Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.04.2007 00:13

Oikeastaan pidän ehkä omasta tyylistäni tuottaa musiikkia kaikista eniten, sillä siinä on soundit kaikki juuri niinkuin ne olen sinne suunnitellut/tahtonut.

Pääpointti omassa miksauksessa on soundimaailman elävyys. Pitää olla jotain mikä tekee samaa aikaa soundista tappavan tarkan ja voimakkaan, Jokaisen soundin tulee olla kirkas ja ilmava. Mikään ei saa mieluiten mennä minkään toisen elementin päälle sotkien kokonaisuutta ilman että se olisi tarkoituksen omaista ja sopisi kokonaisuuteen.

Alan Parsons on yksi vaikuttaja, Kuten myös Simon postford.
Näiltä herroilta on paljon irronnut jo pelkästään tuotoksia kuuntelemalla.

Yleiset speksit esim alapäähän on seuraavanlaiset.

Kick - Leikkaus 20 hertsistä, biisikohtaisesti 30/40 akseli korostettuna, keskipäätä maun mukaan. Tiukka kompressointi.

Bassline - Leikkaus 45 hertsistä, mutta ei välttämättä absoluuttisesti. Korostus 70/90 akselilta 300/400 snadi pudotus, jonka jälkeen maun mukaan keskialue korostettuna. Kompressorin treshold linkitettynä potkuun.

Muut sitten miksailen miten parhaaksi näen.

#3 kirjoitettu 15.04.2007 00:56

Quorthon, mies Bathory-projektin takana ansaitsee erikoismainintani soundeista. Äijän levyissä on jotain kellaribändien rouheaa alituottamista, mutta samalla massiivisia orkestraalispektaakkeleita ja loistavaa tunnelmaa.

#4 kirjoitettu 15.04.2007 12:40

MarQuee kirjoitti:
Quorthon, mies Bathory-projektin takana ansaitsee erikoismainintani soundeista. Äijän levyissä on jotain kellaribändien rouheaa alituottamista, mutta samalla massiivisia orkestraalispektaakkeleita ja loistavaa tunnelmaa.

Under the Sign of the Black Mark ja Blood Fire Death ovat tosiaan ihastuttavaa kuultavaa. Edellisessä on infernaaliseen fiilikseen sopivaa tunkkaista särinää, kun taas jälkimmäinen on uudistuneen tematiikan mukaisesti uljaamman ja ilmavamman kuuloinen.

#5 kirjoitettu 15.04.2007 12:50

Itse tykkään hyvin paljon metallisista äänistä. En siis tarkoita metllia genrenä vaan sellaisia kalinoita, kilinoitä ja sahaavia ääniä. Tämän takia Imminent on varmaan suosikkiartistejani.

Syntikkaäänien puolella tykään 303-tyylisistä happoäänistä todella paljon, samoin säröisistä ja metallisista äänistä. Bassoäänet viehättävät myös, oli ne sitten 80-luvun analogibassoääniä tai sitten nykypäivin DnB'en sub-bass ääniä.

Chiptune-äänet on kanssa mukavia.

Itse tykkään luonnottomista rummuista jostain syystä. Fear Factoryn triggerirummuista, IDM-snarerusheista, Venetian Snaresin...öh...lasertykkirummuista (en keksi parempaa termiä, ne korkeat IU IU! kickdrummit), särötetyistä rummuista, drumNbassin sätkivistä rumpuäänistä...itse asiassa olen hyvin kaikkiruokainen perkussioääninen suhteen kunhan ne on jotakuinkin huomattavassa osassa, oli kyse sitten Laibachin militaristisesta takomisesta tai Kraftwerkin electrorummuista.

Pyskedeelinen äänimaailman on myöskin lähellä sydäntäni.

Konemusiikin ulkopuolella minun on todella vaikea määritellä millaisista äänistä pidän.

En ole hirveän kriittinen kuuntelija ja kunhan kappaleesta löytyy jotain itua eikä se junnaa aivan järkyttävästi paikoillaan niin se menee...

Otakunst muokkasi viestiä 12:51 15.04.2007
Tuottajia en oikein tiedä...

#6 kirjoitettu 15.04.2007 13:56

quafka kirjoitti:
Toolin levyt ovat aina miellyttäneet soundeiltaan, myös Deftones.

Deftonesin debyytillä on kitarasoundi, johon kiinnittää heti huomiota. Se on jotenkin korostetun putkimainen, ikään kuin mikin ja vahvistimen välillä olisi ollut rautaputki tai vastaavaa.

#7 kirjoitettu 15.04.2007 14:52

Soundien puolesta on pakko mainita ainakin:
Staind - Break The Cycle
Soilwork - Stabbing the drama
Toolin kaksi viimeisintä
Deftones - White Pony
Fear My Thoughts - Vulcanus

Tuottajana pitää nostaa esiin Terry Date, tämä mies jättää aina tietyn häilyvän kädenjälkensä mussiikkiin.
Konemusiikin puolelta en osaa oikein lähteä soundeja purkamaan mutta ainakin Crystal Methodin ja DJ Crushin tuotanto sisältää mahtavia äänimaailmoja.

#8 kirjoitettu 16.04.2007 10:49

NapalmHead kirjoitti:
Parassoundisia levyjä:

Tool - Undertow


Ainoa asia mistä en tuossa levyssä pidä on se että laulu kuulostaa välillä aivan pirun ohuelta ja se jää välillä soittimien alle, esim. Intolerancessa.

Toolilla on kyllä aivan perkeleen kova kitara ja varsinkin rumpusoundi

#9 kirjoitettu 16.04.2007 10:53

NapalmHead kirjoitti:
Soundit ovat äärimmäisen tärkeä osa musiikkia, sillä ei ole olemassa ääntä, jolla ei olisi jonkinlaista soundia. Yksi instrumentti voi kuulostaa pehmeältä, kovalta, kuivalta ja ties miltä muulta. Kaikkein paraskin biisi voi mennä pilalle huonojen soundien takia, kun taas erinomaiset soundit voivat tehdä keskinkertaisestakin biisistä kuunneltavan.


Näin on.

Millaisista soundeista yleisesti pidät missäkin genressä?


Kaikissa genreissä: Putkea, nauhaa ja analogilämpöä. Selkeää säröä ja vähän tukkoisuutta muuten kuin soveltuvien ylätaajuuksien puutos saattaa aiheuttaa.

Paras saundisia levyjä:

The Doors - The Doors

Parhaan saundinen rock-levy IKINÄ. Tumman pehmeää, mutta raakaa saundia. Bändin soitto on käsikosketeltavaa. Ihan bändi soittaisi siinä ihan edessäsi, kun hyvillä sterkoilla kuuntelee.

Jimi Hendrix - Electric Ladyland

Perhana. Hiljaiseksi vetää saundipuolellakin. Mellotron kuorot taustalla ja sen sellaista.

Pink Floyd - Meddle

Lähinnä se Echoes biisi. Saundit kohdallaan. Tummasävytteisyys virtaa suoniini kuin joki.

Moderneimmista hyvin tuotetuosta albumeista pitää mainita Mark Knopfler ja Pixies. Suomesta voisi minita jonkun Kingston Wallin. Saundit kohdallaan.

Bonuskysymys:

Jos saisit valita kenet tahansa tuottamaan levysi, kuka se olisi ja miksi?


Todella HELPPO! Eddie Kramer! En tekisi mitään tuottajalla joka ei ole luova ja osaa käyttää muinaismuitoisia nauhalaitteita ja muuta putkikamaa. Mutta siis se luovuus on juuri se juttu tässä.

No joo... Kramer on kyllä enemmän ääniinsinööri kuin tuottaja, mutta siis juuri ääniinsinööreilemään hänet tahtoisin tuottajan valtuuksilla.

Millaisen levyn tekisit?


Tuttua omaa experimentaalikamaani, mutta lykkäisin kyllä mielelläni Kramerille vastuuta miksauksesta ja äänityksestä. Kannustaisin häntä luoviin ja taiteellisiin ratkaisuihin jopa siinä määrin, että hänestä voidaan jo puhua yhtyeen taiteellisena jäsenenä. Vähän kuin hän oli Hendrixin levyillä parhaimmillaan.

Antaisitko tuottajalle taiteellista sananvapautta vai olisitko pomo?


Taiteellista vapautta siinä missä bändikaverille yleensä annetaan. Yhteistyötä.

Mitä mahdollisia referenssilevyjä tyrkyttäisit hänelle?


60-luvun lopun experimentaali rokkia. Mieluiten hänen omiaan.

#10 kirjoitettu 16.04.2007 18:56

Meikäläisen soundipreferenssit menevät kyllä tuonne Mansonin Antichrist-osastolle, siinä on täydellisen hieno särötetty ja likainen mutta silti jämäkkä ja selkeä soundimaailma. Myös Toolin Lateralus on soundeiltaan mestariteos vähän puhtaammin tuotetusta materiaalista. Poppikorvaa taasen Happoradion Pienet ja keskisuuret elämät on kovin miellyttänyt.

Tuottajista ehkä Trent Reznor on tehnyt vaikuttavinta jälkeä meikäläisen korvaan mutta ottaisin miehen tuotamaan omaa materiaalia 10 vuotta nuorempana, nykyään kun on vähän päässyt ote lipsumaan.

#11 kirjoitettu 16.04.2007 19:19

Haava kirjoitti:


Kaikissa genreissä: Putkea, nauhaa ja analogilämpöä.


Juuri näin.

Korvaani miellyttävät mm. Beatlesin levyt Rubber Soulista eteenpäin, Miles Davisin fuusiolevy On the Corner, Lee Perry-dub...

Uudemmista vaikkapa Amy Winehousen rumpu-basso-torvimeininki uppoaa täysillä.