast ja alas pohjal/
niin et palaa pohja kattilasta levittäen samaa soppaa/


voitko passaa liekkii tai elämälle tulta/
ku mul on paska mieli enkä saa enää täällä unta/
äänet päässä huutaa ettei ne enää päästä musta/
eikä säästä turhaa määrää kusta ja paskaa niskaan/
mutten vaan jaksa flippaa vaikka ois raskast sit taas/
mä vaan satsaan siihen että tapahtuis ihme/
enkä vaan kalsarikänneis havahtuis itkee/
ja miettii et miks mun piti perkele rakastuu siihen/
kun suu kohtaa mikin, kaikki muu unohtaa piti/
mut musta tulikin vaan uhovaa skidi/
joka heittää runoja skidist/
ei oo midist sanottavaa tai sanomaa/
saa vaa alottaa varomaan/
mitä päästää suustaan/
kun täältä tullaan/
perse edel puusta täysin väärään suuntaan metsään/
enkä haluis viettää iltaa selvän mutta siin on paskinta että/
mul ei oo varaa ostaa edes sitä saksian vettä/
hävettää

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu