Koin suurta riemun tunnetta luettuani pätkän siitä kirjasta, jonka mainitsin aikaisemmassa merkinnässäni. Siinä alussa ei (iloiseksi) yllätyksekseni käsitellä pelkästään miksaamista, vaan se sisälsi todella mielenkiintoista ja valaisevaa tietoa analogi- ja digitaaliäänityksen eroista - molempien hyvistä ja huonoista puolista. En tiedä miksi, mutta aina kun opin jotain hyvinkin vähäpätöistä (tai ainakin siltä tuntuvaa) musiikista, vaivun heti ajatuksiini ja pyörittelen asiaa mielessäni edestakaisin kunnes tuntuu että olen omaksunut sen hyvin.

Viikonloppuna oli harvinaisen mukava miksata yhtä kappaletta, joka on piakoin valmis. Liian usein laiskottaa tai muuten vain tuntuu ettei osaa ja että kaikki mitä tekee biisin parantamiseksi vie sitä vain huonompaan suuntaan eikä miksaamisesta tahdo tulla mitään. Välillä on hankalaa olla taiteilija... Mutta viime viikonloppu oli tosiaan mahtava! Sain aikaiseksi niin paljon että biisi on vokaaliraitaa ja pientä masterointia vaille valmis. Eiköhän tuo rykästä ens viikonlopun aikana purkkiin että pääsee kaverit kuuntelemaan mitä oikee oon hehkuttanu niin paljon!

Tässä viikon aikana ei kai muuta sen kummempaa. Kaveri kyllä soitti eilen illalla ja suunnittelimme yhteisen projektimme (oopperalevyn) kantta (kuvaa, tekstiä, muuta sisältöä). En soita tai laula kyseisellä levyllä, mutta miksaan sen. Tällä hetkellä kolme biisiä seitsemästä on valmiina, JES! En jaksa odottaa että päästään julkaisemaan se! Meillä on jo n. 50 ostajaa tiedossa ja lisää tulee varmasti. Tullaan tienaamaan ehkä n. 400-500€ sillä kiekolla. Ei se sinänsä paljon ole, mutta yleensä ihmiset maksavat siitä että saavat harrastavaa. Eikös se ole aika ihannetilanne jos saa rahaa siitä mitä tykkää tehdä?