Mikseri.net

#42 kirjoitettu 05.03.2012 13:32 Muok:05.03.2012 13:41

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Kysymys/pohdinta aiheesta:

Eli onko masennus jotenkin kasvanut väestön keskuudessa radikaalisti vuosien myötä vai onko sitä vain ruvettu tilastoimaan ja hoitamaan? Tuntuu että se on noussut tapetille melko rajusti viime vuosien aikoina. Mitä olette mieltä asiasta?


Mielestäni masentuneita ihmisiä on varmaan ollut aina, nimi on vaan ollut eri ja se oirehdinta on kanavoitunut eri tavalla. On ollut näitä melankolikkoja ja kylän juopot yms. Ennen sai tyylin herskaa apteekista ja viina virtasi niin näillä sitten hoidettiin hommaa. Sitten tietysti sellainen yhteiskunta-angsti ja vitutus joka ennen kanavoitu esim. poliittiseen ja ay-toimintaan kanavoituu nykyään siihen et mennään lääkärille valittaa masennusta tai ryhdytään Z-nuoreksi.

Mielestäni se toteamus että "sairas yhteiskunta tekee ihmiset sairaiksi" pitää kyl kutinsa ainakin tietys määrissä, ja on jotenkin valitettavaa et nykyään ei ole oikein yhtään uskottavaa tahoa joka koittaisi ajaa muutosta.

vituiks meni

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Vaatiiko masennuksen hoito oikeasti aina lääkkeitä vai voitasiinko masennusta hoitaa toisin? Johtuuko lääkityksen määräys joka tilanteessa vain siitä että ei ole resursseja muihin hoitokeinoihin vai onko se vain ainoa vaihtoehto?


Mainittavasti kliinisesti masentuneet on sellaisia jotka kyllä aika lailla tarvitsee sen lääkitykset ja ovatkin sitten se väestönosa johon esim nuo SSRI:t toimivat tehokkaasti.

Monissa tapauksissa elämän ja sosiaalisten suhteiden mielekkyyden pohdinta olisi enemmän asianmukaista, mutta tämähän ei edes ainakaan täysin ole psykiatrian tehtävä.

MKDELTA muokkasi viestiä 13:38 05.03.2012
Sitä en siis osaa sanoa että onko masennuksen määrä noussut vai onko kyseessä vaan se että nykyää etitään masennusta vaikka liiallisen juomisen yms räppielämän takaa jne jne. Siis sanotaanko että kaikki mitä oon lukenut vaikkapa sotienjälkeisestä Suomesta viittaa että täällä voitiin ihan vitun pahoin mutta se sit hoidettiin ryyppäämisel, lähiomaisten hakkaamisella ja sil et joku korruptoitunu asevelitohtori fiksas TÖÖTIT TÖÖTIT

#43 kirjoitettu 05.03.2012 13:33

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Vaatiiko masennuksen hoito oikeasti aina lääkkeitä vai voitasiinko masennusta hoitaa toisin? Johtuuko lääkityksen määräys joka tilanteessa vain siitä että ei ole resursseja muihin hoitokeinoihin vai onko se vain ainoa vaihtoehto?

Tämä kysymys kirposi lähinnä siitä että kun tulee vastaan jotain 15v nappuloita jotka on jo hyvän aikaa käyttänyt mieliala lääkitystä ja se on minun mielestä melko sairasta...


Ne joilla on masista pitää käsitellä tapauskohtaisesti. Joillekkin sopii lääkitys, joillekin jokin muu. Ei ole mitään yleispätevää hoitoa. Kait.

#44 kirjoitettu 05.03.2012 13:42

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Vaatiiko masennuksen hoito oikeasti aina lääkkeitä vai voitasiinko masennusta hoitaa toisin?

Ei se vaadi sinällään ikinä lääkkeitä, voi sitä koittaa hoitaa muutenkin (ja sitten, kuten lääkkeittenkin kanssa, tulokset näkee myöhemmin). Mutta lääkkeet selvästi parantaa ennustetta joten niitten käyttäminen on aika perusteltua.

Johtuuko lääkityksen määräys joka tilanteessa vain siitä että ei ole resursseja muihin hoitokeinoihin vai onko se vain ainoa vaihtoehto?

Ei kumpikaan. Toki lääkeet on melkolailla kustannustehokas tapa järjestää masentuneen hoito ja jos kaikille pistettäisiin joku esim. pitkä terapia lääkkeiden sijaan niin jouduttaisiin jättämään osa porukasta hoitamatta rahan ja resurssien loppuessa (ja toipuminen olisi useimmilla paljon paljon hitaampaa ja rankempaa). Mutta tämä ei ole läheskään ainut syy miksi niitten lääkkeitten käyttö on perusteltua.

Lääkkeet ovat myös asiakkaille paljon helpompi vaihtoehto kun esim. terapia mikä on aika hidasta ja rankkaa (ok, ei välttämättä hidasta riippuen terapiasuuntauksesta). Monille pelkät lääkkeet ovat riittävä hoito myöskin. Iso osa asiakkaista (etenkin ahdistuneet ihmiset) eivät välttämättä halua käydä puimaan asioitaan. Lisäksi jos nyt puhutaan yleisesti lääkkeistä eikä vain SSRI-lääkkeistä niin ihan unen turvaaminen lääkkeiden avulla voi olla monelle se avain toipumiseen. Kun saa nukuttua ja päivärytmin kuntoon niin ehkä alkaa jaksaa tehdäkin jotain eikä kaikki ole enää niin sekavaa. Lisäksi terapia ei yksinkertaisesti sovi kaikille asiakkaille, koska se sinällään vaatii tietynlaista panostusta ja "osaamista" myös siltä asiakkaalta. Se ei ole niin että terapeutti pistää kuntoon ja asiakas vaan käy siellä hoidettavana vaan ennemminkin niin että asiakas tekee työt ja terapeutti seuraa ja antaa vinkkiä.

Tämä kysymys kirposi lähinnä siitä että kun tulee vastaan jotain 15v nappuloita jotka on jo hyvän aikaa käyttänyt mieliala lääkitystä ja se on minun mielestä melko sairasta...

Oletat että tuo lääkitys on aiheeton ja alaikäiset eivät sairastu masennukseen? Vai siis että on parempi olla masentunut kuin syödä mielialalääkkeitä? Miten tuon sitten pitäisi mennä sinusta?

Kannattaa huomioida että masennus on kumminkin pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Kyllä se kannattaa hoitaa.

#45 kirjoitettu 05.03.2012 13:48 Muok:05.03.2012 13:52

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Vaatiiko masennuksen hoito oikeasti aina lääkkeitä vai voitasiinko masennusta hoitaa toisin? Johtuuko lääkityksen määräys joka tilanteessa vain siitä että ei ole resursseja muihin hoitokeinoihin vai onko se vain ainoa vaihtoehto?

Tämä kysymys kirposi lähinnä siitä että kun tulee vastaan jotain 15v nappuloita jotka on jo hyvän aikaa käyttänyt mieliala lääkitystä ja se on minun mielestä melko sairasta...


Lääkityksen tarve täytyy aina arvioida tapauskohtaisesti. Kaikki eivät tietenkään tarvitse lääkkeitä, vaan pelkkä terapia saattaa riittää. Jos kyseessä on nuori, pitää olla erityisen tarkka siitä, mitä lääkkeitä määrää ja määrääkö ollenkaan.

Joskus täytyy aloittaa lääkitys, jotta potilas saadaan siihen kuntoon, että hän voi aloittaa terapian. Virallinen masennuksen hoitosuositus perustuu psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmään. Toisaalta on olemassa se ongelma, että lääkitys vaikuttaa mm. tunnereaktioihin ja kykyyn käsitellä asioita. Jos ongelma ei ole vakava-asteinen, suosittelisin ehkäpä terapiaan menoa ensin ilman lääkitystä (?).

Lääkäreillä saattaa olla paineita määrätä pelkkä lääke, sillä jatkohoitoon ei saisi lähettää liian herkästi. Yleensä kuitenkin mielestäni jatkohoitoa tarvisevat sitä saavat.

Itse olen selvinnyt tähän mennessä manioistani ja masennuksistani (pahoistakin) ilman lääkkeitä. Olisin saattanut selvitä niistä nopeammin lääkkeiden avulla tai olisin nyt lääkekoukussa. Ei voi tietää. Jääräpäänä en niitä halunnut aloittaa. Tällä hetkellä oloni on aika hyvä, mikä johtuu varmasti muun muassa terapiasta.

Eveliina Korhonen muokkasi viestiä 13:51 05.03.2012

Ja tosiaan, esimerkiksi psykoterapia vaatii riittävän hyvää kognitiivista kapasiteettia ja muutenkin potilaan soveltuvuus testataan tarkasti. Ei se kaikille sovellu. Pienellä osalla potilaista olo pahenee terapian takia.

#46 kirjoitettu 05.03.2012 14:10

Eveliina Korhonen kirjoitti:
Jos ongelma ei ole vakava-asteinen, suosittelisin ehkäpä terapiaan menoa ensin ilman lääkitystä (?).

Periaatteessa jos on kyse jostain lievästä masennuksesta joka liittyy johonkin selkeään elämäntilannekriisiin (ja sitä kumminkin tahdotaan hoitaa) niin pelkkä lääkitys, pelkkä terapia tai lääkitys ja pari terapiakäyntiä voivat kaikki olla ihan päteviä hoitoja ja tilanne laukeaa jollain niillä. Tavallaan mikään pitkä terapia jossain tommoisessa tapauksessa minusta on vaan henk. koht. mielipiteenä vähän aiheetonta kun se on kumminkin aika hiton kallista eikä mitenkään erityisen tarpeellista tai kustannustehokasta. Toki tässä on sitten se että ihmiset usein tykkää päästä puhumaan jonkun kanssa itsestään vaikkei tuon psykiatrisen ongelman suhteen siihen välttämättä olisi mitään tarvettakaan.

#47 kirjoitettu 05.03.2012 14:11

quafka kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
No ei syöpäänkään kukaan kuollut ennen kuin se keksittiin.

Mielestäni vähän huono vertaus. Syöpäsolu on reaalinen olento kuten virukset ja bakteeritkin. Näistä ei pääse eroon pelaamalla filosofista käsitepeliä. Sen sijaan masennuksen olemassaolon määritteleminen on paljon vaikeampaa, vaikka tuon nimiseksi määritellyn sairauden oireet ovatkin todellisia.


Vähän ehkä joo mutta emmä nyt sitä niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Mutta yhtä kaikki, luulen että ihmiset ovat kärsineet masennuksesta maailman sivu, asia vaan on ruvennut vasta viime aikoina nousemaan tapetille.

#48 kirjoitettu 05.03.2012 14:15 Muok:05.03.2012 14:19

Sunt1o kirjoitti:
Ville Tuppurainen kirjoitti:
Vaatiiko masennuksen hoito oikeasti aina lääkkeitä vai voitasiinko masennusta hoitaa toisin?

Ei se vaadi sinällään ikinä lääkkeitä, voi sitä koittaa hoitaa muutenkin (ja sitten, kuten lääkkeittenkin kanssa, tulokset näkee myöhemmin). Mutta lääkkeet selvästi parantaa ennustetta joten niitten käyttäminen on aika perusteltua.

Johtuuko lääkityksen määräys joka tilanteessa vain siitä että ei ole resursseja muihin hoitokeinoihin vai onko se vain ainoa vaihtoehto?

Ei kumpikaan. Toki lääkeet on melkolailla kustannustehokas tapa järjestää masentuneen hoito ja jos kaikille pistettäisiin joku esim. pitkä terapia lääkkeiden sijaan niin jouduttaisiin jättämään osa porukasta hoitamatta rahan ja resurssien loppuessa (ja toipuminen olisi useimmilla paljon paljon hitaampaa ja rankempaa). Mutta tämä ei ole läheskään ainut syy miksi niitten lääkkeitten käyttö on perusteltua.

Lääkkeet ovat myös asiakkaille paljon helpompi vaihtoehto kun esim. terapia mikä on aika hidasta ja rankkaa (ok, ei välttämättä hidasta riippuen terapiasuuntauksesta). Monille pelkät lääkkeet ovat riittävä hoito myöskin. Iso osa asiakkaista (etenkin ahdistuneet ihmiset) eivät välttämättä halua käydä puimaan asioitaan. Lisäksi jos nyt puhutaan yleisesti lääkkeistä eikä vain SSRI-lääkkeistä niin ihan unen turvaaminen lääkkeiden avulla voi olla monelle se avain toipumiseen. Kun saa nukuttua ja päivärytmin kuntoon niin ehkä alkaa jaksaa tehdäkin jotain eikä kaikki ole enää niin sekavaa. Lisäksi terapia ei yksinkertaisesti sovi kaikille asiakkaille, koska se sinällään vaatii tietynlaista panostusta ja "osaamista" myös siltä asiakkaalta. Se ei ole niin että terapeutti pistää kuntoon ja asiakas vaan käy siellä hoidettavana vaan ennemminkin niin että asiakas tekee työt ja terapeutti seuraa ja antaa vinkkiä.

Tämä kysymys kirposi lähinnä siitä että kun tulee vastaan jotain 15v nappuloita jotka on jo hyvän aikaa käyttänyt mieliala lääkitystä ja se on minun mielestä melko sairasta...

Oletat että tuo lääkitys on aiheeton ja alaikäiset eivät sairastu masennukseen? Vai siis että on parempi olla masentunut kuin syödä mielialalääkkeitä? Miten tuon sitten pitäisi mennä sinusta?

Kannattaa huomioida että masennus on kumminkin pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Kyllä se kannattaa hoitaa.

Lähinnä tarkoitin sitä että on mielestäni hullua että tuon ikäisenä aletaan pillereitä syöttämään, kun muutenkin mieli menee kahtasataa tuon ikäisenä. Mutta tämä on vain mielipiteeni joka on hyvin mustavalkoinen. Siksi asiaa yritänkin itselleni valaista. Olen pitkään kyseistä asiaa miettinyt, kun pari ystävääni on masennuksen vuoksi tappanut itsensä ja mielestäni molemmat tapaukset olisi voinut estää oikean hoidon avulla(EHKÄ), kun lääkityksestä ei apua ollut.

Ville Tuppurainen muokkasi viestiä 14:18 05.03.2012

#49 kirjoitettu 05.03.2012 14:16

Vessajono kirjoitti:
Vähän ehkä joo mutta emmä nyt sitä niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Mutta yhtä kaikki, luulen että ihmiset ovat kärsineet masennuksesta maailman sivu, asia vaan on ruvennut vasta viime aikoina nousemaan tapetille.

Todennäköisesti se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu masennuksessa on kyllä kehittynyt jo aika pitkä aika sitten että ei se itse sairaus voi kovin uusi olla. Mutta on vielä aika isoja osia maailmaa missä psykiatrinen hoito on aika olematonta ja masennusta ei niin ollen juurikaan diagnosoituna ole. Jotkut afrikan maat esim.

#50 kirjoitettu 05.03.2012 14:17

Zombie Wolf kirjoitti:
Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Tää vähän missaa sen koko masennuksen pointin. Tuo on vähän sama kun sanoisi että monet diabetes tapaukset on ihan turhaa kitinää kun ei niillä ihmisillä nyt niin huonot elintavat ole kumminkaan ollut.

#51 kirjoitettu 05.03.2012 14:21

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin sitä että on mielestäni hullua että tuon ikäisenä aletaan pillereitä syöttämään, kun muutenkin mieli menee kahtasataa tuon ikäisenä.

Mikä se niinkun vähemmän hullu vaihtoehto olisi sitten? On siinä varmasti muitakin vaihtoehtoja ja täältäkäsinhän on tietysti mahdoton tietää miksi tuohon on päädytty.

Mutta tämä on vain mielipiteeni joka on hyvin mustavalkoinen. Siksi asiaa yritänkin itselleni valaista. Olen pitkään kyseistä asiaa miettinyt, kun pari ystävääni on masennuksen vuoksi tappanut itsensä ja mielestäni molemmat tapaukset olisi voinut estää oikean hoidon avulla(EHKÄ), kun lääkityksestä ei apua ollut.

Joo, noissa on aina se ongelma että ei oikein voi tietää miten olisi mennyt jos olisi mennyt toisin. Lääkkeitäkin on erilaisia ja muitakin hoitoja, ehkä joku olisi tehonnut jos olisi osattu se oikea valita. Ehkä.

#52 kirjoitettu 05.03.2012 14:22

Sunt1o kirjoitti:
Eveliina Korhonen kirjoitti:
Jos ongelma ei ole vakava-asteinen, suosittelisin ehkäpä terapiaan menoa ensin ilman lääkitystä (?).

Periaatteessa jos on kyse jostain lievästä masennuksesta joka liittyy johonkin selkeään elämäntilannekriisiin (ja sitä kumminkin tahdotaan hoitaa) niin pelkkä lääkitys, pelkkä terapia tai lääkitys ja pari terapiakäyntiä voivat kaikki olla ihan päteviä hoitoja ja tilanne laukeaa jollain niillä. Tavallaan mikään pitkä terapia jossain tommoisessa tapauksessa minusta on vaan henk. koht. mielipiteenä vähän aiheetonta kun se on kumminkin aika hiton kallista eikä mitenkään erityisen tarpeellista tai kustannustehokasta. Toki tässä on sitten se että ihmiset usein tykkää päästä puhumaan jonkun kanssa itsestään vaikkei tuon psykiatrisen ongelman suhteen siihen välttämättä olisi mitään tarvettakaan.


Jotkut käyvät terapiassa ylläpitämässä henkistä tasapainoaan.. Jos resurssipulaa ei oteta huomioon, olen vahvasti tällaisen toiminnan kannalla. Saattaisi tulla pidemmän päälle halvemmaksi yhteiskunnalle, jos ylläpitoterapiaa lisättäisiin varsinkin alttiilla henkilöillä(?).

#53 kirjoitettu 05.03.2012 14:24

Ville Tuppurainen kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin sitä että on mielestäni hullua että tuon ikäisenä aletaan pillereitä syöttämään, kun muutenkin mieli menee kahtasataa tuon ikäisenä.


Minusta tuo esittämäsi peruste ei ole mikään syy.

Sinääsä minulla ei ole mitään kantaa tuon ikäisten masennuslääkitykseen, kun en tiedä mitänä asiaan liittyvästä tutkimuksestakaan. Ilman muuta on syytä olettaa että vaikutus ei välttämättä ole sama kuin aikuisilla.

#54 kirjoitettu 05.03.2012 14:25

Eveliina Korhonen kirjoitti:

Jos resurssipulaa ei oteta huomioon, olen vahvasti tällaisen toiminnan kannalla.


Tietysti reaaliteetit pitää ottaa huomioon?

#55 kirjoitettu 05.03.2012 14:27

Sunt1o kirjoitti:
Ville Tuppurainen kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin sitä että on mielestäni hullua että tuon ikäisenä aletaan pillereitä syöttämään, kun muutenkin mieli menee kahtasataa tuon ikäisenä.

Mikä se niinkun vähemmän hullu vaihtoehto olisi sitten? On siinä varmasti muitakin vaihtoehtoja ja täältäkäsinhän on tietysti mahdoton tietää miksi tuohon on päädytty.

Mutta tämä on vain mielipiteeni joka on hyvin mustavalkoinen. Siksi asiaa yritänkin itselleni valaista. Olen pitkään kyseistä asiaa miettinyt, kun pari ystävääni on masennuksen vuoksi tappanut itsensä ja mielestäni molemmat tapaukset olisi voinut estää oikean hoidon avulla(EHKÄ), kun lääkityksestä ei apua ollut.

Joo, noissa on aina se ongelma että ei oikein voi tietää miten olisi mennyt jos olisi mennyt toisin. Lääkkeitäkin on erilaisia ja muitakin hoitoja, ehkä joku olisi tehonnut jos olisi osattu se oikea valita. Ehkä.


Lähinnä ulkopuolinen keskustelu apu tulee mieleen ensimmäisenä. Jokusen tiedän jotka on käynyt niitä näitä rupattelemassa jonkun kanssa ja on alkanut elämä taas luistamaan.

Tokihan moni masentunut on niin huonossa kunnossa että ei apua osaa hakea.

#56 kirjoitettu 05.03.2012 14:27

Eveliina Korhonen kirjoitti:
Jotkut käyvät terapiassa ylläpitämässä henkistä tasapainoaan.. Jos resurssipulaa ei oteta huomioon, olen vahvasti tällaisen toiminnan kannalla. Saattaisi tulla pidemmän päälle halvemmaksi yhteiskunnalle, jos ylläpitoterapiaa lisättäisiin varsinkin alttiilla henkilöillä(?).


En nyt tiedä suomenlaajuisesti, mutta ainakin täälläpäin on tehty semmoinen linja että ei pitkiä terapioita. Aiemmin ilmeisesti on ollut yli 10v terapiasuhteita ja nyt on tultu siihen tulokseen että jos terapia ei ole 10v aikana auttanut niin joko hoito tai diagnoosi on väärin. Peruslinjauksena täällä on 5 terapiakäyntiä ja siitä eteenpäin erittäin hyvin perusteltuna 20 käyntiin saakka voi jatkaa.

Uskon että jollain aikavälillä tämä tulee olemaan yleinen linja. Vaikka se on aika paljon hoitohenkilökunnassakin herättänyt vastaväitteitä iha ymmärrettävästi. Mutta siinä on puolensa ja puolensa.

#57 kirjoitettu 05.03.2012 14:41

quafka kirjoitti:
Itse panostaisin enemmän mm. työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviin nuoriin (mm. pahan masennuksen takia). Heidän määränsä puolittaminen tarkoittaisi tuhottomasti säästöjä.

Miten sen määrän voisi puolittaa?

Ja tulisiko ne toimenpiteet kohdistaa niihin nuoriin, masennuksen hoitoon vai työelämään?

#58 kirjoitettu 05.03.2012 17:49

Masennuksen ja siitä aiheutuvan mahdollisen syrjäytymisen ennaltaehkäisy olisi mielestäni kaikista tärkeintä. Toisaalta sitä on ehkä hyvin vaikea tietää kelle se kehittyy, jos henkilö ei sitä itsekään tunnista.

Mun mielestä psykologipalveluja pitäisi olla paljon enemmän ja jokaisessa työpaikassa/ oppilaitoksessa itsestäänselvyys. Pelkään silti, etteivät nuo kouluampumistapaukset ole vieläkään olleet tarpeeksi järkyttävä tapahtuma, että asialle tehtäisiin oikeasti ja tehokkaasti jotakin.

Nyt tuli vähän itsestäänselvyyksiä, mutta ilmaisin ainakin mielipiteeni.

#59 kirjoitettu 05.03.2012 18:46 Muok:05.03.2012 18:47

Zombie Wolf kirjoitti:
taikina kirjoitti:
joskus ajattelen olevani masentunut mutta sitten katson ympärilleni ja tajuan kuinka en ole suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.


Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Onneksi olen jo aika pitkälti selvinnyt omasta masennuksestani, juuri tuollaiset kommentit ovat niitä jotka saavat ihmiset harkitsemaan itse- tai joukkomurhaa.

Sitä paitsi toihan on täysin paradoksaalista. Jos on masentunut, terveys ei ole tallella.

#60 kirjoitettu 05.03.2012 18:49

Sunt1o kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Vähän ehkä joo mutta emmä nyt sitä niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Mutta yhtä kaikki, luulen että ihmiset ovat kärsineet masennuksesta maailman sivu, asia vaan on ruvennut vasta viime aikoina nousemaan tapetille.

Todennäköisesti se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu masennuksessa on kyllä kehittynyt jo aika pitkä aika sitten että ei se itse sairaus voi kovin uusi olla. Mutta on vielä aika isoja osia maailmaa missä psykiatrinen hoito on aika olematonta ja masennusta ei niin ollen juurikaan diagnosoituna ole. Jotkut afrikan maat esim.


Ei se itse sairaus tokikaan. Mutta jos siitä ei ole minkäänlaista tietoisuutta niin eihän sitä silloin tavallaan ole. Huom, paino sanalla "tavallaan".

#61 kirjoitettu 05.03.2012 18:51

Vessajono kirjoitti Zombie Wolf:ille:


[kuva]

#62 kirjoitettu 05.03.2012 19:28

Vessajono kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Vähän ehkä joo mutta emmä nyt sitä niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Mutta yhtä kaikki, luulen että ihmiset ovat kärsineet masennuksesta maailman sivu, asia vaan on ruvennut vasta viime aikoina nousemaan tapetille.

Todennäköisesti se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu masennuksessa on kyllä kehittynyt jo aika pitkä aika sitten että ei se itse sairaus voi kovin uusi olla. Mutta on vielä aika isoja osia maailmaa missä psykiatrinen hoito on aika olematonta ja masennusta ei niin ollen juurikaan diagnosoituna ole. Jotkut afrikan maat esim.


Ei se itse sairaus tokikaan. Mutta jos siitä ei ole minkäänlaista tietoisuutta niin eihän sitä silloin tavallaan ole. Huom, paino sanalla "tavallaan".


Siis kyllähän ne oireet on ollu olemassa vaikkei sille ois ihmisellä itellään nimeä ollukkaan. Diagnostiikka vaan antaa nimen oireistolle ja jonkunlaista tietoa siitä mitä sille voisi tehdä.

#63 kirjoitettu 05.03.2012 19:35

Ville Tuppurainen kirjoitti:
Lähinnä ulkopuolinen keskustelu apu tulee mieleen ensimmäisenä. Jokusen tiedän jotka on käynyt niitä näitä rupattelemassa jonkun kanssa ja on alkanut elämä taas luistamaan.

Sen mitä ite tiiän noista hoitosysteemeistä niin tuo kuuluu lähes aina siihen hoitoon. Useesti kyllä lääkitys jatkuu pitempään kun tiiviit keskustelukäynnit. Nuorten kohallahan tuo on usein niin että ne keskustelukäynnit koskee paitsi sitä nuorta, myös muuta perhettä. Ja joillain se lääkitys tosiaan on elinikäinen.

Tokihan moni masentunut on niin huonossa kunnossa että ei apua osaa hakea.

Se hyvä puoli tuosta masennuksesta suosittuna uutisaiheena on että yhä useampi osaa hakea apua. Vaikka varmaan niitä paljon jää kotiinkin. Ilmeisesti tässä on tosi iso merkitys sillä millaset kyseisen kunnan mielenterveyspalvelut on. Jos on joku paikka mihin voi vaan kävellä ilman ajanvarausta tai soittaa niin ihmiset hakee paljon paremmin apua.

#64 kirjoitettu 05.03.2012 19:38 Muok:05.03.2012 19:39

Vessajono kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Vähän ehkä joo mutta emmä nyt sitä niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan. Mutta yhtä kaikki, luulen että ihmiset ovat kärsineet masennuksesta maailman sivu, asia vaan on ruvennut vasta viime aikoina nousemaan tapetille.

Todennäköisesti se mitä ihmisen aivoissa tapahtuu masennuksessa on kyllä kehittynyt jo aika pitkä aika sitten että ei se itse sairaus voi kovin uusi olla. Mutta on vielä aika isoja osia maailmaa missä psykiatrinen hoito on aika olematonta ja masennusta ei niin ollen juurikaan diagnosoituna ole. Jotkut afrikan maat esim.


Ei se itse sairaus tokikaan. Mutta jos siitä ei ole minkäänlaista tietoisuutta niin eihän sitä silloin tavallaan ole. Huom, paino sanalla "tavallaan".


Ihminen voi tulkita oireensa väärin. Voi esim. luulla, että hänellä on somaattinen sairaus tai jokin muu psyykkinen ongelma kuin masennus... Vaikean elämäntilanteen jälkeen suru voi pitkittyä ja ihminen voi yhä luulla olevansa vain "surullinen" vaikka tila on jo muuttunut masennukseksi. Ero vaikeiden asioiden aiheuttamien tunteiden ja masennuksen välillä on tietenkin hyvin vaikea määritellä. Jos sitä edes on?

Ihminen voi myös luulla pessimistisyyden ja muiden masennuspiirteiden jotenkin kuuluvan persoonaansa, vaikka näin ei olisi.

#65 kirjoitettu 05.03.2012 19:47

Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
taikina kirjoitti:
joskus ajattelen olevani masentunut mutta sitten katson ympärilleni ja tajuan kuinka en ole suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.


Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Onneksi olen jo aika pitkälti selvinnyt omasta masennuksestani, juuri tuollaiset kommentit ovat niitä jotka saavat ihmiset harkitsemaan itse- tai joukkomurhaa.

Sitä paitsi toihan on täysin paradoksaalista. Jos on masentunut, terveys ei ole tallella.


Juuri tuollaiset kommentit saa toivomaan ihan samaa. Siis jos olisin aivoton sekopää, mutta en halua kenellekään pahaa, niinkuin sie. Mukamasentujat ovat mukamasentujia, innokkaasti diagnosoituja uhreja. Heillä ei ole mitään tekemistä oikeasti masentuneiden kanssa.

#66 kirjoitettu 05.03.2012 20:00

Zombie Wolf kirjoitti:
Mukamasentujat ovat mukamasentujia, innokkaasti diagnosoituja uhreja. Heillä ei ole mitään tekemistä oikeasti masentuneiden kanssa.

Onks näitten ero niinkun lähinnä se että meneekö sillä tyypillä siun mielestä tarpeeksi huonosti että se saisi masentua?

#67 kirjoitettu 05.03.2012 20:02

Sunt1o kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
Mukamasentujat ovat mukamasentujia, innokkaasti diagnosoituja uhreja. Heillä ei ole mitään tekemistä oikeasti masentuneiden kanssa.

Onks näitten ero niinkun lähinnä se että meneekö sillä tyypillä siun mielestä tarpeeksi huonosti että se saisi masentua?


Ehkä

#68 kirjoitettu 05.03.2012 21:27

Zombie Wolf kirjoitti:
Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Samalla logiikalla voisi sanoa että paranoidia skitsofreniaa, jossa sairas näkee liskoihmisiä joka puolella, ei saisi olla ennen kun liskoihmisiä on oikeasti olemassa. Muuten se on ihan turhaa kitinää.

#69 kirjoitettu 05.03.2012 21:50

Yleensäkin 'sinulla ei saa olla tätä sairautta' ei ole kovin hyödyllinen lähestymistapa siinä kohtaa kun ihmisellä se jo on. Todennäköisesti hän olisi kyllä periaatteessa samaa mieltä siitä että olisi hyvä jos ei olisi mutta eipä se tilanne ikinä tässäkään sillä muutu että vain toteaa että ei tämä saa olla näin.

#70 kirjoitettu 05.03.2012 22:24

Zombie Wolf kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
taikina kirjoitti:
joskus ajattelen olevani masentunut mutta sitten katson ympärilleni ja tajuan kuinka en ole suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.


Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Onneksi olen jo aika pitkälti selvinnyt omasta masennuksestani, juuri tuollaiset kommentit ovat niitä jotka saavat ihmiset harkitsemaan itse- tai joukkomurhaa.

Sitä paitsi toihan on täysin paradoksaalista. Jos on masentunut, terveys ei ole tallella.


Juuri tuollaiset kommentit saa toivomaan ihan samaa. Siis jos olisin aivoton sekopää, mutta en halua kenellekään pahaa, niinkuin sie. Mukamasentujat ovat mukamasentujia, innokkaasti diagnosoituja uhreja. Heillä ei ole mitään tekemistä oikeasti masentuneiden kanssa.


Mistä sinä nyt sen päättelet että minä haluan pahaa jollekin? Ja miten määritellään oikeasti masentunut?

#71 kirjoitettu 06.03.2012 08:17

Herkät taiteilijat.

#72 kirjoitettu 06.03.2012 08:20

BVR kirjoitti:
Herkät taiteilijat.


Olet

#73 kirjoitettu 06.03.2012 08:26 Muok:06.03.2012 08:33

Puukkosaha kirjoitti:

Itse aiheeseen niin viisas nainen eli mun vaimoni sanoi joskus että se on yksilöllistä miten asioihin suhtautuu


Se klassinen marmatuksen kohde on se pumpulissa elänyt hienostorouva, joka hakee rauhottavia lääkkeitä kun tyttärellä on ylioppilaskirjotukset. Se mikä on siinä kohtaa hyvä muistaa, että se ahdistus joka tulee kun pumpulissä eläneen hienostorouvan tyttärellä on ylioppilaskirjotukset voi olla isompi ku paatuneemmalla ihmisellä, kun häntä ollaan panttivankina juuri ampumassa jossan bengalin viidakon perällä.

Se tunne on ihan yhtä vahva ja tosi, jollei jopa vahvempi sillä pumpulissa eläneellä. Se MISTÄ se tunne syntyy on epäoleellista.

Osoittaa ihmistuntemattomuutta olla tajuamatta tätä.

taikina kirjoitti:
joskus ajattelen olevani masentunut mutta sitten katson ympärilleni ja tajuan kuinka en ole suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.


Juuri tälläiset koekemukset vieroittavat ihmistä tajuamasta mitä se masennus oikeasti on. Kun itse on käynyt reunalla ja vielä tajuttu kääntyä takasin, niin:

a) Ollaan ymmärtävinään millaista on kieriä alas sitä rinnettä
b) Kuvitellaan että siinä pyörimis vaiheessakin sen ihmisen pitäisi kääntyä vielä takaisin.

#74 kirjoitettu 06.03.2012 11:10

Haava kirjoitti:
Olet

Mie tiesin että sie ymmärrät

#75 kirjoitettu 06.03.2012 13:26

Puukkosaha kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
taikina kirjoitti:
joskus ajattelen olevani masentunut mutta sitten katson ympärilleni ja tajuan kuinka en ole suhteessa kaikkiin muihin ihmisiin.


Joo monet masennustapauksista tuntuu olevan ihan turhaa kitinää. Ihmisellä on terveys tallella, katto pään päällä, vähän rahaa taskussa, siinä se. Siinä on jumankauta koko maailma avoinna. Täällä hyvinvointivaltiossa ei ole joillain mitään perspektiiviä asioihin.


Onneksi olen jo aika pitkälti selvinnyt omasta masennuksestani, juuri tuollaiset kommentit ovat niitä jotka saavat ihmiset harkitsemaan itse- tai joukkomurhaa.

Sitä paitsi toihan on täysin paradoksaalista. Jos on masentunut, terveys ei ole tallella.


Juuri tuollaiset kommentit saa toivomaan ihan samaa. Siis jos olisin aivoton sekopää, mutta en halua kenellekään pahaa, niinkuin sie. Mukamasentujat ovat mukamasentujia, innokkaasti diagnosoituja uhreja. Heillä ei ole mitään tekemistä oikeasti masentuneiden kanssa.


Mistä sinä nyt sen päättelet että minä haluan pahaa jollekin? Ja miten määritellään oikeasti masentunut?


Noku sanoit et tollai kommentit saavat IHMISET harkitsemaan itse- tai joukkoitsemurhaa. Ni se loukkaantu ja luuli et haluut tappaa sen


Vahvistan. Enemmän huolettaa kyllä muut ihmiset ton tyypin lähipiirissä. Tuskin jamppa miuta löytää..

#76 kirjoitettu 06.03.2012 23:21

BVR kirjoitti:
Herkät taiteilijat.


muistan kun joskus muuten avauduit PSK ketjussa erittäin humalassa ja totesit että toivottavasti itsellesi tapahtuisi jokin kuolettava onnettomuus

: (

#77 kirjoitettu 07.03.2012 09:43

Masennuksen kanssa pystyy elämään, jos osaa pitää sen kurissa:

1) unirytmi - nukkumaan ennen 00.00 ja herätys ennen 9.00
2) ruoka ja liikunta tärkeitä nekin
3) Ei alkoholia, eikä muitakaan päihteitä (ei ainakaan kännejä).
4) Avoin puhuminen ystävien/läheisten kanssa
5) Jotain virikettä ja ohjelmaa eri päiville. Liiallinen hengailu Itsensä kanssa ei ole hyvästä
6) Siisti, tasapainoinen asunto. Jos oma kämppä ahistaa, muuta toiseen.

7) Välillä on kausia, että nämä kaikki menevät sekaisin. Unirytmin korjaamalla yleensä muutkin asiat alkavat parantua siinä ohessa. Unirytmin korjaamisessa saattaa mennä parikin viikkoa ja on erittäin tärkeää, ettei pilaa projektia vetämällä kännejä perjantaiyönä. Vaatii vähän itsekuria eli kannattaa opetella nauttimaan siitä hyvästä olosta, mikä tulee, kun asiat ovat tasapainossa. Ja päinvastoin kannattaa vihata sitä epätasapainoa.

#78 kirjoitettu 07.03.2012 15:21

SaastanenHippi kirjoitti:
Masennuksen kanssa pystyy elämään, jos osaa pitää sen kurissa:

1) unirytmi - nukkumaan ennen 00.00 ja herätys ennen 9.00
2) ruoka ja liikunta tärkeitä nekin
3) Ei alkoholia, eikä muitakaan päihteitä (ei ainakaan kännejä).
4) Avoin puhuminen ystävien/läheisten kanssa
5) Jotain virikettä ja ohjelmaa eri päiville. Liiallinen hengailu Itsensä kanssa ei ole hyvästä
6) Siisti, tasapainoinen asunto. Jos oma kämppä ahistaa, muuta toiseen.

7) Välillä on kausia, että nämä kaikki menevät sekaisin. Unirytmin korjaamalla yleensä muutkin asiat alkavat parantua siinä ohessa. Unirytmin korjaamisessa saattaa mennä parikin viikkoa ja on erittäin tärkeää, ettei pilaa projektia vetämällä kännejä perjantaiyönä. Vaatii vähän itsekuria eli kannattaa opetella nauttimaan siitä hyvästä olosta, mikä tulee, kun asiat ovat tasapainossa. Ja päinvastoin kannattaa vihata sitä epätasapainoa.


Tässä on periaatteessa aika hyvin tiivistetty se masennuksen ei-lääkkeellinen hoito noin niinkun ammattipuolellakin. Virike/liikuntapuolessa kannattaa humioida se että auringonvalolla on osoitettu vaikutuksia siihen samaan serotoniiniaineenvaihduntaan mihin ne lääkkeetkin vaikuttavat. Ilmeisesti tunti auringonvaloa päivässä olisi aika optimi. Samoin myös on osoitettu että liikunnan teho on vastaava kuin lääkityksen. Selkeä ongelmahan tässä on se että pahasti masentunut ihminen ei välttämättä kykene näihin omin avuin.

Ja tietysti semmoisten ympäristötekijöiden laittaminen kuntoon mitä voi kuntoon laittaa niin on aiheellista. Niinkun talousjutut tai koulujutut tms. En tiedä onko tästä jotain tutkimustietoa (varmaan on) mutta noin ihan oman kokemuksen pohjalta tällä vaikuttaisi olevan suurimmat välittömät vaikutukset.... eri asia sitten on että onko joku muu syy mikä saa nämä aina menemään uudestaan vituiksi tai mikä alentaa selkeästi sietokykyä näitten vituiksi menemiselle. Persoonallisuushäiriö esim.

Aika yleisiä mokia on alkaa vetää enemmän viinaa tai aineita, valvoa kaikki yöt netissä tai jättää kaikki mahdolliset hommat hoitamatta. Mokia siinä mielessä että ne pahentavat tilannetta, mutta ei siinä mielessä tietysti että aina niille ei itse oikein mahda mitään.

#79 kirjoitettu 07.03.2012 15:28

Sunt1o kirjoitti:

Tässä on periaatteessa aika hyvin tiivistetty se masennuksen ei-lääkkeellinen hoito noin niinkun ammattipuolellakin.


Joo siis terapia on yksi hoitomuoto vielä.

#80 kirjoitettu 07.03.2012 15:33

Haava kirjoitti:
Joo siis terapia on yksi hoitomuoto vielä.

Mie laskin sen tähä: 4) Avoin puhuminen ystävien/läheisten kanssa

Mut joo ei se oo ystävien/läheisten kans. Miut henkilökohtasesti tavallaa välil ärsyttää se 'terapia auttaa' ajatus ku siis auttaaha se mut monesti ihmisil on semmone käsitys et ku menee vaa sinne terapiaa ni sit se puhumalla se terapeutti jotenki maagisilla sanoilla korjaa ja manipuloi kuntoo. Mut eihän se sillei mee, se terapia on vaa semmone niinku tietty foorumi missä niitä auttavia asioita etitää ja seurataa ja jossain määrin tehdää. Ja ne asiat voi olla aika tosi monenlaisia ja monia niitä voi tehdä ilman terapiaaki. Ja monesti niihin sisältyy justiin noitakin mitä tuossa oli lueteltu.

Vaik terapiamuotoja on kyl nii monenlaisia et vähä kaikki on mahollista.