Mikseri.net

#162 kirjoitettu 08.03.2012 13:50

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Hieman on mietityttänyt sekin, että onko kilpirauhasvaivatkin jollain tavoin sairauksia, joita ei pitäisi päästää tilastoihin.


Lääkärikunta on liian suuri tälläsiin salaliittoihin. Jos tuollasta ehdotettaisiin laajalti, niin öläkkä olisi mieletön. Epäilen vaikeaa disgnostikkaa vain. Masennus on yleinen ja aikaa lääkärillä liian vähän. Mennään liian helpolla.


Lääkärit ovat yllättävän kilttejä isompiaan kohtaan. Kun kunta komentaa, ettei saa laittaa keskussairaalaan liian helpolla, he kiltisti ovat ei tunnistavinaan pahempiakaan vaivoja. Jotkut ovat sitten hiukan omapäisiä ja sanovat potilaalle, kuten eräs: "Kyllähän sinä ymmärrät, että jos olisit vaikka kunnanjohtaja, niin tämä laitettaisiin erikoishoitoon, mutta kun et ole, niin koita nyt irvistellä..." Kotikunnassanikin liian hyvin hoitavat lääkärit ovat jotenkin huomanneet, ettei heidän määräaikainen virkansa jatkukaan, vaikka lääkäripulaa huutaa kotiseutulehti koko ajan.. Olisihan maamme maataloudelle hirveä rojaus, jos äkkiä todettaisiin, ettei suomalainen vilja olekaan syötäväksi kelpaavaa. Täällä kun elämöidään niin siitä puhtaasta ruoasta.
Vaikka, syötetään meille terveellisenä kalaa, jota ei saa käyttää rehuksikaan liiallisen dioksiinin takia.

#163 kirjoitettu 08.03.2012 15:12

Lautajaska kirjoitti:

Nyt on ollut julkisuudessa sellainenkin, että lääkärit ovat diagnosoineet monella kilpirauhasen vajaatoiminnan masennukseksi. Hoitaneet väärällä lääkityksellä. Osittainhan sen oireet ovatkin samanlaiset, [...]


Sittenhän on myös kilpirauhasen liikatoiminta, jossa oireet ovat erilaisia. Luin juuri lehdestä jutun noiden vaivoista ja kokemuksia henkilöiltä joilla nuo on havaittu. Löytyy kaikkea raajojen vapinasta alkaen nukkumisvaikeuksiin yms. Kilpirauhasen liikatoiminnan (oikea nimitys?) omaavia henkilöitä taitanee olla 50 000 ja määrä on huomattavasti alhaisempi kuin vajaatoiminnan omaavien määrät joka on sadoissa tuhansissa. Olen itsekin pohtinut että voisihan nuo arvot pyytää testautettavaksi.

#164 kirjoitettu 08.03.2012 15:13

Lautajaska kirjoitti:

Lääkärit ovat yllättävän kilttejä isompiaan kohtaan. Kun kunta komentaa, ettei saa laittaa keskussairaalaan liian helpolla, he kiltisti ovat ei tunnistavinaan pahempiakaan vaivoja.


On kyllä aika eri asia tehdä väärä diagnoosi kuin olla lähettämättä dignosoituja potilaita eteenpäin. Jälkimmäistä tapahtuu, mutta ensimmäiseen en kyllä ihan heti usko. Olisi kyllä aika raju tempu lääkäriltä antaa tahallaan väärä diagnoosi potilaalle vain siksi, että säteilysairaudet saataisiin piiloteltua. Yksikin tuollainen olisi minusta skandaalimaista ja jos lääkäreitä kehotetaan laajamittaisesti, että se tilastoihin oikeasti vaikuttaisi, niin pitäisin kyllä äimistyttävänä.

#165 kirjoitettu 08.03.2012 15:13

Taas toinen "olen tavannut kaksi masentunutta" ja yleistän heidän asiansa kaikkiin. Huoh...
Olen myös itse kärsinyt vuosia masennuksesta ja tiedän miltä se tuntuu... Lisäksi tavannut muita, joilla on masennus tai masennuksen piirteitä...

Vaikka siksi, että tutkimuksissa on todettu että masennuslääkket auttavat. Mitä vakavampi masennus, niin sitä enemmän ne tilastollisesti auttavat ihmisiä. Jos sanot lääkkeistä jotka tutkitusti ovat parhaimmillaan jota erittäin tehokkaita, että ne ovat myrkkyä niin se mielipide nyt vaan ei kestä oikein mitään kriittistä tarkastelua.
Niin tutkimusten mukaan... Itselleni oli aikoinaan vaikea myöntää, että olen ollut masentunut... Olen hävennyt sitä ja teeskennellyt iloista... Ja tiedän monia muitakin näin käyttäytyneitä... Yleensäkkin mielisairaudet ovat näin suvaitsemattomassa maassa vaikea uskaltaa myöntää toisille, vaikka olisikin sujut itsensä kanssa. Joten tälläiset tutkimukset ovat vain korkeintaan suuntaa antavia, mutta totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä tuon kanssa... Olen nähnyt paljon tutkimuksia, jotka kusevat siksi, koska tutkimuksiin osallistuneet valehtelevat tai ovat muuten vain sumea katseisia...

#166 kirjoitettu 08.03.2012 15:22 Muok:08.03.2012 15:23

SheikkiLyyrinen kirjoitti:

Olen myös itse kärsinyt vuosia masennuksesta ja tiedän miltä se tuntuu... Lisäksi tavannut muita, joilla on masennus tai masennuksen piirteitä...


Ja tämän kokemuksen perusteella uskallat julkisella foorumilla sanoa olevasi masennuslääkkeitä vastaan? Että jolekkin ne eivät sovi, niin eivät sitten sovi kennellekkään?

Niin tutkimusten mukaan...


Mihin sunusta pitäisi luottaa? Sinun ja kahden tuttusi MuTu-tuntumaan?

Itselleni oli aikoinaan vaikea myöntää, että olen ollut masentunut... Olen hävennyt sitä ja teeskennellyt iloista... Ja tiedän monia muitakin näin käyttäytyneitä... Yleensäkkin mielisairaudet ovat näin suvaitsemattomassa maassa vaikea uskaltaa myöntää toisille, vaikka olisikin sujut itsensä kanssa. Joten tälläiset tutkimukset ovat vain korkeintaan suuntaa antavia, mutta totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä tuon kanssa... Olen nähnyt paljon tutkimuksia, jotka kusevat siksi, koska tutkimuksiin osallistuneet valehtelevat tai ovat muuten vain sumea katseisia...


Huoh.. Et näköjään tiedä lääketutkimuksesta mitään.

Lääketutkimukset tehdään sokkotestinä. Eli jos molemmissa ryhmisä valehdellaan sekä lumelääkettä että aitoa tavaraa saavissa ryhmissä, niin sehän tasoittuu se valehtelu. Kun isojen otoksien sokkotestissä havaitaan, että lääkkeitä saavat voivat paremmin kuin lumelääkettäsaavat, niin kyllä se jotain siitä lääkkeestä kertoo.

Mutta toki on kyse tilastoista. Kaikille lääkkeet eivät sovi ja joillekkin toimii toinen lääke, mutta toinen ei.

Mutta siis lyhyestä, että sinä luotat omaan ja kahden kaverisi MuTu tuntumaan enemmän kuin lukuisiin tuhansien ihmisten sokkotutkimuksiin?

#167 kirjoitettu 08.03.2012 15:25 Muok:08.03.2012 15:27

SheikkiLyyrinen kirjoitti:

Yleensäkkin mielisairaudet ovat näin suvaitsemattomassa maassa vaikea uskaltaa myöntää toisille, vaikka olisikin sujut itsensä kanssa.


Äh. Ei se mistään suvaitsemattomuudesta ole kiinni. Se on vanhan kansan työmoraali joka on juurtunut kaikilla ihan helvetin syvälle. Kaikille täytyy pystyä näyttämään että kato kyllä mä pärjään. Taustalla kun on pelko tippumisesta ja epäonnistumisesta, ei niistä puhuta kun on tabu. Tietysti sitten se joka on jo epäonnistunut; eihän sille muut halua kaataa paskaa lisää niskaan kuin mitä on jo saanut osakseen (mutta pelätään myös liikaa sotkeutumasta tämän auttamiseen ikään kuin se olisi joku "kulkutauti"). Eli sitä meinaan että tuskin kellään suvaitsemattomuuteen rinnastettavaa vihaa tms. on epäonnisia kohtaan.

Vai ymmärsinkö kirjoituksesi väärin?

#168 kirjoitettu 08.03.2012 15:28

Shah kirjoitti:

Ei se mistään suvaitsemattomuudesta ole kiinni.


Joo. Minä sanosin, että ymmärtämättömyydestä. Tautia ei tunneta eikä ymmärretä.

#169 kirjoitettu 08.03.2012 18:48 Muok:08.03.2012 18:51

Mielestäni masennuksesta joko voi parantua ilman lääkkeitä tai sitten ei, mutta se ei riipu siitä, millainen masennus on vaan ehkä enempi siitä, millainen ihminen on. Sitäkin mieltä olen, ettei taloudellisen tilanteen pidä antaa olla esteenä parantumiselle vaan on ajateltava optimistisesti: rahaa saa, kun pää on kunnossa.

Toiset ihmiset huomaavat ajoissa käyttäytyvänsä omituisesti ja tajuavat sen olevan masennuksen oireilua ja haluavat parantua siitä, jotta voisivat olla osana yhteiskuntaa. Toiset ihmiset eivät tunnu olevan yhtä aktiivisia ns. kuuntelemaan omaa kehoaan ja ovat liian skeptisiä ja kokemattomia uskomaan, että itseään pystyy parantamaan. Tai sitten he pelkäävät tunnustaa heikkoutensa, jonka lääkäri sitten joskus aikanaan diagnisoi: syvä masennus.

Epätoivo, pelko, unettomuus, epävarmuus itsestään, ikäkriisi.. oireita on paljon... eräs hoitokeino masennuksessa on kohdata ne omat demoninsa. Ensiksi tarvitsee tunnistaa ja tunnustaa ne. Hoitaminen toteutetaan osittain omaa järkeä käyttäen. Pitää miettiä, onko omassa käyttäytymisessä eri tilanteissa mitään järkeä. Pitää ravistella typerät ajatukset pois päästä varsinkin, jos ne estävät jonkin positiivisen asian toteutumista. Pitää avoimesti puhua tuntemuksistaan, jos epäilee, etteivät ne ole normaaleja. Saattaa huomata, että ympäriltä löytyy muitakin, jotka ovat joskus ajatelleet samalla tavalla. Ja vertaistuki jos jokin, auttaa. Pitää kuunnella viisaampiaan ja tunnustaa itse olevansa vähän yksinkertainen, jos sille on tarvetta. (Hyvä esimerkki on se, että uskoo tosissaan kannabiksen olevan jotain ihmelääkettä kaikkeen).

Kannattaa joskus pysähtyä ja miettiä, mihin sitä aikaansa oikein kuluttaa ja voisiko sitä aikaa käyttää jotenkin hyödyllisemmin? Voisiko osasyy omalle epätoivolle ja pelolle ollakin se jatkuva turhien nettiuutisten ja kannabistutkimusten lukeminen? Voisiko koko harrastuksen jättää tekemättä ja ostaa vaikka kameran, jolla voisi lähteä luontoon kuvaamaan kantoja? Niinhän ne kaikenmaailman papatkin tekee ja ihan kivaa niillä näyttäis olevan. Voisiko jokin asia tai harrastus olla mielenkiintoista, jos vaan tutkisi tai kokeilisi sitä vähän huolellisemmin? Voisiko ne jotkut listahitit olla ihan hyviä, jos vaan asennoituu niihin vähän eri tavalla? Olisiko se mukavaa, kun yhtäkkiä tykkäisikin niistä samoista asioista, joista se niin kovin ahdistava massa tykkää? Onko jostakin tykkääminen mukavaa ja kannattaako se? Meneekö ympärillä olevilla ihmisillä hyvin? Kannustaako ne sinua? Jos ei, kumpi on pahempi, jatkaa elämää samalla tavalla vai menettää kasvonsa näiden ihmisten edessä? Elämiä on vain yksi, kannattaako keskittää ajatuksensa vihaan ja valittamiseen?



Pointtia tässä kirjoituksessa ei ole, mutta mielipiteitä ehkä pari. Väitellään vaikka niistä

#170 kirjoitettu 08.03.2012 19:32

Lautajaska kirjoitti:
Nyt on ollut julkisuudessa sellainenkin, että lääkärit ovat diagnosoineet monella kilpirauhasen vajaatoiminnan masennukseksi. Hoitaneet väärällä lääkityksellä. Osittainhan sen oireet ovatkin samanlaiset, menee veto pois. Se voi tietysti myös johtaa oikeaan masennukseenkin, kun ei enää jaksa juosta oravanpyörässä kyllin lujaa. Hieman on mietityttänyt sekin, että onko kilpirauhasvaivatkin jollain tavoin sairauksia, joita ei pitäisi päästää tilastoihin. Nimittäin eräs lääkäri sanoi, että niiden syyllinen taitaa olla säteily, jota ei virallisesti ole olemassa. Eihän tänne mitään saasteita muka tullut, kun Gruusian aroilla poksahti pikku ydinvoimala. Itsekin syön Tyroksinia päivittäin, niin on tuttu vaiva.


Tähän on aika simppeli keino erottaa nämä toisistaan. Kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta näkyy verikokeissa kohonneena seerumin TSH pitoisuutena. Masennuksen hoidon ensimmäisiä juttuja pitäisi olla erotusdiagnoosin tekeminen somaattisiin sairauksiin ja muutenkin verikokeet on aiheellisia parinkin jutun takia siinä. Esim. alkoholin suurkulutuksen kartoittamisen mitä potilaat eivät usein kerro itse.

Mutta koska oireet on samankaltaisia ja ilmeisesti jotkut lääkärit eivät sitten noita verikokeita ota ennen diagnoosia tms. niin virhediagnooseja tulee. Ja tuleehan niitä jokatapauksessa muutenkin joskus, yksi yleinen on masennus vs. bipolaaritauti.

Mietin miten tuo säteilyteoria olisi suhteessa taudin periytyvyyteen, mutta jos nyt oletetaan että tuo on pätevä teoria niin ei se varmasti silti ole ainut mahdollinen syy kilpirauhasen toiminnan ongelmiin.

Ja tottakai kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiväkin voi olla masentunut. Lähtökohtaisesti tuossa tilanteessa kuitenkin käsittääkseni oletetaan oireiden johtuvan somaattisesta syystä.

#171 kirjoitettu 08.03.2012 19:38

SheikkiLyyrinen kirjoitti:
Olen nähnyt paljon tutkimuksia, jotka kusevat siksi, koska tutkimuksiin osallistuneet valehtelevat tai ovat muuten vain sumea katseisia...


Tää on vähä huono sillei jos tahtoo olla objektiivine ni kysyä ekaks ihmisiltä mite ne kokee ja sit jos tulokset ei oo ne mihi ite uskoo ni päättelee et ne valehtelee. Tai on tyhmiä. Joskin tuokin on tietysti näissä lääketutkimussa huomioitu.

#172 kirjoitettu 08.03.2012 19:57 Muok:08.03.2012 19:58

Lautajaska kirjoitti:
Nyt on ollut julkisuudessa sellainenkin, että lääkärit ovat diagnosoineet monella kilpirauhasen vajaatoiminnan masennukseksi.


Kyselin tästä tutulta lääkäriltä. Oli sitä mieltä, että ihan oppikirjaklassikko joka voi kyllä käydä mokana helposti, jos on kokematon tai kiire eikä muista tuota. Onnistuu kuulema yhtähyvin toisinpäin, kun tietyn tyyppisillä masennuspotilailla epäilee kilpirauhasen vajaatoimintaa ensin ja tulosten varmistuttua vasta lähtee sille masenuspolulle.

Mutta että tuollainen vaikuttaisi kilpirauhastilastoihin, niin kuulemma aika räikeän huonoa ja helposti jälkikäteen surkeaksi todettavaa lääkärintyötä pitäisi tehdä, että piti hyvinkin mahdottomana että kukaan edes etäisesti täypäinen lääkäri sellaiseen lähtisi edes painostuksesta.

#173 kirjoitettu 08.03.2012 20:04 Muok:08.03.2012 20:12

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Lääkärit ovat yllättävän kilttejä isompiaan kohtaan. Kun kunta komentaa, ettei saa laittaa keskussairaalaan liian helpolla, he kiltisti ovat ei tunnistavinaan pahempiakaan vaivoja.


On kyllä aika eri asia tehdä väärä diagnoosi kuin olla lähettämättä dignosoituja potilaita eteenpäin. Jälkimmäistä tapahtuu, mutta ensimmäiseen en kyllä ihan heti usko. Olisi kyllä aika raju tempu lääkäriltä antaa tahallaan väärä diagnoosi potilaalle vain siksi, että säteilysairaudet saataisiin piiloteltua. Yksikin tuollainen olisi minusta skandaalimaista ja jos lääkäreitä kehotetaan laajamittaisesti, että se tilastoihin oikeasti vaikuttaisi, niin pitäisin kyllä äimistyttävänä.


Tuo kilpirauhasen toiminta on niin tavattoman helppo todeta, otetaan vain verikoe. Sen voisi tehdä ensin, ennen kuin aletaan kirjoitella kalliita mömmöjä. Tyroksiini on halpa lääke.
On sitten toinenkin sairaus, tai oireyhtymä, jota eivät lääkärit ole tunnistavinaan, vaan sekoittavat aivan eri vaivaan.
Taas kerran vaiva, joka on itsellänikin ja hoitoon pääsin vasta, kun sanoin lääkärille itse, että eikö nämä oireet ole aivan selvästi siitä. Uniapnea. Ensin kerroin vain oireet ja ajattelin, että keksi nyt itse. Ei tuo, kuin levitteli käsiään. Kun itse otin asian esiin, sanoi, että jos haluat, voin toki kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin.
Se kun on vaiva, joka aiheuttaa samat oireet, kuin on aikuisiän diabeteksessäkin.
Itse tunnistan uniapneapotilaan jo kaukaa ja kuvittelisin lääkärillekin olevan selvää, että kun yli sata kiloinen mies tulee valittamaan ainaista väsytystä, on kyse nimenomaan siitä. Ensimmäiseksi voisi kysyä, että kuorsaatko. Sensijaan aletaan ottaa verensokerikokeita. Sekinhän voi olla koholla uniapneapotilaalla. Uniapnea aiheuttaa insuliinin tehottomuutta, eli kakkostyypin diabetesta, mutta se korjaantuu, jos vaivaa aletaan hoitaa. Kun tuo ylipainehoito tehoaakin aivan radikaalisti, on järjetöntä, etteivät lääkärit sitä ota vakavasti, ellei ole kysymys jostain "säästöistä". Nuo säästöt kyllä tulisivat laakista takaisin, kun työteho palaisi takaisin. Saman vaivan oireet voi tietenkin helposti laittaa myös masennuksen piikkiin. Sitä sairastava, kun haluaisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua...
Olen ihmetellyt asiaa unipolin tohtoreille, mutta he vain naureskelevat, että onhan se vähän vaikeaa tänne hoitoon osoittaminen terveyskeskuksissa. Täytyyhän siihenkin jokin selityskin olla, miksi niin on.

Lautajaska muokkasi viestiä 20:11 08.03.2012

#174 kirjoitettu 09.03.2012 10:00

Lautajaska kirjoitti:

Tuo kilpirauhasen toiminta on niin tavattoman helppo todeta, otetaan vain verikoe. Sen voisi tehdä ensin, ennen kuin aletaan kirjoitella kalliita mömmöjä. Tyroksiini on halpa lääke.


Kun juttelin niin sanoi, että hänestä pitäsi olla rutiini tietyntyyppisissä tapauksissa.

#175 kirjoitettu 09.03.2012 12:32

Lautajaska kirjoitti:
Kun tuo ylipainehoito tehoaakin aivan radikaalisti, on järjetöntä, etteivät lääkärit sitä ota vakavasti, ellei ole kysymys jostain "säästöistä". Nuo säästöt kyllä tulisivat laakista takaisin, kun työteho palaisi takaisin.

En usko että kyse on säästöistä vaan siitä että kun Diabetes on niin yleinen niin se on huomattavasti todennäköisempi syy kohonneisiin verensokereihin.

Saman vaivan oireet voi tietenkin helposti laittaa myös masennuksen piikkiin. Sitä sairastava, kun haluaisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua...

Tai ei saa nukuttua, mutta on niissä yhteistä oireistoa kyllä.

Olen ihmetellyt asiaa unipolin tohtoreille, mutta he vain naureskelevat, että onhan se vähän vaikeaa tänne hoitoon osoittaminen terveyskeskuksissa. Täytyyhän siihenkin jokin selityskin olla, miksi niin on.

Luulen että kyse voisi olla siitä että uniapnean erottaminen joistain muista sairauksista on aika vaikeaa (ilman sitä embletta koetta mitä ei kai terveyskeskuksissa tehdä) ja toisaalta koska uniapnea tuntuu olevan vähän niitä sairauksia mitkä jotenkin vähän sivuutetaan. Tai siis kai se ei ole niin tunnettu. Sitten kun jos asuu yksin niin uniapnean mitään merkkejä uniapneasta ei välttämättä tule ilmi.

#176 kirjoitettu 09.03.2012 12:50

Luulen että lääkärien motivaatio ei ole kovin suuri uniapnean selvittämisessä? Syynä varmaan se kun usein mainitaan sivulauseessa että alkoholi ja ylipaino voivat aiheuttaa nukkumisvaikeudet myös. Mutta eihän sen pitäisi olla mikään syy jättää asioita selvittämättä; potilasta tutkimatta tai yrittämättä auttaa, oli aiheuttaja mikä vain. Joidenkin lääkärien skeptisyys ja epäily että vaivat tulevat kuitenkin itseaiheutettuna takaisin uudelleen - ei hyödytä avun tarvitsijaa millään tavoin.

Uniapneasta tuli mieleeni, että itseltäni leikattiin nielurisat koska kuulin että se saattaa vähentää kuorsausta (+ oli vähän nieluvaikeuksia). Sain itse päättää leikataanko risat vai ei ja otin sen. Avot(!) se auttoi ja vaimoni mukaan en kuorsaa enää 150db:llä.

#177 kirjoitettu 09.03.2012 13:08 Muok:09.03.2012 13:16

Sunt1o kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Kun tuo ylipainehoito tehoaakin aivan radikaalisti, on järjetöntä, etteivät lääkärit sitä ota vakavasti, ellei ole kysymys jostain "säästöistä". Nuo säästöt kyllä tulisivat laakista takaisin, kun työteho palaisi takaisin.

En usko että kyse on säästöistä vaan siitä että kun Diabetes on niin yleinen niin se on huomattavasti todennäköisempi syy kohonneisiin verensokereihin.

Saman vaivan oireet voi tietenkin helposti laittaa myös masennuksen piikkiin. Sitä sairastava, kun haluaisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua...

Tai ei saa nukuttua, mutta on niissä yhteistä oireistoa kyllä.

Olen ihmetellyt asiaa unipolin tohtoreille, mutta he vain naureskelevat, että onhan se vähän vaikeaa tänne hoitoon osoittaminen terveyskeskuksissa. Täytyyhän siihenkin jokin selityskin olla, miksi niin on.

Luulen että kyse voisi olla siitä että uniapnean erottaminen joistain muista sairauksista on aika vaikeaa (ilman sitä embletta koetta mitä ei kai terveyskeskuksissa tehdä) ja toisaalta koska uniapnea tuntuu olevan vähän niitä sairauksia mitkä jotenkin vähän sivuutetaan. Tai siis kai se ei ole niin tunnettu. Sitten kun jos asuu yksin niin uniapnean mitään merkkejä uniapneasta ei välttämättä tule ilmi.


Kyllä unitutkimusosaston lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsee vain kysyä potilaalta, nukkuuko vaimo vielä samassa huoneessa. Uniapneapotias on aivan takuulla saanut kuulla kuorsaamisestaan. Minua valisti vaimo ja keikkakaverit asiasta useaan kertaan, eli alituiseen. Keikalla pojat riitelivät aina siitä, kuka joutuu Jaskan kanssa samaan huoneeseen. Jos vastaa myöntävästi niin sitten koenukkumaan uniosastolle. Jos lääkärit väittävät sen olevan vieras asia, niin missä heitä oikein koulutetaan? Tuon olettaisi tunnistavan valelääkärinkin, on siitä sen verran julkisuudessa kerrottu.
Kyseessä on niin vakava vaiva, että siihen kuolee, ellei sitä hoideta. Minulta on tuttavia kuollut sen takia. Yksi nukahti rattiin. Hänellä oli jo vaiva todettu, muttei vielä ehditty aloittaa hoitoa. Toisella petti sydän, hän ei sitten suostunut sitä maskia naamalla öisin pitämään. Itse en suostuisi olemaan ilman, mutta meitä on niin moneen junaan.
Itse menin lääkäriin, kun heräsin ratissa väärällä kaistalla ja vastaan tulevan auton kuljettajalla näytti olevan hirveä paniikki... Silloin menin lääkäriin sillä asenteella, etten lähde tohtorin pakeilta minnekään, ennen kuin on lähete unitukimukseen kourassa. Jotenkin vastentahtoisesti hän sen antoi, mutta antoi kuitenkin.
Muuten en tässä enää kirjoittelisi, olen siitä aikas tavalla saletti.

Jotenkin uskon, että kun meidän joukostamme alkaa niin valtaisa joukko olla ylipainoisia, niin heidän kohonneen diabeteksen esiintymisen syy lienee todellisuudessa uniapnea. Sitten hoidetaan oiretta, eikä todellista vaivan aiheuttajaa. Hoitamalla uniapneaa, paranisi se diabeteskin. Sitten toisaalta ei enää menisi kalliita lääkkeitä kaupan. Siitähän lääkärikuntaa syyllistetään, että heidän oletetaan saavan lisätuloja lääkkeiden kirjoittamisesta. En sitten tiedä, voiko niin olla. Jos niin on, sellaisista lisäansioista pitäisi voida tehdä loppu.

#178 kirjoitettu 09.03.2012 13:22

Lautajaska kirjoitti:
Kyllä unitutkimusosaston lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsee vain kysyä potilaalta, nukkuuko vaimo vielä samassa huoneessa. Uniapneapotias on aivan takuulla saanut kuulla kuorsaamisestaan. Minua valisti vaimo ja keikkakaverit asiasta useaan kertaan, eli alituiseen. Keikalla pojat riitelivät aina siitä, kuka joutuu Jaskan kanssa samaan huoneeseen. Jos vastaa myöntävästi niin sitten koenukkumaan uniosastolle. Jos lääkärit väittävät sen olevan vieras asia, niin missä heitä oikein koulutetaan? Tuon olettaisi tunnistavan valelääkärinkin, on siitä sen verran julkisuudessa kerrottu.

Jos asuu yksin niin ei välttämättä ole itsellä tietoa tuosta. Olisi toki hyvä että jos lääkärit tietäisivät enemmän ja osaisivat kartoittaa, mutta kun siinä on vähän se juttu ett niitten pitää tietää ihan vitusti kaikesta muustakin.

Kyseessä on niin vakava vaiva, että siihen kuolee, ellei sitä hoideta. Minulta on tuttavia kuollut sen takia. Yksi nukahti rattiin. Hänellä oli jo vaiva todettu, muttei vielä ehditty aloittaa hoitoa. Toisella petti sydän, hän ei sitten suostunut sitä maskia naamalla öisin pitämään. Itse en suostuisi olemaan ilman, mutta meitä on niin moneen junaan.
Itse menin lääkäriin, kun heräsin ratissa väärällä kaistalla ja vastaan tulevan auton kuljettajalla näytti olevan hirveä paniikki... Silloin menin lääkäriin sillä asenteella, etten lähde tohtorin pakeilta minnekään, ennen kuin on lähete unitukimukseen kourassa. Jotenkin vastentahtoisesti hän sen antoi, mutta antoi kuitenkin.
Muuten en tässä enää kirjoittelisi, olen siitä aikas tavalla saletti.

Jotenkin uskon, että kun meidän joukostamme alkaa niin valtaisa joukko olla ylipainoisia, niin heidän kohonneen diabeteksen esiintymisen syy lienee todellisuudessa uniapnea. Sitten hoidetaan oiretta, eikä todellista vaivan aiheuttajaa. Hoitamalla uniapneaa, paranisi se diabeteskin. Sitten toisaalta ei enää menisi kalliita lääkkeitä kaupan. Siitähän lääkärikuntaa syyllistetään, että heidän oletetaan saavan lisätuloja lääkkeiden kirjoittamisesta. En sitten tiedä, voiko niin olla. Jos niin on, sellaisista lisäansioista pitäisi voida tehdä loppu.

Vaikea sanoa onko tuossa perää kun se lihavuus aiheuttaa diabetesta ilman uniapneaakin. Ja oikestaan se lihavuuskaan ei selitä miksi diabetes yleistyy niin kovin suomessa.

#179 kirjoitettu 09.03.2012 13:49

Sunt1o kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Kyllä unitutkimusosaston lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsee vain kysyä potilaalta, nukkuuko vaimo vielä samassa huoneessa. Uniapneapotias on aivan takuulla saanut kuulla kuorsaamisestaan. Minua valisti vaimo ja keikkakaverit asiasta useaan kertaan, eli alituiseen. Keikalla pojat riitelivät aina siitä, kuka joutuu Jaskan kanssa samaan huoneeseen. Jos vastaa myöntävästi niin sitten koenukkumaan uniosastolle. Jos lääkärit väittävät sen olevan vieras asia, niin missä heitä oikein koulutetaan? Tuon olettaisi tunnistavan valelääkärinkin, on siitä sen verran julkisuudessa kerrottu.

Jos asuu yksin niin ei välttämättä ole itsellä tietoa tuosta. Olisi toki hyvä että jos lääkärit tietäisivät enemmän ja osaisivat kartoittaa, mutta kun siinä on vähän se juttu ett niitten pitää tietää ihan vitusti kaikesta muustakin.

Kyseessä on niin vakava vaiva, että siihen kuolee, ellei sitä hoideta. Minulta on tuttavia kuollut sen takia. Yksi nukahti rattiin. Hänellä oli jo vaiva todettu, muttei vielä ehditty aloittaa hoitoa. Toisella petti sydän, hän ei sitten suostunut sitä maskia naamalla öisin pitämään. Itse en suostuisi olemaan ilman, mutta meitä on niin moneen junaan.
Itse menin lääkäriin, kun heräsin ratissa väärällä kaistalla ja vastaan tulevan auton kuljettajalla näytti olevan hirveä paniikki... Silloin menin lääkäriin sillä asenteella, etten lähde tohtorin pakeilta minnekään, ennen kuin on lähete unitukimukseen kourassa. Jotenkin vastentahtoisesti hän sen antoi, mutta antoi kuitenkin.
Muuten en tässä enää kirjoittelisi, olen siitä aikas tavalla saletti.

Jotenkin uskon, että kun meidän joukostamme alkaa niin valtaisa joukko olla ylipainoisia, niin heidän kohonneen diabeteksen esiintymisen syy lienee todellisuudessa uniapnea. Sitten hoidetaan oiretta, eikä todellista vaivan aiheuttajaa. Hoitamalla uniapneaa, paranisi se diabeteskin. Sitten toisaalta ei enää menisi kalliita lääkkeitä kaupan. Siitähän lääkärikuntaa syyllistetään, että heidän oletetaan saavan lisätuloja lääkkeiden kirjoittamisesta. En sitten tiedä, voiko niin olla. Jos niin on, sellaisista lisäansioista pitäisi voida tehdä loppu.

Vaikea sanoa onko tuossa perää kun se lihavuus aiheuttaa diabetesta ilman uniapneaakin. Ja oikestaan se lihavuuskaan ei selitä miksi diabetes yleistyy niin kovin suomessa.


Kun meistä lihavista jokseenkin jokainen kuorsaa, oletan vahvasti, että meillä miltei jokaisella on jonkin asteinen unioapnea. Se tietenkin edellyttäisi laajamittaista tutkimusta, mutta sellaisen tekeminen varmasti maksaisi vaivan. Nykyisin on veren happiarvojen mittaamiseen jo käteviä konsteja. Laitteen saa jo kotiinsa, eikä tarvitse nukkua yötä sairaalassa, kuten ennen seurannassa piti tehdä. Pieni boksi, josta tulee sormeen anturi. Testaaminen olisi melko yksinkertainen toimenpide, en tiedä miten kallita laitteita ovat, voisiko sellaisia olla kaikissa terveyskeksusissa. Annettaisiin potilaan nukkua yö kotonaan sen kanssa ja sitten katsottaisiin tohtorin tietokoneelta, miltä käyrä näyttää.
Sen perusteella näkisi, pitääkö laittaa keskussairaalan uniosastolle jatkotutkimuksiin.
Voisi jopa ajatella, että niille, joilla on kannettava tietokone, annettaisiin jokin taltioinnin hoitava ohjelma ja se sormianturi matkaan. Datan voisi pistää sähköpostilla lääkärille. Ei tarvittaisi edes sitä erillistä taltioimislaitetta.

#180 kirjoitettu 09.03.2012 14:01

Lautajaska kirjoitti:

Kyllä unitutkimusosaston lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsee vain kysyä potilaalta, nukkuuko vaimo vielä samassa huoneessa. Uniapneapotias on aivan takuulla saanut kuulla kuorsaamisestaan.


Tämä ei muuten aina pidä paikkaansa. Kuten ei yllättäen sekään että uniapnea potilaalla olisi aina unettomuutta.

#181 kirjoitettu 09.03.2012 14:19

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Kyllä unitutkimusosaston lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsee vain kysyä potilaalta, nukkuuko vaimo vielä samassa huoneessa. Uniapneapotias on aivan takuulla saanut kuulla kuorsaamisestaan.


Tämä ei muuten aina pidä paikkaansa. Kuten ei yllättäen sekään että uniapnea potilaalla olisi aina unettomuutta.


Sen minä pystyn takaamaan, että uniapneapotilaalla ei ole koskaan unettomuutta. Päin vastoin, ei meinaa pysyä hereillä ei millään. Haluaisi vain nukkua ja nukkua. Polkupyöränkin päälle nukahtaa kesken polkemisen.
Siis, tietenkin näin on silloin jollei sitä hoideta. Kun saa sen hoitolaitteen on ensimmäisenä aamua aivan käsittämätön ihana olo, kun on pää kirkas, kuin lähdevesi, eikä väsytä yhtään. Siitä ollaan usein juteltu saman kokeneiden kanssa, kuin se olisi ollut jonkinlainen herääminen uuteen elämään. Väitän että 99,9 prosenttia kuorsaa ja ellei ole viettänyt elämäänsä täysin yksinäisenä, sen on joku lähimmäinen todennutkin. Kaverit jopa huvittelivat kuvaamalla minun öisiä "hyökkäyksiäni". Siihen kun kuuluu, että ensin ollaan hiljaa, kunnes alkaa vetää naaman siniseksi ja sitten karjaistaan niin, että kerrostalosta saa häädön. Oli sen videon katsominen melko tuskallinen kokemus. Sellainenkin riittäisi näyttämään vaivan toteen.

#182 kirjoitettu 09.03.2012 14:31 Muok:09.03.2012 14:31

Lautajaska kirjoitti:

Sen minä pystyn takaamaan, että uniapneapotilaalla ei ole koskaan unettomuutta.


Tämäkään ei pidä paikkaansa. Tunnen hyvin sellaisen uniapnea potilaan joka kärsi unettomuudesta ja uniapnesta. Ei kuulemma ole harvinaistakaan, joskin se on vain kuulopuhe.

#183 kirjoitettu 09.03.2012 15:55

Kvri kirjoitti:

Silloin varmasti on hankala iloita yhtään mistään jos masennustaan yrittää hoitaa turruttamalla tunteita ja katkaisemalla tunnesiteitä ihmisiin, asioihin tai esineisiin. Ei se ihme ole jos mikään ei tunnu enää miltään. On se ainakin masentuneelle sillä hetkellä todellista.


Totta. Mutta eikö se, ettei mikään tunnu miltään aiheuta juuri tunnesiteiden katkaisemista eikä toisinpäin?

#184 kirjoitettu 09.03.2012 16:12

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Sen minä pystyn takaamaan, että uniapneapotilaalla ei ole koskaan unettomuutta.


Tämäkään ei pidä paikkaansa. Tunnen hyvin sellaisen uniapnea potilaan joka kärsi unettomuudesta ja uniapnesta. Ei kuulemma ole harvinaistakaan, joskin se on vain kuulopuhe.


Jos hänellä on jo hoito päällä, kyllä sitten voi olla jo unettomuuttakin. Täytyyhän hänellä hoito jo päällä olla, kun tiedetään, että hänellä on uniapnea. Ainainen väsyttäminen loppuu laakista, kun hoito alkaa. Silloin jos sitä ei hoideta, niin kyllä nukuttaa.
Tässä on tietty paradoksikin. Miten voi olla unen aikaisia hengityskatkoksia, ellei edes nuku?

#185 kirjoitettu 09.03.2012 16:15

Kvri kirjoitti:
Night Child kirjoitti:
Kvri kirjoitti:

Silloin varmasti on hankala iloita yhtään mistään jos masennustaan yrittää hoitaa turruttamalla tunteita ja katkaisemalla tunnesiteitä ihmisiin, asioihin tai esineisiin. Ei se ihme ole jos mikään ei tunnu enää miltään. On se ainakin masentuneelle sillä hetkellä todellista.


Totta. Mutta eikö se, ettei mikään tunnu miltään aiheuta juuri tunnesiteiden katkaisemista eikä toisinpäin?


En usko. Ehkä joskus. Näkisin, että usein tunnesiteiden katkaisemisella yritetään suojella itseään murheilta ja surulta. Ja tämä mielestäni johtaa siihen, että asiat tuntuvat sen jälkeen niin merkityksettömiltä, koska ne tunnesiteet ovat aikalailla se ihmisen elämän kantava voimavara. Miksi jaksamme herätä seuraavana päivänä ylös.


Riippuu ihmisestä. Toki asiat tuntuu sen jälkeen vielä enemmän merkityksettömiltä, mutta voi tuntua ennen sitäkin.

#186 kirjoitettu 09.03.2012 16:53

Lautajaska kirjoitti:

Jos hänellä on jo hoito päällä, kyllä sitten voi olla jo unettomuuttakin.


Eikun nimeomaan kärsi univaikeuksista sekä ennen CPAP laitteen hankitaa ja toki sen jälkeenkin. Elämnlaatua CPAP-laute toki auttoi huomattavasti.

Täytyyhän hänellä hoito jo päällä olla, kun tiedetään, että hänellä on uniapnea. Ainainen väsyttäminen loppuu laakista, kun hoito alkaa.


Toki on CPAP-laite nykyään ja unettomuuskin suhteellisen hyvin hoidossa.

Silloin jos sitä ei hoideta, niin kyllä nukuttaa.


Ei välttämättä nukuta. Aina väsyttää, mutta ei silti nukuta, jso kärsii unettomuudesta.

Tässä on tietty paradoksikin. Miten voi olla unen aikaisia hengityskatkoksia, ellei edes nuku?


Sanoin, että kärsii unettomuudesta. Se on eriasia kuin että "ei nuku". Minä en ole ikinä kuullut yhdestäkään univaikeuksista kärsivästä ihmisestä, joka ei nukkuisi YHTÄÄN.

#187 kirjoitettu 09.03.2012 16:55

Kvri kirjoitti:

Mikä ajaa ihmisen katkaisemaan tunnesiteet jos mikään ei ennestäänkään tunnu miltään? En näe nyt sitä näennästä hyötyä.


Sinällään ottamatta kantaa käymäänne keskusteluun, niin ihmisen näkeminen otuksena joka "hakee hyötyä" on aika kapea käsitys ihmisyydestä. Tai voisi jopa pikemminkin sanoa, että perustavalla tavalla väärä.

#188 kirjoitettu 09.03.2012 17:47

Kvri kirjoitti:

En sanonutkaan, että ihmiset tekevät kaikki valintansa pelkästään hyödyn perusteella. Mutta sanoisin, että kyllä hyödyn ja mielihyvän määrä on melko tärkeässä osassa mm. päätöksen teon hetkellä.

Jos tämän täsmennyksen jälkeen mielestäsi edelleen olen perustavalla tavalla väärässä niin voisitko vielä perustella?


Et perustavalla tavalla. Itse näkisin asian niin, että ensisijassa ihminen ajattelee asioita tunteen pohjalta. Toiset sitten lisäävät siihen soppaan vähän hämmennystä järkeilemällä, mutta tämäkin järki on aina "sekoittunut" sen ihmisen tunneelämän mukaan. Esimerkiksi jos ihminen on ollut koko nuoruusikänsä masentunut, niin hän on rakentanut sen järkensäkkin siinä tunnemaailmassa ja se on siten vinoutunut.

#189 kirjoitettu 09.03.2012 17:53 Muok:09.03.2012 17:57

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Jos hänellä on jo hoito päällä, kyllä sitten voi olla jo unettomuuttakin.


Eikun nimeomaan kärsi univaikeuksista sekä ennen CPAP laitteen hankitaa ja toki sen jälkeenkin. Elämnlaatua CPAP-laute toki auttoi huomattavasti.

Täytyyhän hänellä hoito jo päällä olla, kun tiedetään, että hänellä on uniapnea. Ainainen väsyttäminen loppuu laakista, kun hoito alkaa.


Toki on CPAP-laite nykyään ja unettomuuskin suhteellisen hyvin hoidossa.

Silloin jos sitä ei hoideta, niin kyllä nukuttaa.


Ei välttämättä nukuta. Aina väsyttää, mutta ei silti nukuta, jso kärsii unettomuudesta.

Tässä on tietty paradoksikin. Miten voi olla unen aikaisia hengityskatkoksia, ellei edes nuku?


Sanoin, että kärsii unettomuudesta. Se on eriasia kuin että "ei nuku". Minä en ole ikinä kuullut yhdestäkään univaikeuksista kärsivästä ihmisestä, joka ei nukkuisi YHTÄÄN.


Itse olen hoidon johdosta tutustunut kymmeniin kohtalotovereihin eikä kukaan ole kertonut tuollaisista vaikeuksista. Tavattoman monta on niitä, joille olen neuvonut mennä tutkituttamaan, onko kyseessä apnea, kun olen havainnut heillä mahdollisesti sen olevan. Moni on sittemmin kiittänyt, että hyvä, kun otit puheeksi. Lääkärit voisivat ottaa joka kerta huomioon myös uniapnean mahdollisuuden, ei ainoastaan tuijottaa sokeritautia. Minulle on kuitenkin tullut sellainen kuva, että he ovat jotenkin ylhäältä johdettavissa oleva porukka. Kun heidän käsketään etsiä jotain, niin sitä sitten, eikä muusta ole puhettakaan. Nyt heitä kiinnostaa näemmä ainoastaan verensokeri ja kolesteroli. Emmehän me kaikki tietenkään ole samanlaisia ja samanlaisissa oloissa. Kuitenkin se, että joku on poikkeus, ei sulje pois sitä, etteikö kuitenkin pitäisi jotain vaivaa ottaa vakavasti. Samoin, kuin tuo kilpirauhasen tila, joka voitaisiin myös tarkistaa joka kerta, kun työterveydessäkin otetaan verikoe. Voisi olla tärkeämpää tietää kilpirauhasen, kuin kolesterolin tila. Samoin iäkkäämmillä tuo eturauhasen kunto. Sitten jos kilpirauhasen vajaatoimintaa, tai uniapneaa vielä aletaan hoitaa masennuksena, ollaan aivan metsässä.

Kaiholla muistelen kotikylän entistä jo edesmennyttä kunnanlääkäriä. Hän aloitti aina tutkimuksen rajaamalla pois kaikkein vaarallisimmat vaihtoehdot. Hän lähti tutkimaan aina niin päin. Nyt useimmin vastataan, että "ei se ole vaarallista, jos vähän sinne sattuu"... Joskus oikea vaiva löytyy sen takia liian myöhään.

#190 kirjoitettu 09.03.2012 18:01

Lautajaska kirjoitti:

Itse olen hoidon johdosta tutustunut kymmeniin kohtalotovereihin eikä kukaan ole kertonut tuollaisista vaikeuksista.


Uskon, mutta herään aina kun joku käyttää sanaa "aina" tai "ei-koskaan" jos se ei pidä aika paikkaansa.

#191 kirjoitettu 09.03.2012 21:28

Haava, sanoin nää asiat miten olen nähnyt... En ole kuullut kenenkään masentuneen sanoneen näistä mitään hyvää... Sillä perusteella tuomitsen ne... Masennuksen paranemiseen, voi olla hyötyä lääkkeistä, mutta se ei ole se pääasia, mitä siihen tarvitaan... On otettava selville ympäristö ja tekijät, jotka ovat saaneet ihmisen masentumaan. Ja sitten miettiä, miten tästä voidaan edetä. Tai jos nyt puhutaan "parantumisesta" lääkkeillä, ja ympäristö on täysin sama, masentumisen uusiutuminen on hyvin mahdollista. Omalla kohdallani elämän ympäristö ei ole ollut koskaan normaali, ja sen takia olen masentunut herkästi. Se, että ravaan lääkärin tykönä ja saan psyykelääkkeitä, voi auttaa pariks kolmeks kuukaudeks, mutta kyllä niiten teho tippuu ja se todellisuus tulee taas vastaan. Vähän sama asia, kun sairastuisit flunssaan, alkaisit vetämään flunssa lääkkeitä, mutta samaan aikaan olisit alasti -30 asteen pakkasessa.

#192 kirjoitettu 09.03.2012 22:56

Lautajaska kirjoitti:
Kun meistä lihavista jokseenkin jokainen kuorsaa, oletan vahvasti, että meillä miltei jokaisella on jonkin asteinen unioapnea.

En usko tuohon ihan tuolla perusteella, ihan jo senkin suhteen että kuorsaava ihminen voi hapettua ihan hyvin. Sen sijaan siihen uskon että toteamattomia uniapneatapauksia on paljon ja todetuistakin hoitamattomia on paljon. Monet tosin potilaan tahdosta.

Voisi jopa ajatella, että niille, joilla on kannettava tietokone, annettaisiin jokin taltioinnin hoitava ohjelma ja se sormianturi matkaan. Datan voisi pistää sähköpostilla lääkärille. Ei tarvittaisi edes sitä erillistä taltioimislaitetta.

En usko että tuo säästäisi hirveästi vaivaa kun ei se tallennuslaite ole paljoa ipodia isompi muutenkaan, enemmän ne erilaiset anturit siinä ehkä on se juttu. Uskon että tuo olisi vaan alttiimpi sille että homma menisi vituiksi ja vaikeampi potilaalle. Noita vempeleitä on toki erilaisia, mutta niissä mitä itse olen nähnyt on kyllä paljon muitakin antureita kun se sormeen tuleva. Tai itseasiassa niissä ei tainnut tulla mitään sormeen kun se otti sen korvalehdestä sen happisaturaation. Sitten kuorsauksen rekisteröinti ja hengityksen seuranta lisäksi.

En siis ole mikään alan asiantuntija, minun kokemukseni tästä pohjautuu lähinnä yhteen unipoliklinikalla vietettyyn työharjoittelupäivään.

#193 kirjoitettu 10.03.2012 00:16 Muok:10.03.2012 00:20

Sunt1o kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Kun meistä lihavista jokseenkin jokainen kuorsaa, oletan vahvasti, että meillä miltei jokaisella on jonkin asteinen unioapnea.

En usko tuohon ihan tuolla perusteella, ihan jo senkin suhteen että kuorsaava ihminen voi hapettua ihan hyvin. Sen sijaan siihen uskon että toteamattomia uniapneatapauksia on paljon ja todetuistakin hoitamattomia on paljon. Monet tosin potilaan tahdosta.

Voisi jopa ajatella, että niille, joilla on kannettava tietokone, annettaisiin jokin taltioinnin hoitava ohjelma ja se sormianturi matkaan. Datan voisi pistää sähköpostilla lääkärille. Ei tarvittaisi edes sitä erillistä taltioimislaitetta.

En usko että tuo säästäisi hirveästi vaivaa kun ei se tallennuslaite ole paljoa ipodia isompi muutenkaan, enemmän ne erilaiset anturit siinä ehkä on se juttu. Uskon että tuo olisi vaan alttiimpi sille että homma menisi vituiksi ja vaikeampi potilaalle. Noita vempeleitä on toki erilaisia, mutta niissä mitä itse olen nähnyt on kyllä paljon muitakin antureita kun se sormeen tuleva. Tai itseasiassa niissä ei tainnut tulla mitään sormeen kun se otti sen korvalehdestä sen happisaturaation. Sitten kuorsauksen rekisteröinti ja hengityksen seuranta lisäksi.

En siis ole mikään alan asiantuntija, minun kokemukseni tästä pohjautuu lähinnä yhteen unipoliklinikalla vietettyyn työharjoittelupäivään.


Siinä varsinaisessa unitutkimuksessa on kyllä jos jonkinlaista anturia käytössä. On olemassa oikein unipatjakin, tosin ei kaikissa unitutkimuspaikossa, jossa on monenlaisia laitteita. Päähänkin kiinnitetään kaikenlaisia värkkejä. Jotkin mittaavat asentoa ja jotkut ulos tulevaa ilmaakin. Sitten kun hoito on päällä saa joskus kotiin lainaksi vain sen lootan, johon kuuluu se pyykkipoika, joka laitetaan sormeen. Seurantana hoidon aikana siis. Silloin heitä kiinnostaa vain, mikä on veren happitaso yöllä. Tarvittaessa sitten muutetaan hoitopainetta.
Sillä laitteella voisi kuitenkin ottaa ensin pikatestin, kun epäillään uniapnean mahdollisuutta ja jos tulos näyttää heikolta, niin sitten voisi mennä oikealle unipatjalle. Sitä ajaisin takaa. Eihän tuollaisen laitteen yöksi lainaaminen edes maksaisi mitään, laboratoriokokeetkin ovat kalliimpia. Sitten olisi yksi epäily vähemmän, tai tiedettäisiin mitä aletaan hoitaa, jos tulos olisi sitä tukeva. Minusta olisi järkevämpää, että joskus testattaisiin terve turhaan, kuin että jäisi sairas testaamatta.

Itse olen pelannut sen sormessa olevan anturin kanssa joka kerta, kun on seuranta otettu. Nyt sitä ei ole tehty muutamaan vuoteen enää. Olisi kyllä kenties mielekkäämpää, että se otettaisiinkin korvanlehdestä. Se sormessa oleva saattaa tippua ja johdon kanssakin voi olla yöllä ongelmia. Teippaamaan sen on aina joutunut huolellisesti.

#194 kirjoitettu 10.03.2012 08:32

SheikkiLyyrinen kirjoitti:

Haava, sanoin nää asiat miten olen nähnyt...


Yritän selittää että olet nähnyt hyvin vaillinaisen palasen asiasta.

En ole kuullut kenenkään masentuneen sanoneen näistä mitään hyvää... Sillä perusteella tuomitsen ne...


Ja luulet että ne jotka ovat hyötyneet niistä tulevat huutelemaan, että syön mielialalääkkeitä ja ne toimivat ja en pärjäisi ilman näitä?

Masennuksen paranemiseen, voi olla hyötyä lääkkeistä, mutta se ei ole se pääasia, mitä siihen tarvitaan...


Pahimmissa masennustapauksissa on ainoa edes etäisesti järkevä tapa aloittaa se masennuksen hoito. Mutta useimmiten olet kyllä oikeassa.

On otettava selville ympäristö ja tekijät, jotka ovat saaneet ihmisen masentumaan.


Kyllä ja tutkitusti SSRI lääkkeet toimiessaan eivät haittaa, vaan auttavat tätä. Sama terapiassa. Ne autavat terapian onnistumista. Mitä syvempi masnnus niin sitä enemmän.

Tai jos nyt puhutaan "parantumisesta" lääkkeillä, ja ympäristö on täysin sama, masentumisen uusiutuminen on hyvin mahdollista.


Kyllä, mutta epätodennäköisempää kuin jos ympäristö on täysin sama ilman lääkkeitä.

Omalla kohdallani elämän ympäristö ei ole ollut koskaan normaali, ja sen takia olen masentunut herkästi. Se, että ravaan lääkärin tykönä ja saan psyykelääkkeitä, voi auttaa pariks kolmeks kuukaudeks, mutta kyllä niiten teho tippuu ja se todellisuus tulee taas vastaan.


SSRI lääkkeitä sinule on määrätty? Niitä pitäisi syödä vähintään vuosi yhtäjaksoisesti. Ja ne lääkkeet EIVÄT tarkoita muiden keinojen unohtavista, vaan päinvastoin.

Vähän sama asia, kun sairastuisit flunssaan, alkaisit vetämään flunssa lääkkeitä, mutta samaan aikaan olisit alasti -30 asteen pakkasessa.


Flussaan ei kyllä ole oikeita lääkkeitä, mutta ei sitä kannata olla alasti pakkasessa söi mitään lääkkeitä tai ei.

Noin yleisesti voisi vielä sanoa, että en kehota ketään hoitamaan masennusta juuri mäsennuslääkkeillä. Yirtän vain sanoa, että ne auttavat todella monia.

#195 kirjoitettu 10.03.2012 12:47

Masennuksen erikoinen piirre on se, että se ei niinkään vaivaa ihmisiä, joilla menee huonosti. Sen sijaan menestyneitä se näyttäisi vainoavan, varsinkin niitä, jotka onnistuvat nousemaan nopeasti. Monet artistit, jotka äkkiä ovat heränneet suosittuina ovatkin alkaneet kärsiä masennuksesta.
Lieneekö meihin istutettu jonkinlainen henkinen panta, joka alkaa syyttää saadun menestyksen olevan jotenkin ansiotonta. Toinen mahdollisuus on, että tuleekin pettymys, kun ei se suosio ja menestys kuitenkaan varsinaisesti tunnu miltään. Kaikkihan me odotamme, että sitten kelpaa olla, kun menee hyvin, mutta kun ei se fyysinen olo siitä miksikään muutukaan.
Kenties meidän kuuluukin vain rimpuilla kokoajan jotain kuviteltua parempaa tilaa kohti, että olisimme onnellisia. Jos sen saavuttaa, menee maailma alta. Enää ei ole mitään, mihin pyrkiä.
Unelma hienosta urheiluautosta on elämässämme kantavampi asia, kuin, että niitä olisi jo lato täynnä ja "ostin aamulla kahdeksan lisää, ennen lounasta. Mitähän tekisin iltapäivällä..."

#196 kirjoitettu 10.03.2012 13:38

Ja luulet että ne jotka ovat hyötyneet niistä tulevat huutelemaan, että syön mielialalääkkeitä ja ne toimivat ja en pärjäisi ilman näitä?
En usko, että monikaan näistä asioista hirveästi huutelee... Niinkuin sinä olet useammalle keskustelussa olleen tyrmännyt, että on väärässä jne... Niin sinä varmaankin huomaat, että tätä mieltä, mitä minä olen, on muutama muukin keskustelussa ollut? Eli tuskin vain yhden näkemien perusteella. Ja millä tavoin se on parantunut masennuksesta, jos edelleen joutuu syömään lääkkeitä. Eikös lääkkeet ole sitä varten, että ne parantaa, mutta, jos edelleen joutuu niitä syömään, sehän tarkoittaa, että on edelleen sairas... Esimerkiksi viime syksynä kun olin lääkärin luona käymässä ja kerroin ahdistuksesta ja muusta, ei lääkäri ollut ottanut selvää ympäristöstä, tai siitä, mistä minun masennus johtuu... Ensimmäisenä hän sanoi, että voi kirjoittaa reseptin. Sanoin, että ei kiitos, koska tuntuu vastenmieliseltä, että ongelmien todellista laitaa ei katsota, vaan asiat pyritään parantamaan lääkkeillä... Itselläni on kaikki mielisairaudet, parannettu lääkkeillä ja ne ovat uusiutuneet, koska ympäristö on ollut sama... Sen takia, en luota psyykelääkkeisiin. Ihmettelen vain suunnattomasti sitä, miksi lääkärit eivät tajua sitä, kun tälläinen tavallinen tallaajakin sen huomaa...

Kyllä ja tutkitusti SSRI lääkkeet toimiessaan eivät haittaa, vaan auttavat tätä. Sama terapiassa. Ne autavat terapian onnistumista. Mitä syvempi masnnus niin sitä enemmän.
Niin, niistä voi olla hyötyä... Tuo on totta, mutta sen ei ole oltava pääasia, hoidon järjestelyissä.

Kyllä, mutta epätodennäköisempää kuin jos ympäristö on täysin sama ilman lääkkeitä.
Siis se mitä minä tarkoitin tuolla, on se, että lääkkeillä voidaan auttaa masennuksen hoidon edistyksessä, mutta siinä vaiheessa kun lääkkeitä ei ole, ja ympäristö on sama, voi masennus alkaa uudestaan... masennus ei ole ikinä masentuneen itsensä vika, eikä välttämättä kenenkään muunkaan henkilön (Tämä kuitenkin on mahdollista). Eli lääkärin olisi syytä aluksi miettiä, mistä tämä masennus on lähtöisin, jotta lääkityksen loputtua, se ei uusiudu, vaan masennuksen aiheuttava tekijä olisi karsittu pois...

SSRI lääkkeitä sinule on määrätty? Niitä pitäisi syödä vähintään vuosi yhtäjaksoisesti. Ja ne lääkkeet EIVÄT tarkoita muiden keinojen unohtavista, vaan päinvastoin
Ei minulle ole SSRI lääkkeitä määrätty, mutta tarjottu on... Eikä mun tarvinnu sanoo muuta ku, elämä kusee, nii lääkäri ois kirjottanu samantien reseptin... Ja se mua eniten vituttaa, että ottamalla selvää ympäristöstä, aletaan määräämään lääkkeitä, koska ongelma voi olla ihan ympäristössä ja masentuminen voi olla luonnollinen reaktio karulle ympäristölle esimerkiksi...

En ollut yhdestä lääkkeestä varma, luokitellaanko sitä tuohon lääkeryhmään ja selvitin... Ei luokitella ja sain samalla selville sen, että sitä ei suositella alle 18-vuotiaille ja ei ollut minun ongelmiini hyödyttävä lääke... Lääkkeen sivuvaikutukset vain ovat olleet osana pilaamassa minun elämääni. Tälläinen lääke minulle määrättiin, kun olin 11-vuotias... Syy miksi minulle tuota määrättiin oli se, että olin aggressiivinen koulussa, ja sekin oli siksi, että minua koulukiusattiin ja puolustin itseäni... Eli perjaatteessas suuttuminen on luonnollinen tunnetila, jota pyrittiin lääkkeellä estämään...

Flussaan ei kyllä ole oikeita lääkkeitä, mutta ei sitä kannata olla alasti pakkasessa söi mitään lääkkeitä tai ei.
Tuo oli ehkä sittenkin taas jälleen huono esimerkki, kun otit noin totitsesti... Ei ole, mutta flunssaa helpottavia lääkkeitä on... tai noh, voiko niitä lääkkeiksi sanoa... Mutta tuo pakkanen ja lääkitys oli lähinnä nyt esimerkki, joka kuvasi minun mielipidettäni yleensäkkin ihmisen henkiseen toimintaan auttavia lääkkeitä... Uskoin tuon olevan esimerkki, jolla tuon minun pointtini masennuslääkkeitä vastaan olisi tullut esille...

Noin yleisesti voisi vielä sanoa, että en kehota ketään hoitamaan masennusta juuri mäsennuslääkkeillä. Yirtän vain sanoa, että ne auttavat todella monia.
Niin, se on tietenkin mahdollista, että ne voivat auttaa, tarkoitukseni ei ole ollut lytätä sitä.... Kuitenkin masennuksen syy on otettava selville ja sitä ehkäistävä... Joskus masennuksesta voi parantua ilman lääkkeitä... Mutta jos lääkkeisiin turvaudutaan, se ympäristö on siitä huolimatta tärkeä selvittää, ettei masennus uusiudu....

Koskapa ihmiset kuitenkin ovat yksilöitä ja ne masennuksen syyt voivat olla moninaiset, ei kannata oman kokemuksensa perusteella olettaa että kaikille sopivin hoitomuoto olisi se mikä juuri itselle toimi / toimii.
Tämä on totta. Yksilön mukaan tulee masennusta hoitaa. Se, että lääkkeet sopii jollekkin, tai ei sovi, ei tarkoita, että jollekkin voisi/ei voisi sopia jokin hoitomuoto... Oli masennuksen hoidossa lääkkeitä tai ei, väitän, että parantumiseen tarvitaan ympäristön muutos, että ihmisen elinympäristö on normaali...

#197 kirjoitettu 10.03.2012 13:53

SheikkiLyyrinen kirjoitti:

Niinkuin sinä olet useammalle keskustelussa olleen tyrmännyt, että on väärässä jne... Niin sinä varmaankin huomaat, että tätä mieltä, mitä minä olen, on muutama muukin keskustelussa ollut? Eli tuskin vain yhden näkemien perusteella.


Joo, mutta KUKAAN ei ole kokonaiskuvan perusteella ollut sitä mieltä.

Ja millä tavoin se on parantunut masennuksesta, jos edelleen joutuu syömään lääkkeitä. Eikös lääkkeet ole sitä varten, että ne parantaa, mutta, jos edelleen joutuu niitä syömään, sehän tarkoittaa, että on edelleen sairas...


Ensinnäkin masennuslääkkeet tutkitusti parantavat masennusta. Toiseksi jos lääkkeillä saa taudin oireettomaksi, niin eikän sekin ole hyvä lääke.

Siis se mitä minä tarkoitin tuolla, on se, että lääkkeillä voidaan auttaa masennuksen hoidon edistyksessä, mutta siinä vaiheessa kun lääkkeitä ei ole, ja ympäristö on sama, voi masennus alkaa uudestaan...


Kyllä, mutta ne voivat myös siinä tapauksessa korjata tilanteen. Kunhan niitä syödään riittävän pitkään.

Eli lääkärin olisi syytä aluksi miettiä, mistä tämä masennus on lähtöisin, jotta lääkityksen loputtua, se ei uusiudu, vaan masennuksen aiheuttava tekijä olisi karsittu pois...


Mitä lievempi masennus, niin sitä enemmnä olet oikeassa. Mitä syvempi, niin sitä tärkeämpää on aloittaa heti lääkitys ennenkuin voidaan edes hoitaa mitään. Mutta tästähän sinä et tiedä mitään kun tyrmäsit masennuslääkkeet suorilta todennäköisesti tuntematta yhtään vakavaa masennusta sairastanutta ihmistä.

Ei minulle ole SSRI lääkkeitä määrätty, mutta tarjottu on...


Just. Eli siis sinulla ei ole edes kokemuksia niistä. Sinulla ei tietoa miten ne vaikuttavat ja sinulla on parin kaverin kuulopuheet että ovat perseestä. Hyvä että ihmisella on perusteltuja mielipiteitä.

[facepalm]

En ollut yhdestä lääkkeestä varma, luokitellaanko sitä tuohon lääkeryhmään ja selvitin... Ei luokitella ja sain samalla selville sen, että sitä ei suositella alle 18-vuotiaille ja ei ollut minun ongelmiini hyödyttävä lääke... Lääkkeen sivuvaikutukset vain ovat olleet osana pilaamassa minun elämääni. Tälläinen lääke minulle määrättiin, kun olin 11-vuotias... Syy miksi minulle tuota määrättiin oli se, että olin aggressiivinen koulussa, ja sekin oli siksi, että minua koulukiusattiin ja puolustin itseäni...


Eli koska sinulla on kymmenenvuotta sitten määrätty joku silloinen lääke väärin, niin sinä haukut nykyaikaiset SSRI-lääkketkin huonoiksi? Huoh...

[facepalm]

Eli perjaatteessas suuttuminen on luonnollinen tunnetila, jota pyrittiin lääkkeellä estämään...


Masennus ei ole luonnollinen tunnetila. Sen esiasteet ovat, mutta diagnosoitava masennus ja etenkään vakavampi sellainen ei ole.

Mutta tuo pakkanen ja lääkitys oli lähinnä nyt esimerkki, joka kuvasi minun mielipidettäni yleensäkkin ihmisen henkiseen toimintaan auttavia lääkkeitä...


Mielipide ja mielipide. Se että sanot sitä mielipiteeksi ei tee siitä oikeampaa. Jos minä sanon, että minun mielestäni kuu on juustoa, niin onko se sinusta hyvä mielipide? Mielipiteesi on kaiken tieteellisen tutkimuksen mukaan huono mielipide joak vastaa totuutta suunnilleen yhtäpaljon kuin se että kuu on juustoa.

#198 kirjoitettu 10.03.2012 14:17

Kerro mulle esimerkkitapaus lievästä masennuksesta ja vakavasta?

Ja tuo miksikä minä sanoin, mielipide, niin nimenomaa, tämä ei ole faktatietoa, mutta yleensä perustan mielipiteeni aikalailla faktapohjalle... Ehkä käytin liikaa tuota mielipide sanaa, mutta perjaatteessa sehän se on... Olen myös itse nähnyt miten joidenkin kohdalla puututaan masennuksee, (nuorten kohdalla) ja kuinka heikosti toiminutta se on... Ja tuo minulle määrätty psyyke lääke, määrättiin n. 7 vuotta sitten, ja sitä jatkettin vuosia... Eli se ei ole todellakaan 10 vuotta sitten... Ja kun se huomattiin tehottamaksi jatkettiin toisella lääkkellä, eikä sekään auttanut... Niin vitun dorkia ovat nämä lääkärit...

#199 kirjoitettu 10.03.2012 14:23 Muok:10.03.2012 14:25

SheikkiLyyrinen kirjoitti:
Kerro mulle esimerkkitapaus lievästä masennuksesta ja vakavasta?


Miksi? Millaiset esimerkit? Ihan tarkasti määritellyt lääketieteelliset kriteerit molemmilla.

yleensä perustan mielipiteeni aikalailla faktapohjalle...


Miksi et sitten tässä asiassa?

#200 kirjoitettu 10.03.2012 14:28

Tuossa masennuksen käypähoitosuositus.