läpi routaisen maan
kaivoi oman kotinsa
maan syövereistä
löysi paikkansa
kuolleen maan povesta

veri tuore ei suonissa virtaa
henki elämän ruumiissa kulje
pöytäänsä kantaa vain raadot mädäntyneet

lihaa tuoretta ei päällän kanna
ei kehonsa ole sielun vuode
seuranaan viihtyvät vain kuolleet

luut kuluneet seiniään koristaa
nahka nyljetyn morsiamen
haju kalman täyttää montun

puiset ristit lahoavat sateessa
aika tästä paikasta jättää
jälkikasvunsa syntyvät kuolleena

kulkiessaan tiensä peittää
verivana vain jälkeensä jää
jalan jäljet, sorkan jäljet
tuskin ihmiseksi tunnistaa

pirun sarvesta myrkyn juoden
kaivaa hengettömän seuralaisen
mullasta vieraan kamaran

lihaa tuoretta ei päällän kanna
ei kehonsa ole sielun vuode
seuranaan viihtyvät vain kuolleet

luut kuluneet seiniään koristaa
nahka nyljetyn morsiamen
haju kalman täyttää montun

puiset ristit lahoavat sateessa
aika tästä paikasta jättää
jälkikasvunsa syntyvät kuolleena

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu