Mikseri.net

#42 kirjoitettu 08.01.2007 00:04

NORTON kirjoitti:
Se ei oikeastaan mene ihan noin, ja se johtuu siitä, että tavallinen ajattelu totuudesta perustuu dualismille. On sekä kokija että koettu, näiden lisäksi on itse kokemus. Totuuden tapahtuminen kokemuksena tarkoittaa sitä, että ei ole kokijaa ja koettua erillisinä, vaan on vain ilmiö niiden ykseytenä.


Juu, tämän ymmärrän kyllä ja vähän tämänsuuntaisia ajatuksia pyörittelinkin päässäni kun puhuin yhtälöstä. Olkoon tämä sitten yhtälö tai ykseys, pätee se vain osiensa summina, ei irrallisina osina.

#43 kirjoitettu 08.01.2007 00:18

NORTON kirjoitti:

Minä olen ymmärtäny asian niin, että sinua vaivaa pääsääntöisesti se että heideggerilaisessa mielessä ymmärrettyä totuutta ei voi oikeuttaa tai kyseenalaistaa. Sitä ei voi todistaa todeksi tai edes todennäköiseksi. Minun käsittääkseni asia kuitenkin on juuri noin.


Niin. Noin sanoo se muslimikin, joka uskoo koraaniin... tai hedeggeriläinen Ateisti.... tai heideggeriläinen teisti...

Tai kukatahansa dogmaatikko. Valitse yksi vaikka kolikolla?

Joku asia ilmenee meille joskus, joskus taas kätekeytyy, joskus ilmenee jonain mitä se ei ole. Ja me emme voi erotella näitä tiloja vertaamalla niitä siihen, miten asiat ovat, koska juuri siitä me yritämme päästä selville.

Käsittääkseni yksi Heideggerin ajatuksista olikin, että ihmisten pitäisi taas oppia elämään tämän asian kanssa ja kokea maailmansa sen mukaan.


Minusta heidegger kuitenkin sulkeuttaa tuolle silmänsä. Toisinkuin aito tieteellinen empiristi, joka ei sitä minusta viimekädessä tee. Heidegger n tarjoavinaan tuohon vastausen toisin kuin tiede. En itse osannut luke "oleminen ja aika"-kirjasta tuota, vaan se nimeomaan oli antavinaan dogmaattisen vastauksen. Toisinkuin tiede.

#44 kirjoitettu 08.01.2007 00:33

NORTON kirjoitti:

Mielestäni asia on juuri noin kuin sen esitit. Se on vain asioiden tila jonka eteen on pakko jäädä. Ei voida siis millään konsteilla ottaa totuutta haltuun. On vain odotettava ja katsottava mikä se on.


En usko, että noin voi tehdä. Kaikilla ihmisillä on AINA joku vaillinainen totuusteoria. Ääriskeptikkoja ei ole olemassakaan.

Minusta pitää yrittää valita joku (kuten sinä oikeasti olet tehnytkin), koska muuten se valikoituu sattumalta (en nyt väitä, että se olisi välttämättä niin paha sekään).

Olennaisinta kuitenkin on, että meidän ei myöskään tarvitse valita mitään puolta ja taistella sen puolesta.


Minusta olennaista on, että ihminen valitsee aina jonkun puolen. Myönsi hän sitä itselleen tai ei.

Heidegger myöhemmin kyllä luopui monista Olemisen ja ajan käsityksistä.


Mistä?

#45 kirjoitettu 08.01.2007 01:14

NORTON kirjoitti:

No ehkä sitä voisi yrittää ajatella noinkin päin. Jos siis kaikilla on jokin totuusteoria, niin silloin heideggerilainen totuusteoria tähtäisi tämän teorian muodostamisen alkuehtojen mahdollisimman hyvään ymmärtämiseen.


Tähtää kyllä. Tai siis väittää tähtäävänsä, mutta ongelma siinä on se, että näe yhtään syytä miksi se niihin päätyisi.

Siinä ei siis olisi kyse skeptisismistä


Ei missään nimessä. Heideggeriläisyys on todella kaukana skepsismistä.

, vaan siitä, että koskaan ei tyydyttäisi sen hetkiseen ymmärrykseen, vaan yritettäisiin aina löytää sen takana olevat asiat. Tämä olisi pyrkimystä aina alkuperäisempään kokemukseen. Ja, ihmisen ei siis tarvitsisi valita kenenkään puolta, vaan hänen pitäisi hylätä ne valitsemalla oma puolensa, yrittää ymmärtää itseään paremmin.


Mutta kun edelleen en näe yhtään syytä miksi juuri ne haideggerin esittämät metodit mukamas johtaisivat tuohon pyrkimykseen? Sitä en ole ikinä tajunnut. Heidegger perustelee sitä kyllä "oleminen ja aika"-kirjassa, mutta aina vain epämääräisellä metafysiikalla, joka vakuuttaa vain jo muutenkin häneen uskovat.

Heidegger luopui esim. hermeneuttisen kehän ajatuksesta, jonka hän korvasi mielestään alkuperäisemmällä ajatuksella hermeneutiikasta.


Vaihdellaan sitä merkityksetöntä todisteluketjua toiseksi muuttamatta sitä itse ideaa oikeasti yhtään.

#46 kirjoitettu 08.01.2007 01:33

NORTON kirjoitti:

Kyse on varmaan siitä, että mitään perusteluja ei voida antaa, koska ollaan koko ajan siinä tilanteessa, että perustaa ei ole kuin väliaikaisesti. Se perusta jolla ollaan pyritään murtamaan jotta päästäisin sen alla olevaan syvempään perustaan.

Samanlaisen asetelman voisi nähdä mielestäni tieteessäkin. Siinäkin kaikki on vain väliaikaisesti, tai todennäköisesti. Tiedekin pyrkii kohti totuutta. Metodit ovat vain erilaiset, samoin kuin käsitys totuudesta.


Ero on siinä, että tieteen metodi perustuu edes johonkin = havaintoon. Heideggerin on yhtä perusteltu kuin se koraani. Heidegger vain kertoo kuinka havaintoa pitää tutkia ja sanoo sen antavan aina totuuden. Sen kummemmin prustelematta.

Toisaalta Heidegger taasen ei edes pyri olemaan tieteellinen, koska hänestä tiede itsessään tapana suhtautua asioihin on metafysiisen dualismin kyllästämä.


Miten niin tiede on metafyysiisen dualismin kyllästämä? Perusajatukseltaan?

#47 kirjoitettu 08.01.2007 01:52

NORTON kirjoitti:

Nyt en ole ihan varma, mutta olettaisin kyseessä olevan sellaisen ajatuksen, että havaitseminen ei ole alkuperäinen tapa suhtautua asioihin. Alkuperäisempä on se, että jokin havaitaan aina jo jonakin. Ihminen ei havaitse mitään ilman merkitysrakenteita. Nämä merkitykset ovat siis lähemmin saatavana kuin havainnot.


Miksi tuo viimeinen lause pitäisi paikkaansa? Eivätkö ne merkitykset ole niin intgraaleja havintoihin, että niitä ei voi käsittää ilman toisiaan?

Ajatus havainnosta pohjautuu ajatukseen realismista, ja samalla se rakentaa muurin ihmisten ja maailman välille.


Minusta ensimmäinen lause on selvästi väärä. Toinen lause on yleinen tieteen harjoittajien, mutta ei tieteen ongelma.

Heidegger ei käsittääkseni ota mitään kantaa siihen, onko maailma reaalinen.


Kuten ei tiedekkään.

Häntä kiinnostaa ensisijaisesti maailma merkityksinä, ja se on ihmiselle läsnä suoraan.


Rohkea oletus. Miksi hän niin olettaa? Hyvä esimerkki Heideggerin pahimmista ongelmista.

#48 kirjoitettu 08.01.2007 02:07

NORTON kirjoitti:

Jätit välistä ajatuksen korrespondenssista ja representaatiosta. Käsittääkseni ongelma on juuri niissä.


Niin minustakin

Merkitys on se joka kulloinkin koetaan. Se voi olla "oikea" tai "väärä", mutta se on kuitenkin ensimmäisenä läsnä.


Niinpä. Entäs sitten?

Oikea ja vääräkin kuuluvat oikeastaan korrespondenssin maailmaan, koska ne "todistetaan" vertaamalla merkitystä siihen miten asia on, joka taasen on ajatuksena aika koominen.


Minusta se on vain vähemmän koominen kuin ajatus siitä, että se mystinen "MuTu"-kokemus nyt vain on "totuus" digmaattisesti ilman sen kummepia perusteluja.

Niin, ja ilmiön oleminen kokijalle läsnä suoraan on totta kai nimen omaan oletus.


Totta hänelle mutta entän universaalisti. (ja tähän on turha puhua universaalin totuuden merkityksettömyydestä, koska et usko sitä itsekkään)

Et muuten edes vastannut noihin edellisiin kysymyksiini.

#49 kirjoitettu 08.01.2007 02:41

NORTON kirjoitti:

Mulla on tuo lainaussysteemi vähän hakusessa, joten siksi jää vastaamatta aina joihinkin kun en niitä kysymyksiä muista.


[ lainaus ] Toisen teksti [ / lainaus ]

Oma vastaus

[ lainaus ] Toisen tekstiä lisää [ / lainaus ]

Lisää omaa vastausta

Helppoa?

Ilmiön pitäisi siis olla kaikille sama, ja tämän pitäisi johtua siitä, että kaikki ihmiset kokevat asiat pohjimmiltaan samoja kanavia kulkien.


Se sitten mitä tietoa tämän kautta saavutetaan on kyllä aika vaillinaista, eikä sen päälle oikein voi rakentaa mitään. Lisäksi terian toimivuutta ei oikein voiperustella millään.

#50 kirjoitettu 08.01.2007 08:59

Tourette kirjoitti:
Taide on minusta niin pyhä asia


miten taide voi sinusta olla niin pyhää?

#51 kirjoitettu 08.01.2007 11:54

NORTON kirjoitti:

Totta. Ottaen kuitenkin huomioon, että nuo vaateet on asetettu tieteellisen ajattelun lähtökohdista käsin. En ole havainnut Heideggerin ajattelussa edes pyrkimystä "tietoon" siinä mielessä että tietoa voitaisiin käyttää johonkin tai että olisi ylipäätään merkittävää.


Minä olen vahvasti erimieltä. Minusta Heidegger suhtautuu tietoon erittäin tunnepitoisesti ja pitää sitä erittäin merkityksellisenä. Ei funtionaalisessa mielessä, mutta muuten. Kyllä minsuta Heidegger ni8moamaan pyrkkii tietoon älyttömällä inensiteetillä. Minusta jopa kovemmalla kuin Tiede, joka on vähän kylmäkiskoisempi sen tiedon suhteen.

Ehkä hänen tarkoituksenaan on ollut, että ihmiskunta luopuisi pyrkimyksestä "tietoon", ja saavuttaisi tämän kautta tasapainoisemman suhteen olemiseensa. Hänen ajattelussaan on tällaisia hieman romantisoivia piirteitä.


Minusta tuntuu taas, että hän kyllä janoaa sitä tietoa älyttömästi. Voihan toki tuollastakin ajatusta siellä esiintyä myös mutta se ei silti minusta sulje pois tuota aspektia.

#52 kirjoitettu 09.01.2007 17:09

NORTON kirjoitti:

Täytyy muistaa, että Heideggerin ajattelu on terkoituksenmukaisesti rakentunut vastustamaan tieteellistä ajattelua.


Niinhän se tekee. Se tieteen kritiikki (josta suurin osa on ollut olemassa jo ennen heideggeria jo tieteen itsensäkkin taholta) on kyllä pääosin ihan pätevää. Tiede ei ole täydellinen. Ongelma on vain siinä, että hän heittää vaihtoehdoksi järjestelmän, jota ei sitten voikkaan kritisoida kuin sen ulkopuolelta.

Se ei rakennu tieteellisen ajattelun tavoin, vaan pyrkii tietoisesti olemaan toisenlainen vaihtoehto.


Niinpä. Vähän kuin vaikka se Islam, joka on toiselainen vaitoehto tieteelle.

Heideggerin kritisoiminen ja ymmärtäninen olisi siksi ehkä järkevämpää koittaa tehdä hänen omia ehtojaan noudattamalla.


Olen edeleen sitä mieltä, että se ei ole mahdollista.

Siitä ei seuraa että hän olisi aina oikeassa, sillä on hänelläkin ristiriitaisuutensa.


Minä olen ollut siinä uskossa, että heidegger ei nosta logiikkaa jalustalle, vaan katsoo, että logiikka on alisteinen mm. fenomenologialle.

Joten heideggerin ajatuksia ei voi kritisoida osoittamalla ristiriitaisuuksia.

Toiseksi koko heideggerin järjestelmä on dogmaattinen, joten sitä koko järjestelmää ei viimekädessä voi kuitenkaan kritisoida logiikalla. Mikä on juuri se ongelma, sillä nimeomaan mikä siinä on minusta vikana on se koko järjestelmän pohja.

Eli siistä seuraa, että heideggeria ei nimeomaan mitenkään voi kritisoida sisäpuolelta. Yhtä tyhjää kuin sen koraanin kritisoiminen koraanin ehtoja noudatammalla.

#53 kirjoitettu 09.01.2007 17:45

NORTON kirjoitti:

Tässä on nyt ihan aluksi sellainen pointti, että sinä nostat logiikan kaikkea käsittelyä edeltäväksi asiaksi.


Kyllä. Teen niin koska se on pakko. Väitän, että sinä teet samoin (poikkeuksena tietoiset tunnevalinnat jossa hyväksyt epäloogisuuksia).

Nousee kysymys siitä, että millä logiikalla käsitellään logiikan loogisuutta.


Ei mitenkään.

H on kiinnostunut juuri tällaisista ennakkoehdoista.


Onhan se kiintoisaa, mutta kun sen pohjalta tehdyllä järjestelmällä yritetään kumota koko tiede ollaan minusta ihan metsässä.

Logiikka täytyy olla, mutta samalla se itse on sekä välinen että se jota sillä tutkitaan. H käsittelee tätä logoksen analyysin kautta. Tämä on luonnollisesti asia, joka on tieteen saavuttamattomissa.


Se on asia joka on tieteen ulottumattomissa. H:n järjestelmä ei kuitenkaan pysyttele siellä metafysisellä alueella vaan ulottaa näkemyksenä myös muualle ja yrittää kumota koko tieteen.

Logiikka ei siis ole alisteinen fenomenologialle kuin toisin päinkään.


Olen erimieltä. Minusta H nimeomaan näkee asian niin, että Fenomelologia tuottaa sen oikein tiedon logiikasta riippumatta.

Jompi kumpi voidaan kyllä nostaa ensimmäiseksi, mutta se on silloin määritys, ja se estää havaitsemasta asioiden omaa tilaa.


Minusta H nostaa Fenomelogian ensimmäiseksi.

Heidegger esittää ratkaisuksi tähän ajatusta Silleen jättämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisia ongelmia ei tarvitse "ratkaista" ja määritelllä, vaan odottaa ja katsoa miten ne ilmenevät ja suhtautuvat toisiinsa.


Se on tyaas nähdäkseni sama kuin jos heittäisi arpakuutiolla sen ratkaisun.

Minusta tuo H:n esitys tarkoittaa käytännössä, että asiat ovat siten kuin minusta (tai H:sta) tuntuu. Sillä sipuli. Logiikasta tai mistään muusta viis.

#54 kirjoitettu 11.01.2007 10:10

NORTON kirjoitti:
Jotkut taas ovat kiinnostuneita siitä, mikä sellainen ylipäätään on ja mistä se tulee.


On se minsutakin kiintoisaa.

Se, että logiikkaa joudutaan lähestymään logiikan kautta, on nimen omaan osoitus hermeneuttisesta kehästä, jolloin on pakko olettaa aina jo jotain, eli että on joku esikäsitys asiasta. Ideana on sitten päästä käsiksi tähän esikäsitykseen.


Jos H:n ainoa idea olisi vain käsitellä logiikkaa ja muita lähestymättömiä metafyysisiä asioita tuolla menetelmällään, niin pitäisin sitä paljon fiksumpana. Näin en kuitenkaan ole, vaan H mainostaa systeemiään tieteen auktoriteettinä. Sen sulatan yhtä hyvin kuin sen, kun koraania mainostetaan tieteen auktoriteettinä.

Mutta en ole aivan varma, ymmärränkö nyt sinua ihan oikein, joten voisitko kertoa minulle lyhyesti, mitä logiikka on sinun mielestäsi, ja mistä se tulee ja miten sitä voidaan tutkia?


Logiikka on minusta jotakin jonka ihminen on "keksinyt" (Engl. Found). Suomenkielen keksiä sana on laajempi kuin englannin kielen sana, joten täsmensin, että tarkoitan juuri tuota keksimistä. Sitä voidaan tutkia joko logiikan itsensä avulla tai metafyysisesti. Molemmissa lähestymistavoissa on ongelmansa, koska ihminen on kuitenkin ns. "loogisesti ajatteleva" olento. Vauvasta pitäen. Siksi logiikkaa ei voida kummassakaan lähentymistavassa sulkea käytännössä pois. Edes siinä metafyysisessäkään siis. ai jos keksit tavan, niin olen kiinnotunut kuulemaan.

#55 kirjoitettu 14.01.2007 15:31

Rojola kirjoitti:
tulisiko teoksia tehdä itselleen vai muille?

sekä että. kuka sen voi muka sanoa kenelle niitä pitäisi tehdä. tekee vaan. jos tuollaisia alkaa miettimään niin menee mielestäni vähän ohi se tekeminen.

onko ainoastaan itselleen ja itsensä viihdyttämistarkoituksissa teoksia tekevä henkilö vähäarvoisempi kuin yhteisöhakuiset henkilöt?

täytyy kysyä että arvokas minkä kannalta? vähemmän arvoa mille? yhteiskunnalle? minusta tavoitteellisesti/tietoisesti itselleen tekevä on ehkä arvokkaampi kuin tavoitteellisesti/tietoisesti toisille tekevä.

voiko henkilö aidosti tehdä teoksia vain itsensä vuoksi ja itselleen?

kyllä. en minä usko että muuten voikaan. paitsi jos ajattelee jotenkin toisella tavalla kuin minä nyt. ajattelen että kaikki tavoitteellinen tekeminen palvelee viimekädessä vain itseä.

se, että tavoitellaanko siinä teoksen tekemisessä jotain tiettyä kokemusta tai ymmärrystä (itselle), vai pelkästään sitä että saa hilloa (roiskii nyt jotain vaikka tietää ettei tässä nyt ole muusta kyse kuin siitä että saa tämänkin roiskasun jonnekin myyntiin), on sitten eri asia. tätä ilmeisesti ajoitkin takaa?

mutta siis vastaukseni siihenkin on että kyllä voi. pelkästään sen itseymmärryksen tai kokemuksen takia voi tehdä taidetta.

ovatko egoistiset tekijät ärsyttäviä? onko heidän teoksensa mielestäsi keskimäärin huonompia vai parempia?

oletan että nämä egoistit ovat niitä jotka tekevät vain itselleen. egoistit ovat silloin ärsyttäviä, kun heidän tekemisensä ei puhuttele, ja sen haluaisi puhuttelevan. silloin kun näiden teoksista löytää jotain puhuttelevaa, voi yleensä samastua niihin ainakin sen verran ettei pidä tekijöitä ärsyttävinä. luulisin näin.

ovatko kaikki tekijät egoisteja?

mielestäni kyllä. aina jollain tavalla egoisteja.

onko oikein tekijälle nauttia valtion tukea (sossu, kelan tuet, työttömyyskorvaukset, apurahat..) ja tehdä teoksia pelkästään itselleen?


vain hölmöt sanovat että ei. hölmöt sanovat kyllä myös että kyllä.

sitähän taiteilijat tekevät. ja sitä valtio tukee, että nämä taiteilijat 'etsivät itseään', jos tällainen tylppä ilmaus sallitaan. samalla kun taiteilija etsii itseään, se etsii sitä, mikä meissä kaikissa on samaa. siitä maksetaan, ja mielestäni ihan oikeutetusti. tokihan pitäisi nämä teokset saada myös muiden koettaviksi, jotta valtio siitä hyötyisi.

onko teoksen riittävä arvo jo siinä, että se on ylipäänsä tehty ja on näin ainakin jossain määrin kulttuurihistoriallisesti merkittävä, mahdollinen ajankuva?

puhutaan nyt arvosta esimerkiksi valtiolle. en tiedä.

#56 kirjoitettu 25.01.2007 20:34

NORTON kirjoitti:

Tuohon voin yhtyä ihan täysin. Minun käsittääkseni ajatus hermeneuttisesta kehästä tarkoittaa juuri tuollaista tilannetta, jossa ihminen aina jo on.


Tuohon minä voin yhtyä myös täysin. Sitä en vain tajua miksi pitäisi olettaa sen tarjoavan oikeaa informaatiota. Vielä vähemmän sellaista, joka ohittaa luotettavuudessaan tieteen tarjoaman informaation.

Metafysiikka ei näin olisi mikään logiikan vastakohta vaan jossain ihmisen ymmärryksen reunoilla oleva epäselvä tila, johon logiikka on kehittymässä.


Jos mefysiikka kiistää loigisen tarkastelun, niin silloin se on logiikan vastaisa. Kuten vaikkapa joku kolminaisuus oppi esimerkkinä.

Tiedemiehet pyrkivät tälle alueelle systemaattisia teitä, metafyysikot taas avaavat koko alueen ja mahdollisuudet mutta eivät sinänsä todista mitään.


Tidemiehet eivät pyri metfyysisille alueille. He jättävät sen suosiolla muille. Minulla ei sinäänsä ole mitään metafyysisiä spekullatiota vastaan ennenkuin ne astuvat tieteen varpaille ja ulottvat lonkeronsa ulos sieltä metafysiikan suosta.

#57 kirjoitettu 01.02.2007 18:08

NORTON kirjoitti:

Empiria lepää jo tämän esitiedon päällä.


Kyllä. Mikä ei tarkoita, ettäkö tllä esitiedolla yksinään ohittamalla tiede päästään oikeampiin tuloksiin kuin tieteellä. Talo ei ole talo ilman perustuksia, mutta pelkkien perustusten päällä tulee silti yöllä kylma ja sateella kastuu.

#58 kirjoitettu 01.02.2007 18:41

NORTON kirjoitti:

Aivan. Ja siksi kai puhutaankin kehästä. Esitietoa voidaan kasvattaa empirian avulla, ja toisaalta havainnoinin kohdentaminen taasen parantuu esitiedon kasvun myötä.


Miksi sitten esitieto on lähtökohtaisesti parempaa tietoa kuin mitä tiede tuottaa?

#59 kirjoitettu 01.02.2007 19:02

NORTON kirjoitti:

Kyse ei ole paremmuudesta. Vain kokemuksen rakentumisen muodostumisesta ja sen tiedostamisesta.


Tämä nyt ei kyllä ole yhtään se miten Heideggeria itse tulkitsin. Itseasiassa tulkitsin Heideggeria siten, että kyse on nimomaan paremmuudesta. Siitä, että tiede ei toimi ja fenomenologia tuottaa oikeaa tietoa. Olenko ymmärtänyt Heideggeria kenties väärin?

Tieteessä, etupäässä luonnontieteissä, oli aikanaan vallalla sellainen ajattelutapa, että ihminen voisi tarkastella asioita ns. objektiivisesti, itsensä ulkopuolelta. Tällaista ajattelutapaa vastaan tämä perinne on sitten noussut.


Tieteessä todella oli, mutta havainnoitsija on otettu mukaan jo viimeistään kvanttimurroksen jälkeen (todellisuudessa jo paljon ennen) mukaan kuvoihin.

Tai on se ehkä parempaakin siinä mielessä, että se on väistämätättömästi läsnä kussakin tarkastelutilanteessa.


Vähän kuin siinä minun talo-esimerkissäni. Perustus on kokoajan läsnä. Silti perustus on paska talo.

Tässä on ainakin kaksi koulukuntaa: toiset ovat sitä mieltä kuin sinä, että käytännössä tähän itsetietoisuuteen ei voi päästä suoraan, vaan siihen päästää ulkoisten asioiden tulkinnan kautta, esim. tieteen. Näin ajattelee esim. Ricoeur. Toinen koulukunta taas on sitä mieltä, että ihminen voi tulla tietoiseksi omista rakenteistaan ns. "välittömästi". Minä kannatan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Lähinnä siksi, että vaikka uskonkin merkityksien kokemisen olevan monessa suhteessa välitöntä, merkityksistä kommunikointi toisten kanssa on tulkinnallista.


Eli siis et ole Heideggerin kannalla tässä kysymyksessä?

#60 kirjoitettu 01.02.2007 19:21

NORTON kirjoitti:

Ymmärtääkseni osittain väärin. Heidegger kallistui myöhemmin sille kannalle, että olisi olemassa ns. laskevaa ajattelua ja silleen jättävää ajattelua. Tiede kuuluisi laskevaan ajatteluun sen kehityshistorian ja lähtöoletusten tähden. Silleen jättävä ajattelu puolestaan pyrkii olemaan sitomatta ilmiöitä tiukoilla määritelmillä. Heidegger vastusti lähinnä sitä, että laskeva ajattelu tulisi ainoaksi ajattelun tavaksi. Hän ei kuitenkaan vastustanut sen käyttöä välineenä.


Kuullostaa järkevältä noin yleisajatuksena. Yksityiskohdat oat toki toinen juttu.

En ainakaan se Olemisen ja ajan mallin mukaisesti.


Tämä huojensi mieltäni. Siinä määrin typerä se malli minusta oli. Hyvä jos Heidegger itsekkin tajusi erheensä.