Mikseri.net

#42 kirjoitettu 05.01.2006 16:06

Haava kirjoitti:
Tourette kirjoitti:
En minä ole oikeasti kukaan.


Tarkoitatko, että sinua ei ole?


Ei. Vaan että hän ei ole kukaan.

#43 kirjoitettu 05.01.2006 16:12

Konvert kirjoitti:

Voi. En. En edes yritä.


Höh.. Niin vähän epäilinkin. Hyviä perusteita en nimittäin ole aiheesta vielä kuullut. Se olisi filosofian historiassa todellinen läpimurto.

Käytännössä tarpeeksi varmaa tietoa kyllä on. mm. Se olenko minä olemassa jossain muodossa on minusta suhteellisen varmaa, joskaan en ole aivan varma siitäkään.

Niinniin. Eli ketjun aloitus oli tarkoitus herättää ihmiset ajattelemaan.
Eli itse kysymys oli aluksi tärkeä mutta _perimmäinen_ tarkoitus olikin jotain muuta;


Filosofisesti vastaisin, että perimmäinen tarkoitus oli saada ihmiset ajattelemaan. Sitäkautta syntyy välillä jotakin. Välillä ei. Ehkä tun kysymyksen tiimoilta. Ehkä jostain muualta. Ehkä ei mistään.

#44 kirjoitettu 05.01.2006 16:13

Minuus on sitä mitä ajattelen olevani. Itse on sitä mitä olen, enkä ikinä tajua kokonaan itseäni, vaan ainoastaan minäni.
Muuten: minä olen ihminen, joka on.

odkid muokkasi viestiä 16:13 05.01.2006

Ja kaikilla muilla ihmisillä on erilainen minä kuin mikä minulla on, sekä oman minänsä että toisten minän suhteen.

#45 kirjoitettu 05.01.2006 16:17

odkid kirjoitti:

Ja kaikilla muilla ihmisillä on erilainen minä kuin mikä minulla on


Perimmiltäänkin? Varmasti?

#46 kirjoitettu 05.01.2006 16:18

Rääväsuu kirjoitti:
Minuus on luonteeni, ulkonäköni, tekemiseni, tapani. Kaikki mikä tekee minusta persoonallisen ihmisen. Se mistä minut kaverini tunnistavat minut.


Niin ja minuus on vain minä eikä kukaan toinen. Ehkä minuutta voi olla koko henkinen puoli.

#47 kirjoitettu 05.01.2006 16:18

Haava kirjoitti:
odkid kirjoitti:

Ja kaikilla muilla ihmisillä on erilainen minä kuin mikä minulla on


Perimmiltäänkin? Varmasti?


Ei varmasti. Uskon ja ajattelen vain näin.

#48 kirjoitettu 05.01.2006 16:19

Haava kirjoitti:
'Kuka sinä OIKEASTI olet?'


Haluaisin esittää analyyttisen vastakysymyksen koskien kysymyksen luonnetta:

Millä sanoilla/sanaluokalla vastaaminen hyväksytään?


Tarkoitan, 'Mikä sinä olet'-kysymykseen voin vastata substantiivein, 'millainen sinä olet'-kysymykseen voin taas vastata adjektiivein. Arkikäytössä kun kysytään 'Kuka sinä olet', kysymyksellä haetaan yleensä nimeä, mutta ymmärsin että tässä ei sitäkään haettu takaa.

Jos tällaiset sanat eivät kelpaa vastauksiksi kysymykselle 'Kuka', niin millaiset sanat sitten kelpaavat? Vai onko tarkoitukseen kelpaavia sanoja vielä keksittykkään?

#49 kirjoitettu 05.01.2006 16:23

Original Free Soul kirjoitti:

Haluaisin esittää analyyttisen vastakysymyksen koskien kysymyksen luonnetta:




Millä sanoilla/sanaluokalla vastaaminen hyväksytään?


Kaikilla. Ellei sinulla ole jotain hyvää syytä rajoittaa vastauksia?

Vai onko tarkoitukseen kelpaavia sanoja vielä keksittykkään?


En tiedä. Jos ei ole, niin muutkin tavat vastata kyllä kelpaavat.

#50 kirjoitettu 05.01.2006 16:30

Mielisairas alkoholisti paraisilta, päivää!

#51 kirjoitettu 05.01.2006 17:26

Kaksi ja puoli tuntia, 80 viestiä. Ilmeisesti tämä ei ollutkaan niin huono aihe kun eräät povasivat...

Muuttuuko minuus jos aisteja otetaan pois tai annetaan lisää? Siis se perimmäinen minä. Se, mikä sinä olet ja se, kuka sinä olet.

#52 kirjoitettu 05.01.2006 17:49

"Minähän en bussilla aja, minä olen minä!"

-Frank, Calamari Union (1984)

Minä en ole mikään. Olen oikeasti vain tietoisuus sidottuna tähän koneeseen jota ruumiiksi kutsutaan. Minut on synnytetty kulkemaan tämän elämäksi kutsutun tietoisuuden läpi kunnes ruumis kuolee, ja tietoisuus siirtyy eri tasolle.

Kuulostaa joltain Arskan leffan trailerilta...

#53 kirjoitettu 05.01.2006 19:10

Tonkku kirjoitti:
Tää meni niin jaaritteluksi että ihan nivusissa helisee..

Anna tuulen puhaltaa.



tuulikellot killkkaa

#54 kirjoitettu 05.01.2006 21:41

Kuka minä oikeasti olen?

Olen omia polkujani kulkeva (onpas maukkaan tyhmä sanonta) ja suhteellisen sivistynyt nuori mies jonka osaksi tässä maailmassa on muodostunut menestyneiden vanavedessä kulkeminen heidän hylkytavaraansa (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti) keräten ja jälkeensä jättämästä hohdosta eläminen, joka todellisuudessa, heidän ehkä tietämättään on itse asiassa heidän ankkurinsa.

Mutta mitä se minuus on?

Minuus on se minkälainen haluat olla (ajatuksiltasi, tyyliltäsi, persoonaltasi). Absurdia, kyllä, mutta totta. Se, mitä sisimmässäsi haluat olla, jos se on sinusta itsestäsi lähtöisin oleva halu, silloin minuutesi on se. Koska se, mitä oikeasti haluat olla kuvastaa parhaiten sinua itseäsi.
Tästä seuraa se, että minuutensa joutuu välillä etsimään. Silloin täytyy miettiä, mitä oikeastaan haluaa.

Omaa minuuttaan ei voi myöskään täysin tietää, koska a: sinulla on oma käsityksesi minuudestasi, b: kaikilla muillakin on oma käsityksensä sinun minuudestasi, c: harva pystyy olemaan TÄYSIN rehellinen edes itselleen. Minuutesi tiedät vasta kuolinvuoteellasi, koska enää ei ole aikaa muuttaa sitä.

#55 kirjoitettu 05.01.2006 22:43

Haava kirjoitti:
Kuka sinä olet?

Jaa-a, joku omituinen tyyppi, joka ei oikein suostu vanhentumaan vaikka vähän aikuistunut jo onkin. Harrastaa musiikkia, koneita, tietotekniikkaa yms. Pitää lapsista ja eläimistä ja haluaa rikkoa rutiineja. Pitää typeryyksistä ja vihaa determinististä käsitystä ihmisten olemisesta.
Mitä on minuus?

Hyvä kysymys. Kai se on viimekädessä vain jokin opittu ja osin perinnöllinen käyttäytymismalli ja läjä tavoitteita. Nekin mahdollisesti opittuja.
Mitä sinä tarkalleen ottaen pohdit kysymyksessä 'Kuka sinä OIKEASTI olet?'

Eniten varmaan mietin sitä millaisena muut pitävät/pitäisivät minua jos kysyttäisiin. Mikä on ihan perseestä. Miten ne nyt muka minut paremmin tuntisivat? Mutta toisaalta käytäntö taitaa olla nimenomaan että ympäristö määrittelee ihmisen.

#56 kirjoitettu 06.01.2006 00:53

Vittu sie oot nullli. Kukas sie oot.. ja miksi? Sie taijat käyttää vähä pillereitä.

Ei muuta.

#57 kirjoitettu 06.01.2006 13:10

Olen Jänis.

#58 kirjoitettu 06.01.2006 13:23

Jatketaan pohdintoja vähän syvemmälle

Jos sinä pidät jostain biisistä, niin kuka siitä biisistä silloin pitää?

Voitko sinä muka itse päättää pidätkö jostain biisistä? Minä ainakin huomaan, että pidän toisista biiseistä ja toisista en, mutta oikeastaan en voi suoranaisesti päätää mistä biiseistä pidän. Paska biisi kuullostaa edeleen paskata, vaikka kuinka yritän päättää, että se olisi hyvä.

Kuka siis päätää minun puolestani mistä biiseistä minä pidän? Minä? Kumpi minä? Kumpi on se oikeampi minä?

#59 kirjoitettu 06.01.2006 13:40

Ravana kirjoitti:

Etkö voi itse valita, "kumpi on oikeampi minä?" Se, jolle laitat enemmän painoarvoa?


Painoarvon lattaminenhan on ihan eri asia kuin se kumpi on MINÄ! Eikö?

#60 kirjoitettu 06.01.2006 13:47

Ravana kirjoitti:

Niin, jos väen väkisin haluat olla joko-tai, silloinhan se on.


En minä halua olla väkisin joko tai. Mutta siis vaikuttaako siihen kuka on minä minkä verran minä annan painoarvoa tunteille? Miksi? Miksi ei?

#61 kirjoitettu 07.01.2006 00:39

Ketjun otsikkokysymykseen vastaisin, että olen osa kokonaisuutta. Osa ihmiskuntaa, maapalloa, aurinkokuntaa, galaksia, universumia, 42:ta jne. Minuuteni taas on perintötekijoiden ja fyysisten piirteiden rajaama ja ulkoisten vaikutusten (muut ihmiset, tapahtumat jne.) muovaama tietoisuus.

Näin siis tänään... jonkin ajan kuluttua saatan hyvinkin päätyä eri vastauksiin elämänkokemuksen karttuessa.


Haava kirjoitti:
Jos sinä pidät jostain biisistä, niin kuka siitä biisistä silloin pitää?

Voitko sinä muka itse päättää pidätkö jostain biisistä? Minä ainakin huomaan, että pidän toisista biiseistä ja toisista en, mutta oikeastaan en voi suoranaisesti päätää mistä biiseistä pidän. Paska biisi kuullostaa edeleen paskata, vaikka kuinka yritän päättää, että se olisi hyvä.


Pitkästä aikaa sellainen kysymys, joka aiheuttaa "niin tosiaan"-elämyksen.

Jos voisi päättää mistä biisistä pitää, niin eikö musiikki silloin muuttuisi merkityksettömäksi? Olisi kyllä mielenkiintoista pystyä vaihtamaan "musiikkipreferenssiasetusta" omassa päässä, säilyttäen siis sen, että tietyt biisit kuulostavat paremmilta kuin toiset.
Olen jo pitkään miettinyt, kuinka mielenkiintoista olisi kokea asioita samalla tavalla kuin joku toinen ihminen, tuntea samalla tavalla esim. jotain biisiä kuunnellessa tai maalausta katsellessa.


Kuka siis päätää minun puolestani mistä biiseistä minä pidän? Minä? Kumpi minä? Kumpi on se oikeampi minä?


Hmm... tuo taitaa olla niin vaikea asia, että en ainakaan tämänhetkisellä käsityskyvyllä tuohon pysty vastaamaan. Syystä tai toisesta mieleen tulee kysymys: päättääkö joki, mihin suuntaan se virtaa?

#62 kirjoitettu 08.01.2006 16:02

Haava kirjoitti:
Kuka sinä olet?


Saatanan pojan pikkuserkun puolituttu, tosin tehtäväni tämän planeetan kamaralla ovat puhtaasti seremonialliset & nestemäiset.

Mitä sinä tarkalleen ottaen pohdit kysymyksessä 'Kuka sinä OIKEASTI olet?'


"Mikä on aito tehtäväni tässä elämässä? Saanko sen hoidettua? Onko mulla vielä kaljaa kaapissa?"

#63 kirjoitettu 08.01.2006 17:31

Haava kirjoitti:
Jatketaan pohdintoja vähän syvemmälle

Jos sinä pidät jostain biisistä, niin kuka siitä biisistä silloin pitää?

Voitko sinä muka itse päättää pidätkö jostain biisistä? Minä ainakin huomaan, että pidän toisista biiseistä ja toisista en, mutta oikeastaan en voi suoranaisesti päätää mistä biiseistä pidän. Paska biisi kuullostaa edeleen paskata, vaikka kuinka yritän päättää, että se olisi hyvä.

Kuka siis päätää minun puolestani mistä biiseistä minä pidän? Minä? Kumpi minä? Kumpi on se oikeampi minä?


Biisin tykkäämiseen vaikuttaa myös hyvin vahvasti se sosiaalinen konteksti johon olet kasvanut ja jossa elät. Minusta jos omasta mielestään paskasta biisistä yrittää vieraantua tietyllä tavalla, tajuaa sen hyvyyden siinä mielessä että joku muu siitä varmasti tykkää. Vieraantumisella tarkoitan sitä, että yrittää ajatella olevansa joku muu, joku jolla on toisenlaiset arvot ja mielipiteet - toisenlainen todellisuus. Sillä tavalla voi tavallaan neutraloida "paskan biisin", ainakin itselläni se toimii.

Minä on niin monista asioista rakentuva kokonaisuus, että sitä on aika vaikea, varmaan mahdoton mitenkään yksiselitteiseksi saada. Minä on se luulo, mikä itsestä on. Minä on myös se luulo, mikä toisilla on itsestäsi. Ehkä itsekin on loppujen lopuksi saavuttamaton, kenelle tahansa. Siinä mielessä vaikeaa sanoa onko sitä... Jostain syystä minusta tuntuu että on, ehkä se on sitä mitä ihminen olisi kulttuurisessa ja henkisessä tyhjiössä.

odkid korjasi viestiä 17:31 08.01.2006

#64 kirjoitettu 08.01.2006 17:46

Haava kirjoitti:
Jatketaan pohdintoja vähän syvemmälle

Jos sinä pidät jostain biisistä, niin kuka siitä biisistä silloin pitää?

Voitko sinä muka itse päättää pidätkö jostain biisistä? Minä ainakin huomaan, että pidän toisista biiseistä ja toisista en, mutta oikeastaan en voi suoranaisesti päätää mistä biiseistä pidän. Paska biisi kuullostaa edeleen paskata, vaikka kuinka yritän päättää, että se olisi hyvä.

Kuka siis päätää minun puolestani mistä biiseistä minä pidän? Minä? Kumpi minä? Kumpi on se oikeampi minä?

Mitenniin kumpi? Eikö niitä voi olla enemmänkin?

Minä vähän luulen että tuo on niin teoriassa kuin käytännössäkin täysin mahdoton kysymys, siis vähän turhaa jo pohtiakin, ennen kuin saamme selvyyden siitä kuka kysymystä pohtii.

#65 kirjoitettu 08.01.2006 21:40

Monoliitti muokkasi viestiä 21:42 08.01.2006
Sehän on alitajunta tuo minuus.

#66 kirjoitettu 08.01.2006 21:40

Anus

#67 kirjoitettu 08.01.2006 22:57

Original Free Soul kirjoitti:
Vai onko tarkoitukseen kelpaavia sanoja vielä keksittykkään?

Haava kirjoitti:
En tiedä. Jos ei ole, niin muutkin tavat vastata kyllä kelpaavat.

Hmm. Sanattomaan viestintään olisi edellytyksenä fyysinen kohtaaminen. Ehdotatko treffejä?

Mitä on minuus?

Kysymystä minuuden olemuksesta pohtiessani mietin kuinka ihmisestä, myös itsestään, on vaikea rajata osa-alueita erilleen koska kaikki näyttää vaikuttavan kaikkeen. Myös ympäristöt ja varsinkin sosiaaliset ympäristöt vaikuttavat minuuteen, joten niitäkään ei voi jättää täysin pois laskuista. Siihen, millainen on minuuteni tänäpäivänä on vaikuttanut niin geenini, kasvatukseni ja muut sosiaaliset suhteeni, kuin ympäröivä yhteiskuntakin.

Jos sanon "olen nainen" tai "olen punatukkainen", joku voisi vastata että se on vain se miltä näytät, ei se kuka todella olet. Mutta myös fyysinen olemus näyttäisi vaikuttavan minuuteen, sekä oman tietoisen ja epätietoisen suhtautumisen kautta että ympäristön reflektion kautta.(Ja oman tietoisen ja epätietoisen suhtautumisen tätä reflektiota kohtaan.) Ei kai voi varmuudella tietää, mutta voidaan olettaa että myös tämä itsemme osa jota emme tiedosta saa vaikutteita, ja siksi myös muovautuu muiden elämän muutosten tahtiin.
Jos sinä pidät jostain biisistä, niin kuka siitä biisistä silloin pitää?

Voitko sinä muka itse päättää pidätkö jostain biisistä? Minä ainakin huomaan, että pidän toisista biiseistä ja toisista en, mutta oikeastaan en voi suoranaisesti päätää mistä biiseistä pidän. Paska biisi kuullostaa edeleen paskata, vaikka kuinka yritän päättää, että se olisi hyvä.

Kuka siis päätää minun puolestani mistä biiseistä minä pidän? Minä? Kumpi minä? Kumpi on se oikeampi minä?

Hiukan vaikea ajatella että tässä olisi hirveän tarkkaanrajatusta jaosta kyse, jos oletetaan että se "epätietoinen minä" on samaan tapaan kehittyvä kuin "tietoinen minä". Tätä tukisi se ilmiö, ettei musiikkimaku välttämättä pysy samana vuodesta toiseen, vaan saattaa muuttua iän myötä.

Haava kirjoitti:
Kuka sinä olet?

Olen paljon ajatteleva ja vahvasti tunteva ihminen, olen herkkä mutta vahva. Olen avoin ja rehellinen, joskus tökerökin. Rakastan paljon perhettäni ja ystäviäni, olen sosiaalisesti lahjakas mutta viihdyn useimmiten myös yksikseni. Olen luova monella saralla, olen myös laiska ja saamaton. Olen melankoliaan taipuvainen optimisti. Ammatillisissa piireissä olen sekä arvostettu ja ihailtu että kadehdittu ja inhottu. Olen paljon muutakin, olenhan ihminen.

#68 kirjoitettu 08.01.2006 23:55

Original Free Soul kirjoitti:

Hmm. Sanattomaan viestintään olisi edellytyksenä fyysinen kohtaaminen.


Ei suinkaan. Pohdippas terkemmin. Vietihän voi lisäksi vaikka musiikilla tai kuvilla. Ihan vain esimerkiksi.

Olen paljon ajatteleva ja vahvasti tunteva ihminen


Kunpi sinä? Se joka pitää niistä biiseistä, vai se joka ei saa päättää mistä biiseistä se pitää?

#69 kirjoitettu 09.01.2006 00:03

Original Free Soul kirjoitti:
Jos sanon "olen nainen" tai "olen punatukkainen", joku voisi vastata että se on vain se miltä näytät, ei se kuka todella olet.
Se saa kuitenkin minuuteni innostumaan sinuudestasi ja siitä mahdollisuudesta, että minuuteni kokee sinuutesi sanattomasti.

#70 kirjoitettu 09.01.2006 00:05

Haava kirjoitti:
Ei suinkaan. Pohdippas terkemmin. Vietihän voi lisäksi vaikka musiikilla tai kuvilla. Ihan vain esimerkiksi.


Olet oikeassa.

Haava kirjoitti:
Kunpi sinä? Se joka pitää niistä biiseistä, vai se joka ei saa päättää mistä biiseistä se pitää?


Se joka pitää biisistä tuntee, ja se joka ei saa päättää ajattelee ja analysoi niitä tunteita. Aika itsestäänselvää minusta.

#71 kirjoitettu 09.01.2006 00:07

Haava kirjoitti:
Ei suinkaan. Pohdippas terkemmin. Vietihän voi lisäksi vaikka musiikilla tai kuvilla. Ihan vain esimerkiksi.
Sä oot kyl niin vaikee. Onneks mä oon helppo. Mulle olis kyl kelvannu tuo treffitarjous enitaim. Mut ehkä sä tykkäät vaan niin musasta. Suotakoon se sinudellesi.

#72 kirjoitettu 19.01.2006 08:44

Donkey kirjoitti:

Minuus on kokemus, ei sitä voi määritellä sanoin.


Kyllä sitä voi määritellä sanoin kuin muitakin kokemuksia. Ongelma on vain siinä, että miten viimekädessä selität tyjentävästi minkään kokemuksen. Mitä OIKEASTI tunnet kun tunnet vihaa? Mitä OIKEASTI tunnet kun tunnet iloisuutta? jne...

Mutta siis juuh... Itse näen minuuden nimeomaan kokemuksena. Tietoisuuden kokemuksena. Ajauksena siitä, että saa päätää asioita. Syntyy persoona.

Aina kun sanoo jotain minuudesta, menee eittämättä vikaan.


Minä olen hyvin erimieltä. Vaikka minuuden kemusta ei voikkaan tyhjentävästi selittää sanoin, niin minuista on omitista väittää, että siitä ei voida väittää mitään. Tai siis en ole samaa mieltä tuon minuusväitteesi kanssa.

#73 kirjoitettu 19.01.2006 13:00

Donkey kirjoitti:

Kertoisitko miltä sinun minuuden kokemuksesi tuntuu? Ja jos löydät sille joitain hyviä sanoja kuvaillaksesi, niin kerro ihmeessä. Ei sen tarvitse olla tyhjentävä, hyvä yritys vain.


Sanoilla määrittely on aivan eriasia kuin kertoa miltä koekmus tuntuu. Se on sanoilla määrittelyn alalajike tässä tapauksessa. Mutta voin minä kertoa sanoilla miltä minuus tuntuu. Oman minuuteni koen arvokaana. Se tuntuu itsessään minulle tärkeältä. Siinä epätyhjentäviä sanallisia arvioita.

Ei pidä heittäytyä mustavalkoiseksi. Vaikka kokemusta ei voikkaan naulita sanalliseen muotoon ei tarkoita, etteikö kokemuksista voisi puhua.

Sinusta se on omituista. Väitä minuudestasi jotain, anna esimerkki.


Minuuteni on tuntemus. Minuuteni vaikuttaa tekemiini ratkaisuihin.

#74 kirjoitettu 19.01.2006 14:23

Donkey kirjoitti:
Voit antaa osoittimia, suuntaviivoja


Täsmälleen. Ja ne suuntaviivat eivät ole täysin tyhjiä. Minuuden tunteesta voi puhua siinä missä muistakin tunteista. Lisäksi tällä puheella voidaan jopa välittää ihan aitokain informaatiota niistä tuntemuksista. Mutta kuten olen jo todennut niin tyhjentävään esitykseen ei tulla pääsemään.

#75 kirjoitettu 19.01.2006 14:39

Donkey kirjoitti:

Mutta sinähän kiinnitit juuri minuuteesi adjektiivin "arvokkuus". Vai?


Esimerkiksi. Se kertoo jotakin. Se kertoo ihan muuta kuin jos olisin liittänyt minuuteeni jonkun muun adjenktiivin. Ei ole keskeistä minkä adjenktiivin liitän minuuteeni. Yhtälailla kerron jotakin siitä. Väitän, että vaikka mitkään sanat eivät ytimeen pääsekkään asiassa, niin nuo suuntaviitat kertovat jotakin minuudestä ylipäänsä ja toki minunkin minuudestani. Ei ole sama asia jos sanon, että vittuuntuneisuus tuntuu pahalta, kuin jos sanon, että raivostuminen on mukavaa. Silloin kerron jotain niistä tuntemuksista. Informaatio arvo ei ole nolla --> Tuntemuksista voi puhua.

#76 kirjoitettu 19.01.2006 14:45

onko tässä osaideana se, että mitä sitten ois, jos näitä kaikki minuuden rakentavia ominaisuuksia riisuttaisiin, niin mitä siekllä ois? Jos ajatellaan, että kasvuympäristön vaikutukset, harrastukset, perhe ja kokemukset & muistotkin on sellasia, niin eipä sinne pohjalle juuri jäis kuin ihmislajin edustaja, elävä eläin.

#77 kirjoitettu 19.01.2006 14:47

JM kirjoitti:
onko tässä osaideana se, että mitä sitten ois, jos näitä kaikki minuuden rakentavia ominaisuuksia riisuttaisiin, niin mitä siekllä ois? Jos ajatellaan, että kasvuympäristön vaikutukset, harrastukset, perhe ja kokemukset & muistotkin on sellasia, niin eipä sinne pohjalle juuri jäis kuin ihmislajin edustaja, elävä eläin.


Olisiko se sitten jotenkin enmmän minuus? Kumpi on?

#78 kirjoitettu 19.01.2006 14:56

Haava kirjoitti:
JM kirjoitti:
onko tässä osaideana se, että mitä sitten ois, jos näitä kaikki minuuden rakentavia ominaisuuksia riisuttaisiin, niin mitä siekllä ois? Jos ajatellaan, että kasvuympäristön vaikutukset, harrastukset, perhe ja kokemukset & muistotkin on sellasia, niin eipä sinne pohjalle juuri jäis kuin ihmislajin edustaja, elävä eläin.


Olisiko se sitten jotenkin enmmän minuus? Kumpi on?


Ei olisi enemmän, se en olisi enää minä. Tuo Homo Sapiens -eläimenä oleminen on vain osa minua, mutta ei läheskään niin persoonallinen osa, kuin nuo tuossa luetellut, joten juuri se minuksi tunnistettava minä rakentuu enemmänkin noista luetelluista ominaisuuksista & luetelluille tekijöille altistumisesta syntyneille ominaisuuksille. Kasvuympäristön vaikutus, muiden perheenjäsenten vaikutus, perheeseen kuuluminen, kansallisuus, kieli, harrastukset, muistot yms. ovat huomattavasti olennaisempi osa minua jos mietin kysymystä "kuka minä olen" kuin se, että olen ihminen.

#79 kirjoitettu 19.01.2006 14:59

JM kirjoitti:

Kasvuympäristön vaikutus, muiden perheenjäsenten vaikutus, perheeseen kuuluminen, kansallisuus, kieli, harrastukset, muistot yms. ovat huomattavasti olennaisempi osa minua jos mietin kysymystä "kuka minä olen" kuin se, että olen ihminen.


Ehdottmasti ne molemmat ovat osa minuutta, mutta melkoisen vahva väite silti.

#80 kirjoitettu 19.01.2006 15:03

Donkey kirjoitti:

Keskeistä mielestäni on se, että pystyykö minuuteen liittämään yhtäkään adjektiivia, sanaa. Koska se on aina määrittelyn yritys, myös yritys hallintaan.


Toki, on eriasia onnistuuko tuo hallinta. Se, että keskustelemme tässä voisko minuuteen liittää yhtäöän adjektiiviä on jo osoitus siitä, että aiheesta voi puhua. Se, että väittää kumpaa tahansa on sitä puhetta. Eikä edes tyhjää puhetta minusta.

Kiinnität minuuteesi ikään kuin postimerkin, jota et saa muutettua.


Kuka onb sanonut, että minuus tai tuntemukset siitä olisivat pysyviä. Sekin, että sanon, että koen minuuteni hyvin erilaisella tavalla erilaisina aikoina todistaa lisää pointtiani. Yhtälailla jos sanon, että se kokemus ei muutu.

Niin, onko minuus pysyvä vai muuttuva? Koetko minuutesi aina esim. arvokkaaksi?


Se ei minusta ole tämän asian kannalta olennaista.