Mikseri.net

#162 kirjoitettu 17.08.2005 17:28

Haava

Eli mielestäsi jokaisessa musiikkikappaleessa on jokin tietynlainen fiilis. Entä jos joku tekee musiikkia ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta? Siinäkin kappaleessa siis on oma fiiliksensä, kukaan ei vain tiedä mikä se on, edes tekijä itse. Tai yleensäkään, eihän voida olettaa, että artisti on aina onnistunut täydellisesti välittämään tarkoittamansa fiiliksen kappaleeseen. Jos näin on, ei kukaan tiedä, mikä jonkin kappaleen fiilis oikeasti on. Sitä on mahdotonta saada selville.

Jos vaikkapa ahdistavaksi tarkoitettu death-metallibiisi onkin hieman epäonnistuneesti sävelletty, niin, että sen fiilis onkin iloinen ja pirteä. Kaikki kuuntelijat tosin mieltävät kappaleen ahdistavaksi, mutta eiväthän kuuntelijoiden subjektiiviset mielipiteet vaikuta siihen, mikä biisin oikea fiilis on...

#163 kirjoitettu 17.08.2005 18:39

Monet niistä jotka kuuntelevat ja erityisesti soittavat jazz-musiikkia eivät voi sietää rock musiikkia sen yleellisimpänä genrenä. Omat makunsa kullakin. Minä en itsekään pysty diggaamaan ylipursuavasta rock genrestä kun näitä amatööriluokan rock bändejä on niin paljon että jokainen suomen junan saisi niistä täyteen ja mikäs siinä. Kilpailu on varmasti tosi kovaa mutta ei myöskään rock-puolella taitoihin kiinnitetä huomiota kun kaikki huomio suunnataan ulkopuolelle ja bändin imagoon ja muuhun epäolennaiseen joka ei liity musiikkiin ollenkaan.

Fuusiojazzkin on muodostunut rock musiikista ja itseasiassa on rock-jazzia tätä ei monet vannoutuneet rock diggailijat monesti ymmärrä kun usein väittävät että fuusiojazzissa ei ole mitään ideaa soitannallisesti kuin musiikillisesti. Onhan se blueskin kolmen soinnun kiertoa ja kun katsotaan big-band jazzia niin siellähän se blues-kaava soi varsinkin näissä vanhemmissa big-band jazz tuotoksissa (levyillä).

Rock musiikki perustuu juuri tälle kolmen soinnun musiikille ja ilmankos siitä tykätäänkin. Jazz musiikkia ei myöskään soi soittolistoilla kun radiot pelkäisivät menettävänsä kuulijansa kokonaan jos olisi edes yksi kappale puhdasta diibadaabaa (bebop kaavan mukaista jazz musiikkia). Tästä johtuen kaikki soittolistoihin perustuvat radiokanavat on minun mielestäni suoraan sanottuna perseestä/hanurista koska ne suosivat vain taloudellisesti eniten myyvien levy-yhtiöiden artisteja ja tekevät näin heille kartellimaisen taloudellisen hyvän aseman musiikkimarkkinoilla. YLE:llä on kuitenkin perustettu vastikään yksi uusi radiokanava (ei muista nimeä) jolla ei ole soittolistoja ja voi jopa ihan puhdasta jazz-musiikkia soida keskellä päivää. Tämä on hyvää edistystä jo muuten melkein täysin formaateilla pilattuihin radiokanaviin pienessä Suomessa.

Teemujazz muokkasi viestiä 18:47 17.08.2005

#164 kirjoitettu 17.08.2005 20:09

Teemujazz kirjoitti:
Monet niistä jotka kuuntelevat ja erityisesti soittavat jazz-musiikkia eivät voi sietää rock musiikkia sen yleellisimpänä genrenä. Omat makunsa kullakin. Minä en itsekään pysty diggaamaan ylipursuavasta rock genrestä kun näitä amatööriluokan rock bändejä on niin paljon että jokainen suomen junan saisi niistä täyteen ja mikäs siinä. Kilpailu on varmasti tosi kovaa mutta ei myöskään rock-puolella taitoihin kiinnitetä huomiota kun kaikki huomio suunnataan ulkopuolelle ja bändin imagoon ja muuhun epäolennaiseen joka ei liity musiikkiin ollenkaan.

Fuusiojazzkin on muodostunut rock musiikista ja itseasiassa on rock-jazzia tätä ei monet vannoutuneet rock diggailijat monesti ymmärrä kun usein väittävät että fuusiojazzissa ei ole mitään ideaa soitannallisesti kuin musiikillisesti. Onhan se blueskin kolmen soinnun kiertoa ja kun katsotaan big-band jazzia niin siellähän se blues-kaava soi varsinkin näissä vanhemmissa big-band jazz tuotoksissa (levyillä).

Rock musiikki perustuu juuri tälle kolmen soinnun musiikille ja ilmankos siitä tykätäänkin. Jazz musiikkia ei myöskään soi soittolistoilla kun radiot pelkäisivät menettävänsä kuulijansa kokonaan jos olisi edes yksi kappale puhdasta diibadaabaa (bebop kaavan mukaista jazz musiikkia). Tästä johtuen kaikki soittolistoihin perustuvat radiokanavat on minun mielestäni suoraan sanottuna perseestä/hanurista koska ne suosivat vain taloudellisesti eniten myyvien levy-yhtiöiden artisteja ja tekevät näin heille kartellimaisen taloudellisen hyvän aseman musiikkimarkkinoilla. YLE:llä on kuitenkin perustettu vastikään yksi uusi radiokanava (ei muista nimeä) jolla ei ole soittolistoja ja voi jopa ihan puhdasta jazz-musiikkia soida keskellä päivää. Tämä on hyvää edistystä jo muuten melkein täysin formaateilla pilattuihin radiokanaviin pienessä Suomessa.

Teemujazz muokkasi viestiä 18:47 17.08.2005


Mun muistaakseni ylen radio kanavat soittaa jazzia yöllä. Ehkä ne tosiaan pelkää menettävänsä kuuntelijat. Radioissa soi vaan samat biisit ja uudet hitit. Harvoin siellä kuulee kunnon metalliakaan, paitsi tietenkin ylex:n metalliliitossa jossa tulee kaikki sensuroitu metalli musiikki. Ja onhan sieltä ylex:stä tullu five corners quintetiakin.

#165 kirjoitettu 17.08.2005 21:16

techrono kirjoitti:
Eli mielestäsi jokaisessa musiikkikappaleessa on jokin tietynlainen fiilis. Entä jos joku tekee musiikkia ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta?


Jos otan sinusta valokuvan, niin sinulla on joku fiilis siinä kuvassa. Aina. Sama pätee tähän.

[laianus]
Siinäkin kappaleessa siis on oma fiiliksensä, kukaan ei vain tiedä mikä se on, edes tekijä itse.


Kyllä siitä kuvasta voi sitä yrittää päätellä.

Tai yleensäkään, eihän voida olettaa, että artisti on aina onnistunut täydellisesti välittämään tarkoittamansa fiiliksen kappaleeseen. Jos näin on, ei kukaan tiedä, mikä jonkin kappaleen fiilis oikeasti on. Sitä on mahdotonta saada selville.


Eikä ole mahdotonta. Korkeintaan käytännössä liian vaikeaa.

Jos vaikkapa ahdistavaksi tarkoitettu death-metallibiisi onkin hieman epäonnistuneesti sävelletty, niin, että sen fiilis onkin iloinen ja pirteä.


Jos joku yrittää näytellä ahditunutta valokuvassa, mutta onkin vahingossa iloinen ja pirteä. Sitten lopputulos on iloinen ja pirteä henkilö, joka näyttelee ehdostunutta.

Kaikki kuuntelijat tosin mieltävät kappaleen ahdistavaksi, mutta eiväthän kuuntelijoiden subjektiiviset mielipiteet vaikuta siihen, mikä biisin oikea fiilis on...


Huoh... Kyllä. Koska ei puhutta siitä millaisia tuntemuksia se valokuva aiheuttaa, vaan millainen fiilis siinä kuvassa oli.

#166 kirjoitettu 17.08.2005 21:31

Hip-Hop/Rap haisee homolle

en arvosta konepohjaista musiikkia yhtään
AITO METALLI RULEZ

#167 kirjoitettu 17.08.2005 21:33

Haava kirjoitti:
Jos otan sinusta valokuvan, niin sinulla on joku fiilis siinä kuvassa. Aina. Sama pätee tähän.

Oletko nyt ihan varma, että tuo analogia on pätevä tähän tilanteeseen? Toisessahan on kyse ihmisestä, jolla on tunteet, ja toisessa abstraktista asiasta, musiikkikappaleen ideasta.
Kyllä siitä kuvasta voi sitä yrittää päätellä.

Nimenomaan. Mutta varma ei voi olla.
Eikä ole mahdotonta. Korkeintaan käytännössä liian vaikeaa.

Eikö "liian vaikea toteutettavaksi" ole sanan "mahdoton" määritelmä? Ei se tee siitä sen mahdollisempaa, että se on teoriassa mahdollista.
Jos joku yrittää näytellä ahditunutta valokuvassa, mutta onkin vahingossa iloinen ja pirteä. Sitten lopputulos on iloinen ja pirteä henkilö, joka näyttelee ehdostunutta.

Valokuvaa ja musiikkikappaletta on vähän kyseenalaista ruveta suoraan rinnastamaan. Kuvassa esiintyvällä henkilöllähän on tietysti jokin fiilis, mutta nyt onkin kyse siitä onko musiikkikappaleella? Sitä et voi todistaa valokuva-analogialla.
Huoh... Kyllä. Koska ei puhutta siitä millaisia tuntemuksia se valokuva aiheuttaa, vaan millainen fiilis siinä kuvassa oli.

Ja minä väitän, että sen kuvankaan fiilistä ei voi mitenkään tietää. Musiikkikappaleen kohdalla se on vielä vaikeampaa, koska et ole vielä onnistunut esittämään päteviä argumentteja edes sille, että siinä biisissä ylipäänsä on jokin universaali fiilis, joka ei riipu kuulijasta.

#168 kirjoitettu 18.08.2005 17:30

techrono kirjoitti:

Oletko nyt ihan varma, että tuo analogia on pätevä tähän tilanteeseen? Toisessahan on kyse ihmisestä, jolla on tunteet, ja toisessa abstraktista asiasta, musiikkikappaleen ideasta.


Olen sitämieltä, että analogia pätee antamillani rajouksilla ihan hyvin.

Eikö "liian vaikea toteutettavaksi" ole sanan "mahdoton" määritelmä? Ei se tee siitä sen mahdollisempaa, että se on teoriassa mahdollista.


Yleensä se on vähän samaan tapaan mahdollista kuin vaikkapa eiffeltornin pituuden määrittäminen silmämääräisesti. Kyllähän siitä erilaisia arvioita saa ja eihän niistä mikään aivan sentin tarkkaa ole. Välillä se taas voi olla melkoisenkin mahdotonta. Valokuvasta riippuen.


Valokuvaa ja musiikkikappaletta on vähän kyseenalaista ruveta suoraan rinnastamaan. Kuvassa esiintyvällä henkilöllähän on tietysti jokin fiilis, mutta nyt onkin kyse siitä onko musiikkikappaleella? Sitä et voi todistaa valokuva-analogialla.


En olekkaan todistanut sitä analogialla. Olen selittänyt sitä analogialla. Todistaminen on melkoisen hakalaa. Miten minä voin todistaa, että itkevän ihmisen kuvasta voi tunnistaa sen itkun?

Ja minä väitän, että sen kuvankaan fiilistä ei voi mitenkään tietää.


100% varsmasti? Ei tietenkään.

Musiikkikappaleen kohdalla se on vielä vaikeampaa


Tietysti.

koska et ole vielä onnistunut esittämään päteviä argumentteja edes sille, että siinä biisissä ylipäänsä on jokin universaali fiilis, joka ei riipu kuulijasta.


Olen yrittänyt selitää sitä valokuva analogialla. Jos et usko, että se analogia on pätevä, niin sitten tilanne on ihan toinen.

#169 kirjoitettu 18.08.2005 18:05

Finite Fear kirjoitti:
Hip-Hop/Rap haisee homolle

en arvosta konepohjaista musiikkia yhtään

Omapa on häpeäsi.

#170 kirjoitettu 18.08.2005 19:12

Haava kirjoitti:
Olen yrittänyt selitää sitä valokuva analogialla. Jos et usko, että se analogia on pätevä, niin sitten tilanne on ihan toinen.

Valokuva-analogiaan liittyen tuli mieleeni:

Jos joku tekee kuvan, jossa on sekalaisia värejä, tai esimerkiksi random-luvuilla tai fraktaaligeneraattorilla luotu kuva, onko siinä jokin fiilis? Sama asia musiikissa, jos joku tekee kappaleen, joka koostuu satunnaisesti valituista äänistä tai esimerkiksi jonkin kohinaa sisältävän kuvan muuntamisesta ääniaaltomuotoon, onko siinä kappaleessa jokin fiilis? Tekijä ei ole pyrkinyt mihinkään tiettyyn lopputulokseen, joten mistä se fiilis yhtäkkiä tulee ääniaaltoon, ja mikä se on?

#171 kirjoitettu 18.08.2005 19:20

techrono kirjoitti:

Jos joku tekee kuvan, jossa on sekalaisia värejä, tai esimerkiksi random-luvuilla tai fraktaaligeneraattorilla luotu kuva, onko siinä jokin fiilis?


Hmm.. Sanoisin, että on, mutta siitä fiiliksestä en ole puhut tässä. Olen puhunut siitä valuvatusta/äänitetystä ihmisestä.

Sama asia musiikissa


Kyllä. Sama asia musiikissa.

mistä se fiilis yhtäkkiä tulee ääniaaltoon, ja mikä se on?


Tämä fiilis josta sinä nyt puhut on minusta puhtaasti sitä vastaanottajan fiilisitä, josta en nyt sitten ole puhunut.

#172 kirjoitettu 18.08.2005 19:38

Haava kirjoitti:
Tämä fiilis josta sinä nyt puhut on minusta puhtaasti sitä vastaanottajan fiilisitä, josta en nyt sitten ole puhunut.

Ei, vaan puhuin nimenomaan siitä itse biisissä olevasta fiiliksestä. Mistä se tulee, jos ei tekijällä ole mitään aikomusta tehdä biisiään minkään musiikin vakiintuneiden arvojen tai sääntöjen mukaan? Minun mielestäni biisissä ei sinänsä ole mitään tiettyä fiilistä, vaan se syntyy kuuntelukokemuksesta. Esimerkiksi surullinen biisi on surullinen vain kuuntelijoiden mielestä, molliasteikkohan mielletään surumieliseksi vain länsimaissa. Surullisella biisillä ei siis itsessään ole surullista fiilistä, vaan se riippuu täysin kuulijasta.

#173 kirjoitettu 18.08.2005 19:42

Ymmärrätkö sinä nyt näiden käsitteiden eron?

Valokuva itkevästä tytöstä:

1) Se fiilis joka tytöllä on kun kuva otetaan

2) Se fiilis jonka sen kuvan ketsominen aiheuttaa

techrono kirjoitti:

Minun mielestäni biisissä ei sinänsä ole mitään tiettyä fiilistä, vaan se syntyy kuuntelukokemuksesta. Esimerkiksi surullinen biisi on surullinen vain kuuntelijoiden mielestä, molliasteikkohan mielletään surumieliseksi vain länsimaissa. Surullisella biisillä ei siis itsessään ole surullista fiilistä, vaan se riippuu täysin kuulijasta.


Oletan, että puhut tyypin (2)-fiiliksestä. Kyllä olen samaa mieltä.

#174 kirjoitettu 18.08.2005 19:47

Haava kirjoitti:
Ymmärrätkö sinä nyt näiden käsitteiden eron?

YMMÄRRÄN. Kuinka isolla se pitää kirjoittaa?

Kyllä minä tiedän, että vaikkapa randomilla luotu musiikki voi herättää jonkinlaisia tunteita kuulijoissa. Mutta sinä olet väittänyt, että kappaleissa sinänsä olisi itsessään jokin fiilis, jota kuulija sitten pyrkii tulkitsemaan. Millä perusteella näin olisi, kerrotko sen? Vai jatkatko vain valokuva-analogiaasi sekä "fiiliksen" ja "fiiliksen" eron selittämistä, jonka kaikki kyllä jo tajuavat?

Oletan, että puhut tyypin (2)-fiiliksestä. Kyllä olen samaa mieltä.

Kyllä, puhun tyypin (2) diabeetikosta, koska muuta fiilistä ei ole. Siinä biisissä ei itsessään ole mitään "oikeaa" fiilistä, se tunne jonka kuuntelija tulkitsee biisissä olevan syntyy täysin kuuntelijan subjektiivisesta kokemuksesta.

#175 kirjoitettu 18.08.2005 19:58

techrono kirjoitti:

Kyllä minä tiedän, että vaikkapa randomilla luotu musiikki voi herättää jonkinlaisia tunteita kuulijoissa. Mutta sinä olet väittänyt, että kappaleissa sinänsä olisi itsessään jokin fiilis, jota kuulija sitten pyrkii tulkitsemaan.


Tällöin olen puhunut tyypin (1)-fiiliksestä.

Kyllä, puhun tyypin (2) diabeetikosta, koska muuta fiilistä ei ole.


Minä taas väitän, että jos on valokuvattu ihmistä, niin siinä on kuvattuna myös se tyypin (1)-fiilis.

#176 kirjoitettu 18.08.2005 20:06

Haava kirjoitti:
Tällöin olen puhunut tyypin (1)-fiiliksestä.

Noniin, ja minä olen nyt jo jonkin aikaa tivannut perusteluja, että miksi tällainen tyypin (1) -fiilis olisi yleisesti olemassa kaikissa musiikkikappaleissa?
Minä taas väitän, että jos on valokuvattu ihmistä, niin siinä on kuvattuna myös se tyypin (1)-fiilis.

Väitä vain, mutta jos niin teet, niin perustele väitteesi myös. Nimenomaan siis musiikin suhteen, siihen eivät riitä analogiat.

Muuten, jos kerran musiikkikappaletta verrataan valokuvaan, miksei sitä voitaisi verrata mihin tahansa kuvaan? Siksikö, että valokuvat ihmisistä kuvaavat tunnetta, mutta muut kuvat eivät välttämättä?

Tämähän johtaisi siis siihen, että analogisesti kaikki musiikkikappaleet sisältävät jonkin tunteen (tyypin (1) fiilis), mutta kun sitä tässä juuri yritetään todistaa. Todistat siis asian itse itsellään. Tautologiaa!

#177 kirjoitettu 18.08.2005 20:11

techrono kirjoitti:

Noniin, ja minä olen nyt jo jonkin aikaa tivannut perusteluja, että miksi tällainen tyypin (1) -fiilis olisi yleisesti olemassa kaikissa musiikkikappaleissa?


Eihän se olekkaan. Jos minä kuvaan latoa, niin on vähän kornia väittää, että se lato olisi siinä surullinen ihmisen lailla.


Väitä vain, mutta jos niin teet, niin perustele väitteesi myös. Nimenomaan siis musiikin suhteen, siihen eivät riitä analogiat.


En osaa perustella sitä sen enempää musiikin kuin sen kuvankaan suhteen. Minusta vain on aika selvää, että jos ottaa valokuvan tytöstä joka itsee, niin se sen itkun näkee siitä kuvasta. Sama pätee minusta musiikkin. En näe mitään tapaa perustella sitä. Jos et usko, niin sitten olemme asiasta erimieltä.

Muuten, jos kerran musiikkikappaletta verrataan valokuvaan, miksei sitä voitaisi verrata mihin tahansa kuvaan? Siksikö, että valokuvat ihmisistä kuvaavat tunnetta, mutta muut kuvat eivät välttämättä?


Eihän siinä muussa kuvassa ole tyypin (1)-fiilistä, joten miten niistä sitten voi puhua?

#178 kirjoitettu 18.08.2005 20:21

Haava kirjoitti:
Eihän se olekkaan. Jos minä kuvaan latoa, niin on vähän kornia väittää, että se lato olisi siinä surullinen ihmisen lailla.

Eli kaikissa musiikkikappaleissa ei olekaan mitään fiilistä (niinkuin olen käsittänyt), vaan vain tietyissä?

En osaa perustella sitä sen enempää musiikin kuin sen kuvankaan suhteen. Minusta vain on aika selvää, että jos ottaa valokuvan tytöstä joka itsee, niin se sen itkun näkee siitä kuvasta. Sama pätee minusta musiikkin. En näe mitään tapaa perustella sitä. Jos et usko, niin sitten olemme asiasta erimieltä.

Kyllä minä sen valokuva-analogian jo ymmärrän. Tekijän fiiliksen voi havaita musiikkikappaletta kuuntelemalla, jos tekijä on onnistuneesti sen välittänyt kappaleeseen. Tätähän se tarkoittaa, eikö?

Kuitenkin minä väitän, että tämä tulkinta on mahdollinen ainoastaan kulttuurin ja musiikkimaailman kontekstissa. Biisillä ei ole mitään yleistä fiilistä, vaan on vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan tulkitsemme tietynlaisen saundin omaavat biisit esimerkiksi iloisiksi. Musiikkia tuntematon kuuntelija ei osaa tulkita kappaletta sen enempää iloiseksi kuin surulliseksikaan melodian, sävellajin ja tahtilajin tai muidenkaan seikkojen perusteella.

Eihän siinä muussa kuvassa ole tyypin (1)-fiilistä, joten miten niistä sitten voi puhua?

Hyvä, minä vain ymmärsin, että mielestäsi kaikissa kappaleissa on jokin fiilis. Jos ei ole, niin sitten ei. Minun mielestäni edelleenkään missään kappaleessa ei itsessään ole mitään tiettyä fiilistä.

On muuten (vaihteeksi) vähän offtopiccia. (Vihaa toisia genrejä kohtaan...) Lisäksi käytämme niinkin ammattimaisia termejä kuin 'fiilis' tässä keskustelussamme.

#179 kirjoitettu 18.08.2005 20:25

techrono kirjoitti:

Eli kaikissa musiikkikappaleissa ei olekaan mitään fiilistä (niinkuin olen käsittänyt), vaan vain tietyissä?


Jos puhutaan siitä ykköstyypin fiiliksestä, niin ehdottomasti kyllä.

Kuitenkin minä väitän, että tämä tulkinta on mahdollinen ainoastaan kulttuurin ja musiikkimaailman kontekstissa.


Tietysti. Puhuttiin sitten ykkös tai kakkos tyypin fiiliksestä.

Biisillä ei ole mitään yleistä fiilistä, vaan on vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan tulkitsemme tietynlaisen saundin omaavat biisit esimerkiksi iloisiksi. Musiikkia tuntematon kuuntelija ei osaa tulkita kappaletta sen enempää iloiseksi kuin surulliseksikaan melodian, sävellajin ja tahtilajin tai muidenkaan seikkojen perusteella.


Nyt siirryttiin taas kakkostyypin fiilikseen. Kyllä.


Minun mielestäni edelleenkään missään kappaleessa ei itsessään ole mitään tiettyä fiilistä.


Ei edes ykkös tyypin? Siltä osin kuin se on tallentunut?

On muuten (vaihteeksi) vähän offtopiccia. (Vihaa toisia genrejä kohtaan...) Lisäksi käytämme niinkin ammattimaisia termejä kuin 'fiilis' tässä keskustelussamme.


Aika fiilis pohjaista keskustelua. Kun vielä tietäisi onko minulla nyt ykkös vai kakkos tyypin fiilis.

#180 kirjoitettu 18.08.2005 20:40

Haava kirjoitti:
Jos puhutaan siitä ykköstyypin fiiliksestä, niin ehdottomasti kyllä.

"Kyllä, kaikissa on", vai "Kyllä, olen samaa mieltä"?
Kuitenkin minä väitän, että tämä tulkinta on mahdollinen ainoastaan kulttuurin ja musiikkimaailman kontekstissa.

Tietysti. Puhuttiin sitten ykkös tai kakkos tyypin fiiliksestä.

Biisillä ei ole mitään yleistä fiilistä, vaan on vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan tulkitsemme tietynlaisen saundin omaavat biisit esimerkiksi iloisiksi. Musiikkia tuntematon kuuntelija ei osaa tulkita kappaletta sen enempää iloiseksi kuin surulliseksikaan melodian, sävellajin ja tahtilajin tai muidenkaan seikkojen perusteella.

Nyt siirryttiin taas kakkostyypin fiilikseen. Kyllä.

Mikä tässä on sitten ongelmana? Onko mielestäsi siinä itse kappaleessa jokin 1,5 -tyypin fiilis, vai eikö ole? Onko tässä väittelyssä enää mitään järkeä?
Minun mielestäni edelleenkään missään kappaleessa ei itsessään ole mitään tiettyä fiilistä.

Ei edes ykkös tyypin? Siltä osin kuin se on tallentunut?

Ei. Siinä on tallentuneena sellaisia yleisesti tunteita herättäviksi miellettyjä musiikillisia elementtejä, jotka tekijä on säveltänyt pyrkiessään tallentamaan ykköstyypin fiiliksensä, ja joista voidaan sitten kuultaessa kokea 'kakkostyypin' fiilis. Itse kappaleessa ei ole fiilistä, sillä se on abstrakti käsite, ja yleensäkin fiilis on olemassa vain silloin kun jokin tunteva olio sitä tulkitsee ja kokee.
Aika fiilis pohjaista keskustelua. Kun vielä tietäisi onko minulla nyt ykkös vai kakkos tyypin fiilis.

Varmaankin ykkös, jos saat tästä kirjoittelusta kiksejä, ja kakkos- jos saat tekstieni lukemisesta fiiliksiä?

#181 kirjoitettu 18.08.2005 20:49

techrono kirjoitti:

Mikä tässä on sitten ongelmana? Onko mielestäsi siinä itse kappaleessa jokin 1,5 -tyypin fiilis, vai eikö ole?


Ei. Kun biiseissä on vain ykkös ja kakkos tyypin fiiliksiä.

Onko tässä väittelyssä enää mitään järkeä?


En tiedä. Kerro sinä?


Ei. Siinä on tallentuneena sellaisia yleisesti tunteita herättäviksi miellettyjä musiikillisia elementtejä, jotka tekijä on säveltänyt pyrkiessään tallentamaan ykköstyypin fiiliksensä, ja joista voidaan sitten kuultaessa kokea 'kakkostyypin' fiilis.


Sen tulkinta on tottakai moneselitteistä, mutta väitteeni olikin että se on olemassa siinä, vaikka sen tulkitseminen olisikin vaikeaa.

Annan havoinollistavan esimerkin:

Joku ottaa kuvan eiffeltornista. Sen eiffeltornin korkeus tallentuu siihen kuvaan. Toki on vaikeaa sanoa, että miten korkea se torni tarkalleen on. (jopa mahdotonta), mutta silti se eiffeltornin korkeus on tallennettu siihen kuvaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se fiilis tallaentuisi siihen yksiselitteisen täydellisesti. Ihan kuin ei sen itkunkaan fiilis tallennu täydellisesti valokuvaan, mutta silti se itku fiilis on siitä kuvasta luettavissa paremmin tai huonommin. Ja ei en ole väittänyt, etteikö sen tulkitseminen olisi subjektiivista. Vain, että se on siinä siltä osin kuin se on tallentunut.

#182 kirjoitettu 18.08.2005 21:07

Haava kirjoitti:
Ei. Kun biiseissä on vain ykkös ja kakkos tyypin fiiliksiä.

Hmm? Kun minä olen käsittänyt hieman eri tavalla esimerkiksi näistä lausahduksistasi (lihavoin tärkeimmät):
Haava kirjoitti:
Voi olla, mutta kyllähän se nyt on aika selkeää, että reggae itsessään on huomattavasti enemmän "Cool" kuin "Relaxing".

Minä olen enemmän kiinnsotunut siitä millaine fiils reaggea biiseissä on oikeasti kuin millaisen fiiliksen ihmiset niistä saavat.

minä olen yrittänyt sanoa, että sen erottaminen liittyy subjektiin, mutta, että se ei ole mikään täydellisen subjektiivisen valtakunnan tuote, vaan biiseillä on ihan oikeitakin fiiliksiä joita vidaan analysoida.

Se onkin vaikeaa, mutta silti se tunne on joku tunne. Sen voi tulkita monella tavalla, mutta se on joku tunne. Eivät ihmiset nyt biologisesti niin erilaisia ole, että mitään yhteisiä tunteita ei ole.

Kyllä perustuu, kuten olen jo todennut. Edeleenkin siinä biisissä on joku fiilis joka on se mikä se on. Sen voi sitten kokea vaikka millä tavalla.

Nyt kuitenkin puhut pelkästään ykkös- ja kakkostyypin fiiliksistä, eli tekijän ja kuulijan. Vai oliko siinä valokuva-analogiassa jotain, jota en tuosta ykköstyypistä käsittänyt?

Edelleenkään biisissä ei ole mitään fiilistä itsessään, vaikka tekijällä olisi jokin fiilis ollutkin. Valokuva-analogiasi toimii tässä; Kuvasta on luettavissa kuvattavan fiilis, siinä ei itsessään ole sitä fiilistä. Aivan kuin eiffeltornin kuvassa ei ole tallentuneena sitä korkeutta, vaan sen korkeuden kuva.

Musiikissa on tallentuneena ääniaalto, ei muuta. Se, miten tulkitsemme tätä ääniaaltoa, ja saamme siitä iloisia tai surullisia fiiliksiä, on täysin subjektiivista.

Onko tässä väittelyssä enää mitään järkeä?

Minäkään en tiedä.

Sen tulkinta on tottakai moneselitteistä, mutta väitteeni olikin että se on olemassa siinä, vaikka sen tulkitseminen olisikin vaikeaa.

Ei siinä edelleenkään ole sitä fiilistä, vaan, valokuva-analogiaa lainatakseni, sen fiiliksen kuva.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se fiilis tallaentuisi siihen yksiselitteisen täydellisesti.

En sitä oletakaan. Perusväitteesi, että biisi sisältää jonkin fiiliksen, eikä vain musiikillista tulkintaa tekijän fiiliksestä, on jo mielestäni riittävän väärä...

Ihan kuin ei sen itkunkaan fiilis tallennu täydellisesti valokuvaan, mutta silti se itku fiilis on siitä kuvasta luettavissa paremmin tai huonommin. Ja ei en ole väittänyt, etteikö sen tulkitseminen olisi subjektiivista. Vain, että se on siinä siltä osin kuin se on tallentunut.

Niin, fiilis on kuvasta luettavissa, tässä olemme samaa mieltä. Mutta eihän se kuva itsessään ole surullinen? Sehän on vain valokuvapaperia.

#183 kirjoitettu 18.08.2005 21:16

techrono kirjoitti:

Hmm? Kun minä olen käsittänyt hieman eri tavalla esimerkiksi näistä lausahduksistasi (lihavoin tärkeimmät)


Näköjään olet. Olisin voinut olla selvempi kyllä.



Edelleenkään biisissä ei ole mitään fiilistä itsessään, vaikka tekijällä olisi jokin fiilis ollutkin.


Pah.. Sanaleikki. Minusta se on siinä biisissä itsessään, mutta jos tuo ilmaisutapa ei sinua miellytä, niin voi kyllä ilmaista asian jollain toisella tavallakin.

Valokuva-analogiasi toimii tässä; Kuvasta on luettavissa kuvattavan fiilis, siinä ei itsessään ole sitä fiilistä. Aivan kuin eiffeltornin kuvassa ei ole tallentuneena sitä korkeutta, vaan sen korkeuden kuva.


Tämä on nyt juuri se sama asia jona saimme jo tapeltua OFS:lin kanssa. Kyllä olen samaa mieltä. Tässä on nyt kysymys tästä ilmaisutavan tulkinnasta. Minsuta sen asian voi ilmaista siten kun sen olen ilmaissut, koska on niin itsestään selvää, että siihen valokuvaan ei ole tarttunut mitään metafyysitä-ufoolento-tunneenergiakenkttää, jota sitten voi yrittää havainnoida E-mittarilla. Vai eikö se sinusta ole ihan vitun itsestään selvää?

Musiikissa on tallentuneena ääniaalto, ei muuta. Se, miten tulkitsemme tätä ääniaaltoa, ja saamme siitä iloisia tai surullisia fiiliksiä, on täysin subjektiivista.


Kyllä sen tulkinta on subjektiivista, mutta mikä sen kuvattavan henkilön fiilis on ei ole yhtään subjektiivista.

#184 kirjoitettu 18.08.2005 21:26

Haava kirjoitti:
Pah.. Sanaleikki. Minusta se on siinä biisissä itsessään, mutta jos tuo ilmaisutapa ei sinua miellytä, niin voi kyllä ilmaista asian jollain toisella tavallakin.

No hyvä on, jos kerran olemme samaa mieltä asiasta, että biisistä on luettavissa tekijän fiilis, minun mielestäni ei ole enää todellakaan mitään järkeä jatkaa tätä väittelyä.

Alkuperäinen argumenttisi, että reggae-musiikki on absoluuttisesti aina hermostunutta ja "cool", ei edelleenkään pidä paikkaansa missään määrin. Ja kaikissa musiikkiteoksissa ei ole mitään objektiivisesti havaittavaa fiilistä, esim. siinä tapauksessa, jos tekijä ei ole biisiin mitään tiettyä tunnelmaa tavoitellut. Tätä minä yritin sanoa, kun käsitin, että olet toista mieltä.

#185 kirjoitettu 18.08.2005 21:31

techrono kirjoitti:

Alkuperäinen argumenttisi, että reggae-musiikki on absoluuttisesti aina hermostunutta ja "cool", ei edelleenkään pidä paikkaansa missään määrin.


Missäs minä nyt niin olen sanonut? Päin vastoin:

"Absoluuttisesti? Tietenkin ajatus on absoluuttisesti aika absurdi, mutta ei se tarkoita, että minkään sortin järjenkäyttö ei olisi sallittua." - Haava

Lisäksi sanon viestissä 87, että kyseessä on mielipiteeni.

#186 kirjoitettu 18.08.2005 21:38

Haava kirjoitti:
Missäs minä nyt niin olen sanonut? Päin vastoin:

"Absoluuttisesti? Tietenkin ajatus on absoluuttisesti aika absurdi, mutta ei se tarkoita, että minkään sortin järjenkäyttö ei olisi sallittua." - Haava

Lisäksi sanon viestissä 87, että kyseessä on mielipiteeni.

No selvä. Mutta kyllä silti aika kiven kovaan onnistuit omaa mielipidettäsi muille tuputtamaan, ja kieltämään heiltä sen mielipiteen, että reggae olisi "relaxing".
Haava kirjoitti:
Voi olla, mutta kyllähän se nyt on aika selkeää, että reggae itsessään on huomattavasti enemmän "Cool" kuin "Relaxing"

Selkeää vai? Aika subjektiivista se minusta on.

#187 kirjoitettu 18.08.2005 21:57

techrono kirjoitti:

No selvä. Mutta kyllä silti aika kiven kovaan onnistuit omaa mielipidettäsi muille tuputtamaan, ja kieltämään heiltä sen mielipiteen, että reggae olisi "relaxing".


Kai täällä nyt sentään mielipiteen vapaus on? En minä väittänyt mielipidettäni objektiiviseksi.

Selkeää vai? Aika subjektiivista se minusta on.


Minsuta se on sekä selkeää, että subjektiivista.

#188 kirjoitettu 25.08.2005 13:41

Ite en ainakaa vihaa mitää genree, mut mua v-tuttaa ihmiset, jotka haukkuu musiikkigenree, jota ei oo ikinä kuunnellu.. Paitsi ehkä sen verran mitä on joskus kuullu radiosta....

#189 kirjoitettu 25.08.2005 13:50

twinsane kirjoitti:
Vihaan räppiä. Vihaan räppääjiä. Vihaan mitä haluan, eikä minun tarvitse alkaa perustelemaan syitäni kellekkään.


Tän tyylistä kommenttii mä just oottelin enemmänki... Idiooteilta, jotka ei oo ees koskaa yrittänykkää ymmärtää muuta, ku tasan yhtä musaa... Ja täs tapaukses se taitaa yllättäen olla hevi...

twinsane kirjoitti:
Ja mielestäni on tekopyhää, jos väittää ettei mitään musiikkityyliä vihaisi, tai edes saisi vähän karvoja pystyyn.


Saa toki karvoja pystyyn, mutta nyt oliki kyse vihaamisesta...

En mäkään tykkää minkäänlaisest metallist tai rankast rokist, mut ei sitä tarvii kuunnella,ku ei tykkää prkl..

#190 kirjoitettu 25.08.2005 13:51

twinsane kirjoitti:
Vihaan räppiä. Vihaan räppääjiä. Vihaan mitä haluan, eikä minun tarvitse alkaa perustelemaan syitäni kellekkään.


Tän tyylistä kommenttii mä just oottelin enemmänki... Idiooteilta, jotka ei oo ees koskaa yrittänykkää ymmärtää muuta, ku tasan yhtä musaa... Ja täs tapaukses se taitaa yllättäen olla hevi...

twinsane kirjoitti:
Ja mielestäni on tekopyhää, jos väittää ettei mitään musiikkityyliä vihaisi, tai edes saisi vähän karvoja pystyyn.


Saa toki karvoja pystyyn, mutta nyt oliki kyse vihaamisesta...

En mäkään tykkää minkäänlaisest metallist tai rankast rokist, mut ei sitä tarvii kuunnella,ku ei tykkää prkl..

#191 kirjoitettu 25.08.2005 13:53

Timo Maineikas kirjoitti:
En itseasiassa vihaa mitään genreä, jostain en vaan välttämättä tykkää. Mut jos en tykkää, niin sitten en kuuntele sitä. Niin yksinkertaista kuin se on. Ei mun tartte vihata, tekeköön ihmiset mitä musiikkia haluaa.


Siispä samaa mieltä Timon kanssa....

#192 kirjoitettu 25.08.2005 14:43

älkää nyt oikeesti enää jaksako jauhaa paskaa
tää keskustelu ei oo mitenkään kehittävä

#193 kirjoitettu 17.10.2005 11:35

Viha toisia genreja vastaan on käytännössä rasismia.Vaikka itse en mielelläni kuuntele mitään Heavya.Genrejen vihat ovat turhia koska kaikkien pitäisi tustua toisen mielipiteen kannattamaan genreen.

#194 kirjoitettu 17.10.2005 20:07

Kyllä mä ainakin vihaan ja inhoan(lähinnä) aika montaakin musagenreä. Ja tiedän monia muitakin jotka vihaa. Leimatkoon joku mut sitte kusipäiseksi,ahdasmieliseksi ja ennakkoluuloiseksi kikkareeksi, mutta ainakin oon tässä asiassa rehellinen.Mua kyrpii sellaset ihmiset, jotka muiden hyväksyntää epätoivoisesti etsien yrittää vakuuttaa heille, että rakastaa kaikkea musiikkia. Ei ei..
Tottakai saa tykätä kaikesta jos haluaa, mutta esim. jos joku ei vaikka voi sietää Eminemiä, niin sitä on melko köyhää tulla ja yrittää vakuuttaa kyseistä henkilöä Eminemin verbaalisista/musiikillisista lahjoista. Jos ei uppoa niin ei uppoa. Se on niin yksinkertasta. Vähän sama kuin yrittäisit jatkuvasti käännyttää ateistia johonkin kristinuskon fundamentalistilahkoon.
Sellanen tuputus pistää eniten vihaksi. Ainakin mun kohdalla jos haluaa oikeesti suututtaa mut, niin kannattaa tulla tyrkyttämään jotain ihan uskomatonta skeidaa, minkä oon joskus havainnu todella haisevaksi.
Tietysti viha tiettyjä asioita kohtaan on tervettä. Mutta kaikki on aina pahasta jos se viedään äärimmäisyyksiin.
Jees. Nyt helpotti oloa jo vähän. Ehkä tuossa oli hieman kärjistystä, mutta pääpiirteittäin noin. Mielellään mä kuuntelen jos joku tohkeissaan esittelee löytämäänsä "helmibiisiä", mutta mielellään mä sitä sitte arvostelenkin. Suuntaan tai toiseen. Kiitos.

#195 kirjoitettu 18.10.2005 11:13

En vihaa mitään genreä, mulla ei siihen oo yksinkertaisesti mitään syytä.

Kuuntelen räppiä, rockia ja joskus metalliakin.

Oon aika avarakatseinen kun puhutaan musiikista.

#196 kirjoitettu 18.10.2005 13:08

Itte en kans kauheesti ajattele mitään vihaamista, mut en kyllä kuitenkaan kuuntele technoa, räppiä jne. Syy siihen on mun mielestäni se, että se on liian kaupallista roskaa ja että sitä tehään rahan takia. Mun mielestä musiikkia ei koskaan saa tehä rahan takia Tää on tietenkin mun näkemykseni

#197 kirjoitettu 18.10.2005 13:18

En vihaan mitään musiikkityyliä, mutta inhoan joitakin musiikkityylejä. En myöskään vihaa joidenkin musiikkityylien vannoutuneita kannattajia, mutta pakostakin halveksin heitä.
En pidä räpistä. Olen vain kasvanut siihen, että tämä kaupallinen egoilu runoilu saa aikaan inhon väreitä.
Hip Hop musaa menee pieninä annoksina, mutta en siitä välitä.
Kanti ja vanha suomalainen tanssimusa on mitä on ja en ainakaan nyt välitä siitä, pitää kattoo minkäläinen suhtautuminen on 60v kuluttua kun keinutuolilla istuminen ja tekohampaiden pureskelu on suurin intohimoni.

Noita "pieniä" poikkeuksia lukuun ottamatta olen melko avoin kaikkea musiikkia kohtaan. Klassinen musa ja Panttera sopii aivoissani hyvin yhteen. Samoin kun reggae rauhoittaa ja tuo hyviä muistoja mieleen.

Kaikki musa on arvokasta, sillä musiikki on ainoastaan päässämme. Ennen ääniaaltojen syöksyä tärykalvolle ovat ääniaallot vain aaltoja.

#198 kirjoitettu 18.10.2005 13:44

Livin' Dead kirjoitti:
Itte en kans kauheesti ajattele mitään vihaamista, mut en kyllä kuitenkaan kuuntele technoa, räppiä jne. Syy siihen on mun mielestäni se, että se on liian kaupallista roskaa ja että sitä tehään rahan takia. Mun mielestä musiikkia ei koskaan saa tehä rahan takia Tää on tietenkin mun näkemykseni


Harmi että sinulla on tuollainen käsitys räpistä.
On niin paljon räppäreitä, jotka tekevät sitä myös ihan omaksi iloksi.

Oletko chekannut mm. Juhanin, Kallio Undergroundin, Armo murhan, ym. ym.

ja täällä mikserissäkin niitä löytyy kuten, arkulla tanssija Motiivi, Effekt, Tonkku ja tietenkin minä

piis.

#199 kirjoitettu 18.10.2005 15:31

Livin' Dead kirjoitti:
Itte en kans kauheesti ajattele mitään vihaamista, mut en kyllä kuitenkaan kuuntele technoa, räppiä jne. Syy siihen on mun mielestäni se, että se on liian kaupallista roskaa ja että sitä tehään rahan takia.


Ei mitään genreä ole rahantekomielessä luotu. Se millä motiiveilla jotkin sen edustajat musiikkiaan tekevät on toki eri asia, ja aina tietyn genren ollessa pinnalla näitä onnen onkijoita ilmaantuu enemmän. Kaikkien techno/rap-artistien solvaaminen tällaisiksi on kuitenkin epäreilua ja perusteetonta.

#200 kirjoitettu 19.10.2005 09:50

Hombre Muerto kirjoitti:

Ei mitään genreä ole rahantekomielessä luotu.


Jeps. Kyllhän se niin menee, että yleensä innovaatiot ovat tapahtuneet marginaalissa, joista sitten Pop-valtavirta on imenyt vaikutteensa.