Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.10.2005 11:18

Michikawa kirjoitti:

Omalla kohdallani tähän reaktioon liittyy vahvasti tietynlainen maailmantuskan kokemus - jostain syystä tuolla hetkellä syntyy äärimmäisen vahva samaistuminen henkilöön, joka yksinkertaisesti käy läpi niin äärimmäisen kokemuksen, että se todella musertaa jopa sivustaseuraajan.


Tuolliasen ilmiön sivustaseuraaminen on kyllä vaikuttava kokemus. Siis katsoa kun joku ihminen todella purkautuu kaikella energiallaan tuskasta, niin että koko ulkomaailma katoaa merkityksettömänä. Huh huh...

Hieman oudoksi tämän tekee se, että monet asiat, joista kaiken järjen mukaan pitäisi tulla vastaava kokemus ei saa sellaista aikaan, ja toisinaan tämä saattaa tulla sellaisen esityksen äärellä, jonka ei millään tavalla pitäisi kuohuttaa tunteita.


Tunteet eivät ole järkeviä. Tunteet vain ovat. Tunteita ei kiinnosta milloin jotakin pitäisi tula tai tapahtua. Tunteet eivät välitä loogisen maailman ristiriidoista. Ei ole järkevää haluta sekä säästää jäätelörahat, että syödä jäätelö, mutta tunnemaailmaa moinen ei välttämättä häiritse millään tavalla.

Tietynlaista turvaa tuo kun katsoo kirjahyllyä ja voi todeta, että tuolta löytyy materiaalia, jonka parissa luultavasti saa purettua itseltään kaiken lian, mikäli haluaa.


Jotkut uskovat siihen. Itse en. Uskon, että kaikesta paskata ei pääse koskaan eroon. Tunteet eivät ole tolaltavalla loogisia ja purettavia, vaan vaativat jopa sitä. Noh... Kuten sanottu, niin uskon asihan tämä pitkälti on, sillä niitä budhia on täällä näkynyt aika vähän... ja niitäkin joita on näkynyt ovat samat inhimillisyyden lainalaisuudet koskeneet.

#3 kirjoitettu 14.10.2005 13:22

Haava kirjoitti:
Jotkut uskovat siihen. Itse en. Uskon, että kaikesta paskata ei pääse koskaan eroon. Tunteet eivät ole tolaltavalla loogisia ja purettavia, vaan vaativat jopa sitä. Noh... Kuten sanottu, niin uskon asihan tämä pitkälti on, sillä niitä budhia on täällä näkynyt aika vähän... ja niitäkin joita on näkynyt ovat samat inhimillisyyden lainalaisuudet koskeneet.


Näinhän se on. En minäkään tuolla kommentillani sitä tarkoittanut, ettäkö tuon jälkeen olisi oikeasti valaistunut ja todella ikuisesti puhdas, vaan lähinnä sitä, että ainakin osa lukoista avautuu, vaikka niitä sitten ajan kanssa tulisikin taas lisää. Vastaavanlaisia kokemuksiahan on monenlaisia muitakin, toiset vähemmän dramaattisempia, toiset enemmän.

En osaa sanoa, uskonko itsekään valaistumisen mahdollisuuteen (mitä se sitten tarkoittaakaan). Mutta siitä olen kyllä ihan vakuuttunut, että ihmisen tietoisuudelle voi tapahtua hyvin monenlaisia asioita ja aivojen perimmäinen olemus on meillä vielä aivan hämärän peitossa.

Nortonin mielisairaus-kommentti on sikäli aika jännä, että minusta mielisairauden käsite on aika haastava. Itse näkisin niin, että jokaisen meistä voidaan ajatella olevan jollain tasolla mielisairaita - kuka voi määritellä sen, miten ihmisen tietoisuuden tulisi toimia, ja miten me voimme edes toistemme tietoisuuksien toimintoja vertailla absoluuttisesti? Loppujen lopuksi on kyse kokemuksesta ja myös siitä, millainen tasapaino vallitsee ihmisen kokemusmaailman sisällä. Mutta onhan toki paljon sellaisia sairauksia, jotka voidaan jo nykyään fyysisellä tasolla todeta.

Mutta lähinnä ei oikein ole mahdollista määrittää standardia sille, mikä on "terve mieli".

Itse koen tämän mainitsemani tapahtuman hyvinkin tervehdyttäväksi. Enkä todellakaan törmää tähän usein, edes noiden mainitsemieni taideteosten parissa. Olen myös itse vakuuttunut siitä, että ainakin omalla kohdallani tämä on nimenomaan vahvasti sidoksissa itse taideteoksiin, sillä en ole kertaakaan kokenut tällaista "ilman mitään syytä" ja tätä kokemusta edeltää jonkinasteinen jopa järjestelmällinen ajatusketju, joka nimenomaan liittyy ja saa alkunsa tarinan/teoksen herättämistä mielikuvista ja esittämistä tilanteista.

Mutta mikä lienee sitten totuus? Ehkä kyse on vain siitä, että meikäläisen mielenterveys prakailee, hihih Pitäisiköhän sitä vähentää Lovecraftin lukemista?

#4 kirjoitettu 14.10.2005 13:40

Michikawa kirjoitti:

Mutta siitä olen kyllä ihan vakuuttunut, että ihmisen tietoisuudelle voi tapahtua hyvin monenlaisia asioita ja aivojen perimmäinen olemus on meillä vielä aivan hämärän peitossa.


Varmasti sille voi tapahtua monenlaisa asioita ja varmasi aivojen toiminnasta on vaikka mitä hämärän peitossa. Se on sitten eriasia voidaanko kaikki ihmisen mielenterveyden ongelmat ratkaista tuolla tekniikalla jota kuvailit. Sitäkin nimittäin kuulee väitettävän.

Enkä todellakaan törmää tähän usein, edes noiden mainitsemieni taideteosten parissa. Olen myös itse vakuuttunut siitä, että ainakin omalla kohdallani tämä on nimenomaan vahvasti sidoksissa itse taideteoksiin


No joo... Laukausevia tekijöitä voi olla psykkisesti olla vaikka mitkä. Lähinnä olen törmännyt tähän käsitteeseen siten, että se synnytetään "hallitusti".

#5 kirjoitettu 14.10.2005 14:26

Olen sen verran itsekeskeinen, että kyseiset reaktiot syntyvät aina omasta olotilastani. En pysty samaistumaan kehenkään muuhun niin, että itkisin vaikka häntä kohtaisi millainen tuomio tai kohtalo tahansa. Mutta oma olo itkettää harva se päivä.

Mutta joka tapauksessa, kyseessä on puhdistava kokemus. Parhaimmillaan siis.

#6 kirjoitettu 14.10.2005 19:14

Siltä se varmasti kuulostaa, mutta ei se siltä tunnu Noh, en jaksa ruveta tästä asiasta väittelemään, tyydyn vain toteamaan, että en pysty siirtämään omaa kokemustani kenenkään mun päähän, enkä varsinaisesti suosittele ketään tekemään yhtään mitään. Kunhan vain mainitsin, miten itse asian koen, olkoon sitten kuinka väärässä tahansa. Eli annan sinulle Norton vapauden pitää minua joko paniikkihäiriöisenä psykopaattina tai sitten jamppana joka muuten vain koki jotain vahvaa.

Haava: ei varmasti voi ratkaista oikeastaan mitään ongelmia tällä systeemillä. Lähinnä se etu, jonka koin tästä kokemuksesta saavani on eräänlainen keventyminen, joka liittyy siis ihan normaaliin itkuun. Eli ainoa käytännön ero tämän kokemuksen ja normaalin itkun välillä on oikeastaan kokemuksen syvyys ja syntytilanne. That's it

Michikawa muokkasi viestiä 19:25 14.10.2005

#7 kirjoitettu 19.10.2005 11:07

NORTON kirjoitti:
Kannattaisi ehkä olla hieman varovainen, sillä tuo ei kyllä oikein kuullosta sellaiselta katharsikselta, josta Aristoteles puhui, ja johon kannattaisi edes pyrkiä. Kuullostaa enemmän psykoottisen tai paniikkihäiriöisen ihmisen reaktiolta.


Itseasiassa tuollaisella on ihan tutkitustikkin todettu oikeintoteutettuna olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen ongelmiin. Nyt en kyllä muista sen kirjan nimeä. Pitääpi kaivaa. Ei silti. En minä tuota ihan kaikenkattava ratkaisuna silti näe, millaisena siitä voi monesti lukea.

#8 kirjoitettu 19.10.2005 12:11

Tourette kirjoitti:

Tämä on minun mielestäni erittäin osuvasti ilmaistu. Emotionaalinen tiedostaminen - omien tunteidensa ja niiden syiden tiedostaminen - on puhdistavaa.


Kyllä. Oikein toteutettuna olen nähnyt itse tuon olevan ihan tervettä, turvallsita ja henkisesti vapauttavaa.

#9 kirjoitettu 19.10.2005 13:47

NORTON kirjoitti:

Sen uskon kyllä, että tunteiden purku on puhdistavaa.


Kyllä minsta on selkeästi tunteiden purkua koko prosessi. Äärimmäisen epäkongnitiivista, mikä ei sinällään ole yhtään huono asia.