Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.04.2007 23:13

Jos ihan miksausvaiheessa tehtävistä säädöistä puhutaan, niin yksittäisiä äänilähteitä on tapana avartaa kevyellä ja lyhyellä reverbillä, josta kuuluu enemmän varhaisia heijastuksia kuin häntää. Myös M/S-tasapainosäätimiä, kevyttä panorointi-LFO:ta, kevyttä ja ei-niin-kevyttä stereodelayta sekä delay-efektien laittamista vastavaiheeseen (tai stereolaajentajan läpi) tulee käytettyä.

#3 kirjoitettu 19.04.2007 01:20

Käytän usein chorusta taikka stereolaajentajaa(eli hieman viivettä joko oikeaan tai vasempaan kanavaan) yksittäisiin mikserikanaviin. Näiden kanssa pitää kuitenkin olla erittäin varovainen, ja varmistaa ettei materiaali jonka mikseriraidasta vetää läpi ole sellaista johon effektit kyseisillä säädöillä tuottavat vaihevirheitä niin että monoyhteensopivuus katoaa. Korkeiden taajuuksien kanssa ongelmia ei usein tule, kunhan viiveen pitää noin 4-9ms sisällä. (toki kauemaskin saa mennä) Matalimmoille(ei siis kuitenkaan mitään bassotaajuuksia) taajuuksille mentäessä olen mielestäni huomannut että erittäin lievillä choruksen asetuksilla voi joissain tapauksissa myös estää noita vaiheongelmia.

Hankalaa hommaa, eikä mulla ihan teoria ole niin hyvin hallussa että osaisin ilman testausta sanoa tuleeko olemaan vaiheongelmia vai ei. Tähän on kätevä FL Studiosta löytyvä jokaisessa mikserikanavassa oleva stereonuppi, josta saa mikserin kanavan monoraidaksi, niin että kuulee jos ne aallot siellä toisiaan kumoaa.



Reverbejä en yleensä käytä tilaeffekteinä, vaan lähinnä märkyydentuotto-/täyttöeffektinä. Tässä on lähinnä kyse siitä etten ole oikein ikinä oppinut saamaan mitään lisähyötyä reverbistä tilatunnelman tuojana. (muuten kuin erikoistilanteissa/soundeissa, mutta en ihan jokapäiväisessä miksauksessa)

Helpoimpia äänilähteitä ovat toki mm. samplet jotka ovat valmiiksi nauhotettuja stereoksi.

Ööh olipas siinä jotain sattumanvaraista pölinää. Jatkakaa!

#4 kirjoitettu 19.04.2007 01:55

Yleensä homma on sillä selkeä kun miksaa alkujaankin homman balanssiin eli niin että molemmin puolin on koko ajan tavaraa samalla teholla. Delaylla saa tietty rakennettua yksittäisiin soittimiin vaikka mitä efektiä kun routtaa ja säätää sopivasti mutta harvemmin tulee käytettyä. Reverb on taas hyvä kun sen kuulee mutta huono jos se erottuu eli tosiaan enemmän ilmavuutta ja kirkkautta tuova elementti kuin niinkään äänen johonkin tilaan lokalisoiva efekti. Paitsi jos se on nimenomaan tarkoitus

Ja masteroinnissahan ei todellakaan lähdetä tuhoamaan miksausta millään levityskikkareilla, ne levitykset tehdään yksittäisiin raitoihin parhaan tehon ja laadun takaamiseksi. Sitäpaitsi joku vaiheella levitetty ylileveä stereokuva (vähän sama kuin se kotistereoiden Super Surround Sound -namiska) kuulostaa aivan kauhealta. Ehkä jotain pientä levitystä diskanttialueelle voi tehdä mutta ei kyllä juuri muuten.

#5 kirjoitettu 19.04.2007 02:10

Mjoo.
Toi stereokuvan luonti tuntuu olevan aikamoista salatiedettä. Siihenkin kyllä varmasti on omat työkalunsa isoilla tuottajilla. Olen itse tehnyt empiirisiä tutkimuksia aiheen tiimoilta ja soittanut erilaista isoissa lafkoissa tuotettua musiikkia erilaisten stereokuvaa analysoivien pluginien läpi ja tarkastellut niiden muodostamia vaiheen korrelaatiokäppyröitä sun muita.
Näyttää siltä että etenkin - niin paljon kuin jenkkejä vihaammenkaan - Pohjois-Amerikassa tuotettu musiikki näyttäisi nätisti valtaavan jokaisen mahdollisen bitin ja tasohuipun ja hivelevän kauniisti kaikkien mittareiden huippuja, myös naissa stereokuvaa analysoivissa grafiikoissa.

Olisi todella mielenkiintoista tietää että miten jo miksauksessa ja myöhemmin masteroinnissa voisi ottaa huomioon instrumenttien viiveet, Mid/Side, spatial enchancerit ja vaiheistukset jotta miksauksen lopputulos olisi lähempänä tällaista kansainvälistä tasoa. Kyllä sen kuulee että siinä kaupallisessa materiaalissa on ihan erilainen äänimaisema mihin itse olen omissa projekteissani tottunut.

Nyt nukkumaan. Ehkä hivenen sekava sepustus tähän väliin.

#6 kirjoitettu 19.04.2007 02:27

Ei se mitään salatiedettä ole. Tarpeeksi vaan äänitettyä tavaraa mitä levittää eri tavoilla ympäriinsä ja kalliit reverbithän kuulostavat jumalaiselta, leviävät nätisti eivätkä puske esiin.

Voi esimerkiksi äänittää pari raitaa kitaraa ja vetää ne jollain levittimellä superleveäksi, laikata pois kaikki alle 8KHz ja lisätä vähän maustamaan olemassaolevia jne. jne. Tapoja on loputtomiin.

Se, että jenkkilevyt soundaavat miltä soundaavat on yhtälöä siitä että jokainen työvaihe on tehty huolella; toisin sanoen (laadukkaissa) soittimissa on tuoreet kielet, käytetään vain hyviä piuhoja, etuasteita, mikkejä, soittotiloja, tuplataan, triplataan, nelinkertaistetaan, 59-kertaistetaan samat jutut, editoidaan niin pirun huolella, miksataan kauan ja hartaasti ja eri paikoissa, masteroidaan laatupajalla... Unohtamatta että soittajilla pitää olla hyvä tatsi ja jos isoisä on ollut musikaalinen niin jostain sieltä se ihan mikrotasolla ajatellen lähtee

Toisin sanoen siinä hommassa käytetään aikaa ja rahaa varmaan 1000x enemmän kuin perus kotidemopajaa pyörittävä suomalainen. Raha se on mikä siinä kuuluu - raha jolla on ostettu laatulaitteet ja kovan luokan ammatti-ihmiset niitä käyttämään.

Nyt taitaa uni kutsua kun tuntui jo vähän hankalalta hahmottaa että mitähän tässäkin oli tarkoitus sanoa...

#7 kirjoitettu 19.04.2007 08:01

Tonkku kirjoitti:
Miten tuo sitten kuuluu ns. musiikin kuluttajalle? Siis ihan kysyn miten nämä edellämainittu säätöhässäkkä vinkit ovat siinä soundissa läsnä?

Laajempana saundina ja eri elementtien erottuvuutena toisistaan, näin lyhyesti sanottuna... ja tietysti "toi biisi kuulostaa mukavan tilavalta"-vaikutelmana. Nuo erikoisemmat kikkailut (M/S-tasapaino, efektien vastavaiheistus ja stereolaajennus) mahdollistavat sen, että saundit saadaan stereokuvassa erilleen niin toisistaan kuin niiden efekteistä, ja ne luovat moniulotteisemmalta kuulostavan kokonaisuuden.

Se tietysti riippuu genrestä ja lähdemateriaalista, onko moisesta stereosäädöstä paljoakaan hyötyä. Omassa tuotannossa (mm. teknotranssijumitus ja astraalikiksu) tulee moiseen tarvetta, kun kaikki saundit tehdään syntikoilla ja samplereilla ja taustaäänimaisema tulee luotua (reverbien lisäksi) syöttämällä useita saundeja sendissä oleville pitkille LFO-filtteröidyille delaylle, jotka sekoittavat muita saundeja ellei niiden stereosijainnille tehdä jotakin.
Toinen esimerkki on se, kun sijoittaa basson tasan keskelle - lisäämällä kevyttä temposynkattua stereodelayta ja lyhyttä revebiä ylätaajuuksille saa saundin avarammaksi. Monosaundeista tehdyihin haitsuihin taas tulee ihan reilusti laitettua lyhyttä avartavaa reverbiä tai stereolaajennusta, ja samaa tarpeen mukaan myös muihin rumpuihin (basaria lukuunottamatta).


Lähdetään siitä kohdasta liikenteeseen että näitä kyseisiä toimenpiteitä ei ole tehty jo muuten valmiiseen biisiin?

Tuosta en ole varma, kun itsellä on tapana säädellä saundien stereokuvaa biisin tekovaiheessa. Useimmiten säätöön tulee tarvetta sitä mukaa kun huomaa, että samoja taajuuksia sisältävät elementit sekoittavat toisiaan (esim. pari synalinjaa ja niiden pitkät filtteridelayt), ja tunnelma vaatii näiden kaikkien kuulumista samaan aikaan.

Ainahan sitä voi kokeilla avartaa valmistakin biisiä, vaikkei elementit välttämättä vaatisikaan erilleen sijoittelua stereokuvassa. Laajempi ja kolmiulotteisempi äänikenttä kuulostaa usein paremmalta kuin pelkällä panoroinnilla sijoitetuista elementeistä koostuva biisi (tässäkin tosin vaikuttaa hemmetisti lähdemateriaali).

***

Hieman aiheeseen liittyen... eilen tuli kiinnitettyä huomiota, kuinka stereoitua nykyinen klubitranssijumputus voikaan olla, kun kuuntelin Anjunabeats Worldwide 01 -kokoelmaa. Joko suurin osa biiseistä oli ajettu saman stereoprosessorin läpi levyn masterointivaiheessa tai tuottajat ovat tosiaan alkaneet käyttämään hemmetisti stereolaajennusta ja reverbiä - kaikissa biiseissä oli niin laaja stereokuva, että sivuilta tuli vähintään yhtä paljon (ellei enemmänkin) ääntä kuin keskeltä. Pitänee painaa tuo seikka mieleen seuraavaa jumputusbiisiä väsätessä, kun yksikään oma biisi ei stereokuvakikkailuista huolimatta soi niin stereona kuin nuo edellä mainitulla levyllä olevat tuotokset.

#8 kirjoitettu 19.04.2007 08:03

atheos kirjoitti:

Yleensä homma on sillä selkeä kun miksaa alkujaankin homman balanssiin eli niin että molemmin puolin on koko ajan tavaraa samalla teholla.


Aika rajusti olen muuten erimieltä tästä. Nimeomaan sen miksauksen ei tarvitse kokoajan olla missään 100% balanssissa, vaan se voi kyllä elääkkin. Kitara voi ihan hyvin tulla vasemmalta ja toista kamaa oikealta, niin että balanssi saavutetaan vasta pidemmällä aikavälillä.

[...] joku vaiheella levitetty ylileveä stereokuva (vähän sama kuin se kotistereoiden Super Surround Sound -namiska) kuulostaa aivan kauhealta.


Nimenomaan. Itse lähtisin siitä, että streota kannattaa tehdä mahdollisimman paljon perinteisillä pännäyksillä. Jos vetää tuplaa kitaran vasemmalle ja oikealle, niin siinäkin on jo melkoinen stereoefekti. Mutta joo... Ihan perus pännäyksillä saa jo ihmeitä aikaan. Kyllähän sitä on itsekkin tullut stereokikoilla leikittyä aika paljonkin, mutta aika ongelallisia ovat. Kuullostavat vähän erilaisilta joka laitteistossa plus vielä lisäksi ihan erilaisilta kuulokkeilla ja kaiuttimilla.

#9 kirjoitettu 19.04.2007 13:08

Haava kirjoitti:
Aika rajusti olen muuten erimieltä tästä. Nimeomaan sen miksauksen ei tarvitse kokoajan olla missään 100% balanssissa, vaan se voi kyllä elääkkin. Kitara voi ihan hyvin tulla vasemmalta ja toista kamaa oikealta, niin että balanssi saavutetaan vasta pidemmällä aikavälillä.


Pistetään kellonajan piikkiin että en tuota ajatellut... Tottakai balanssin voi tietoisesti ja efektinomaisesti rikkoa mutta tosiaan vasta kun osaa tehdä sen tasapainoisen stereomiksauksen ja tietää oikeasti mitä tekee ja miten se oma tekeminen vaikuttaa.

Kyllähän monet kylvävät sitä että välillä stereokuva on kallellaan milloin minnekin mutta enemmistö on täysin kontrolloimatonta tavaraa joka tekee kuuntelemisen epämiellyttäväksi. Hyvin tehty stereokuvan kallistus ei ala missään kohtaa vituttamaan.

Ja sitten on se phase invert (ja erilaiset stereo-phaserit)... Voi LUOJA että vihaan sitä. Muutamassa biisissä toimii hienosti kun pistetään lyhyinä pätkinä ja selkeästi harkittuna efektinä. Sitten kun on näitä sankareita jotka "levittävät stereoksi" käyttämällä toiseen kanavaan vaihekääntöä... Ei muuten mutta kun tuntuu että aivot ovat vinossa pään sisällä jos kyseistä efektiä kuulee liian pitkään.

Te, jotka käytätte vaihekikkailuja: summatkaa miksaus monoksi ja kuunnelkaa mitä tapahtuu. Jos tiedätte ja hyväksytte asian että se kuulostaa jopa rajustikin erilaiselta niin ok. Muuten miettikää jotain muuta.

atheos muokkasi viestiä 13:09 19.04.2007

Ai niin, stereo delay -vinkki niille ketkä sitä tahtovat käyttää ilman stereovaihehelvettiä: vetäkää masteriin joku monoksi summaava plugari ja säätäkää delay-aika niin pitkäksi että se kuulostaa monona järkevältä. Esim. itse omissa kitaramiksailuissa se on noin 20ms, eri instrumenteissa on eri ajat riippuen missä niiden sointi ja atakki on ja millä viiveellä vaihenollautuminen osuu muta-alueele. Muistakaa myös että tuplaus on aina paras levitys mitä tulee äänitettyyn tavaraan (esim. kitaraahan siis yleensä ei pitäisi joutua levittämään st.delaylla). Softasynissa tuplaus ei ikävä kyllä oikein toimi (eikä välttämättä midiohjatuissa rautasynissakaan) ellei tee sitä eri soundilla.

#10 kirjoitettu 19.04.2007 16:20

atheos kirjoitti:
Ja sitten on se phase invert (ja erilaiset stereo-phaserit)... Voi LUOJA että vihaan sitä. Muutamassa biisissä toimii hienosti kun pistetään lyhyinä pätkinä ja selkeästi harkittuna efektinä. Sitten kun on näitä sankareita jotka "levittävät stereoksi" käyttämällä toiseen kanavaan vaihekääntöä... Ei muuten mutta kun tuntuu että aivot ovat vinossa pään sisällä jos kyseistä efektiä kuulee liian pitkään.

hoho, toi on erityisen ihanan kuuloinen etenkin niiden huolimattomien amisten autoissa joissa vasen ja oikea kanava on keskenään väärässä vaiheessa. ah sitä ihanuutta ^_^

sitten vaan ihmetellään et mihi vittuu ne bassot hävis.

Softasynissa tuplaus ei ikävä kyllä oikein toimi (eikä välttämättä midiohjatuissa rautasynissakaan) ellei tee sitä eri soundilla.

toki toimii, finetunet vaan vähän eri kohtiin ja ~kaikki käytössä olevat lfo:t eri nopeuksille/voimakkuuksille, olettaen tietysti että softasyna on edes välttävän hyvä ja sen oskillaattorit juoksentelevat vapaasti eivätkä ole fiksattuja siihen nollaphaseen jokaisen note on -tapahtuman kohdalla. soundiinkin voi tehdä jotain pieniä muutoksia ja lisäksi voi laittaa jokaiseen oskillaattoriin lyhyen delayn ja vaikka niihin vielä lfo:t.

toi on tietysti ongelmallista toteuttaa jos ei ole mahdollisuutta reitittää ohjaussignaaleja vapaasti. mun softa(syna)valintakriteeri numero yks puol.

#11 kirjoitettu 19.04.2007 19:19

Luova tasojen ja panoroinnin käyttö. Ns. taika 'pluginit' -kannattaa unohtaa.

#12 kirjoitettu 20.04.2007 21:21

En mielestäni käytä tuotannossani stereokuuntelua häiritseviä vaihevirheitä (saa toki kuunnella biisejäni ja kertoa, jos sellaisia jonkun mielestä löytyy), mutta monoyhteensopivuuden tarpeen nykyaikana kyseenalaistan.

Lähdetään ihan siitä, että jos täydellistä monoyhteensopivuutta haetaan, niin se rajoittaa stereokuvan luovaa käyttöä (samantien voisi melkeinpä miksata monona ja käyttää panorointinamikkaa jälkiajatuksena). Sehän on itsestään selvää,että biisit kuulostavat merkittävästi erilaisilta monona, jos ne on miksattu stereojärjestelmää kunnolla hyödyntäviksi.

Toinen yhtä tärkeä - ellei tärkeämpikin seikka - on se, että ainakaan omien biisieni kohdeyleisöllä en usko olevan monolaitteita käytössä. Yksittäisillä henkilöillä on CD-, MD- ja mp3-soittimet sekä koti- ja autostereot, ja klubien, baarien yms. PA:t ovat poikkeuksetta stereojärjestelmiä.

Ainoa kuunteluväline, jossa monoyhteensopivuudella on pienintäkään väliä ovat nykyään monoradiot (etupäässä kelloradiot), mutta näiden äänenlaatu on yleensä muutenkin musiikin kannalta niin huono, että vaikka monoyhteensopivuus olisi kuinka hyvä niin se biisi ei toistu mokoman vehkeen halpiskaiuttimesta kunnolla.

Esittäkää ihmeessä vastaväitteitä ja/tai tutkittua tietoa, jos olette eri mieltä...

neokoo täydensi viestiä 21:26 20.04.2007

#13 kirjoitettu 21.04.2007 11:27

neokoo kirjoitti:

En mielestäni käytä tuotannossani stereokuuntelua häiritseviä vaihevirheitä (saa toki kuunnella biisejäni ja kertoa, jos sellaisia jonkun mielestä löytyy), mutta monoyhteensopivuuden tarpeen nykyaikana kyseenalaistan.


Itse lähitisn siitä, että mikä on se efekti joka kuullostaa hyvästä kaikissa stereojärjestelmissä, mutta kusee pahasti monona?

Toki kannattaa ensisijassa tehdä stereoon, mutta käytännössä en näe, että se olisi miltei koskaan yhtään kompromissi monon kanssa. Toki jos tahtoo leikkiä niiden vaheden kanssa, niin täytyy se mono-yhteensopivuus uhrata, mutta siinä kyllä uhraa paljon muutakin yhteensopivuutta käytöännössä.

#14 kirjoitettu 21.04.2007 12:01

Niin, vaihekikkailussahan on sitten sellainen asia että jos se miksaus ei ole monoyhteensopiva niin se ei ole myöskään täysin stereoyhteensopiva tarkoittaen sitä, että jos sitä kuuntelee Päivi, 16v, omassa makuuhuoneessaan missä toinen kaiutin on nurkassa ja toinen sängyn alla niin kyllä se aika omituiselta saattaa soundata.

Mutta joo, tämä on ihan puhtaasti näkemysero - miksatako täydellistä soundia täydelliselle kuuntelulle vai jonkinlaista kompromissia joka on anteeksiantavampi tavisten tietämättömyydelle kaiutinsijoittelun sun muun suhteen. Sama ongelmahan on mm. 5.1-miksauksissa kun kotiteattereiden ja studioiden subbareiden lähtötasoissa saattaa olla jopa 12dB (!) ero. Miksaapa siinä bassoa sitten - kotikuuntelussa ampuu reippaasti yli ja studiossa jää jalkoihin (ja kaiutinsijoittelusta ei edes keskustella...).

Itse kuulun siihen ryhmään jonka mielestä monoyhteensopivuus on tärkeä asia sillä periaatteessa voidaan ajatella että kaikki monikanavasysteemit ovat vain laajennusta monosta. Ja vaikka kuuluisikin siihen toiseen ryhmään niin sentään kaikki alle 200Hz pitää olla täydellisen monoyhteensopivaa - alapäässähän vaihekikkailut eivät voi edes teoriassa tehdä mitään hyvää biisille.

#15 kirjoitettu 21.04.2007 12:21

atheos kirjoitti:
...jos sitä kuuntelee Päivi, 16v, omassa makuuhuoneessaan missä toinen kaiutin on nurkassa ja toinen sängyn alla niin kyllä se aika omituiselta saattaa soundata.

[offtopic]

Vähänkö muuten tekee mieli vaihtaa kaiutinsijoittelua jos eksyy huoneeseen, jossa kaiuttimet on tuontapaiseen tyyliin aseteltu. Useimmiten kun alkaa selittämään edellä mainitun esimerkkihenkilön kaltaiselle ihmiselle, miksi ne kaiuttimet pitää olla sijoitettu kohtuullisen tasapainoisesti kuuntelupaikkaan nähden, tulee vastauksena sellaista perustelua että tekee mieli hakata päätä seinään... LOL. Hieman sama fiilis tulee, jos pitää selittää jollekin, miksi musiikkia kuunnellessa kaiuttimien tai kuulokkeiden vasemman kanavan pitäisi kuulua vasemmalta ja oikean kanavan oikealta.

[/offtopic]

#16 kirjoitettu 21.04.2007 12:26

neokoo kirjoitti:

Vähänkö muuten tekee mieli vaihtaa kaiutinsijoittelua jos eksyy huoneeseen, jossa kaiuttimet on tuontapaiseen tyyliin aseteltu.


Oma vastaava syntini taas on se, että haluaisin aina epätoivosesti selitää ihmislle, että niitä kauttimia ei välttämättä kannattaisi sijoittaa ihan kiinni seinään. Se on kyllä helvetin turhaa, sillä yhden yksi ei ole koskaan tämän takia siirtänyt mitään.

#17 kirjoitettu 21.04.2007 13:55

Sepä se... Ja kun tosiaan valtaosa ihmisistä ei oikeasti tajua mitään kaiuttimien sijoittelusta ja esim. niiden keskinäisestä vaiheesta (jos ei ole oikeasti punainen & musta piuha ja liitin erikseen) joten se pitää mielestäni huomioida miksauksessa ja tehdä biisistä about monoyhteensopiva tai ainakin niin että vaiheet eivät heittele miten sattuu jos nyt kaiuttimet eivät olekaan ihan täydellisesti sijoitettu.

Ei ihmisiä kiinnosta, heille riittää kun kaiuttimista tulee ääntä. Eivät he kuule jos siellä on korostumia tai vaimentumia tai että sijoittelu on päin helvettiä ja vasen kanava tulee oikealta ja oikea kanava keittiön oven takaa. Ikävää mutta totta. Surround-miksauksessa joutuu tekemään vielä enemmän kompromisseja jos tahtoo että se kuulostaa kotikuuntelulla järkevältä.

Pink Floydin Pulse-DVD:llähän on erikseen surround-kalibrointiosio jotta ihmiset osaisivat laittaa kaiuttimet edes jotenkin oikein. Moista sietäisi harrastaa enemmänkin, helpottaa miksaajien hommia kun voi tehdä oikeasti hyvää jälkeä.

#18 kirjoitettu 21.04.2007 13:59

atheos kirjoitti:

Ei ihmisiä kiinnosta, heille riittää kun kaiuttimista tulee ääntä. Eivät he kuule jos siellä on korostumia tai vaimentumia


Päin vastoin. Ihmiset kyllä kuulevat ne korostumat ja ne jopa haittaavat heitä. Tosin he eivät tajua, että se syy on omissa paskoissa vehkeissä, että se levy ei ole niin hyvä. Se syy on tietysti bändissä.

#19 kirjoitettu 21.04.2007 14:20

neokoo kirjoitti:
...monoyhteensopivuuden tarpeen nykyaikana kyseenalaistan.

sama täällä.

atheos kirjoitti:
...jos sitä kuuntelee Päivi, 16v, omassa makuuhuoneessaan missä toinen kaiutin on nurkassa ja toinen sängyn alla niin kyllä se aika omituiselta saattaa soundata.

Päivi on varmasti tottunut kuuntelemaan tällaisella päin helvettiä toteutetulla setupilla jo pitkään kun se hänelle kelpaa, niin tuskinpa se oma stereokuvaa laajasti hyödyntävä biisi sen omituisemmalta hänelle kuulostaa kuin mikään muukaan biisi. en lähtis itse tollasten takia uhraamaan biisistäni yhtään mitään, toivon vaan mielessäni etten koskaan satu kuuntelemaan biisejäni Päivillä.

Ja vaikka kuuluisikin siihen toiseen ryhmään niin sentään kaikki alle 200Hz pitää olla täydellisen monoyhteensopivaa - alapäässähän vaihekikkailut eivät voi edes teoriassa tehdä mitään hyvää biisille.

tästä taas olen melko samaa mieltä. halpa tapa ostaa kiinteämpi alapää: miksaa se monoksi.

#20 kirjoitettu 21.04.2007 18:04

Haava kirjoitti:
atheos kirjoitti:

Yleensä homma on sillä selkeä kun miksaa alkujaankin homman balanssiin eli niin että molemmin puolin on koko ajan tavaraa samalla teholla.


Aika rajusti olen muuten erimieltä tästä. Nimeomaan sen miksauksen ei tarvitse kokoajan olla missään 100% balanssissa, vaan se voi kyllä elääkkin. Kitara voi ihan hyvin tulla vasemmalta ja toista kamaa oikealta, niin että balanssi saavutetaan vasta pidemmällä aikavälillä.

[...] joku vaiheella levitetty ylileveä stereokuva (vähän sama kuin se kotistereoiden Super Surround Sound -namiska) kuulostaa aivan kauhealta.


Nimenomaan. Itse lähtisin siitä, että streota kannattaa tehdä mahdollisimman paljon perinteisillä pännäyksillä. Jos vetää tuplaa kitaran vasemmalle ja oikealle, niin siinäkin on jo melkoinen stereoefekti. Mutta joo... Ihan perus pännäyksillä saa jo ihmeitä aikaan. Kyllähän sitä on itsekkin tullut stereokikoilla leikittyä aika paljonkin, mutta aika ongelallisia ovat. Kuullostavat vähän erilaisilta joka laitteistossa plus vielä lisäksi ihan erilaisilta kuulokkeilla ja kaiuttimilla.


Olen itse miksaillut juuri noin. Runttaan keihäät monona sisään ja huippuotot pännätään laidoille. Kuulostaa kuin kaksi hippasen erilailla soitettua kitararaitaa kohtaisi keskellä. Kuitenkin kuuntelussa erottaa hienosti molemmat raidat. Perusrock ei muuta tarvi. Kitarisat pidän aika keskellä. Eli pännäyksillä pärjää.

Lisään vielä hienostunutta maustetta joskus esim. vasemmalle pännättyyn raitaan aavistus chorusta joka vasemmalta pännätään keskelle. Ja toinen raita oikealta samalle lailla. Kokeilkaa ihmeessä. Se antaa hyviä säväreitä

#21 kirjoitettu 21.04.2007 18:55

atheos kirjoitti:
Se, että jenkkilevyt soundaavat miltä soundaavat on yhtälöä siitä että jokainen työvaihe on tehty huolella; toisin sanoen (laadukkaissa) soittimissa on tuoreet kielet, käytetään vain hyviä piuhoja, etuasteita, mikkejä, soittotiloja, tuplataan, triplataan, nelinkertaistetaan, 59-kertaistetaan samat jutut, editoidaan niin pirun huolella, miksataan kauan ja hartaasti ja eri paikoissa, masteroidaan laatupajalla...


Kolme kirjainta: SSL

Ja niiden lisäksi tietysti tällaiset kuin Neve, API ja Amek (ynnä muutama muukin).

Kaikki lähtee tietysti biisistä, sovituksesta, äänityksestä jne. mutta noilla miksereillä pystyy tekemään syvyys- ja leveysvaikutelman huomattavasti jäsennellymmin kuin ITB-miksauksessa.

Itse olen miksannut paljon Amekin Media 5.1:llä ja vaikka kyseessä on Amekin "halppistiski" (vain n. 80000 euroa uutena ) on sillä tekeminen aivan jumalaista verrattuna siihen säätämiseen mitä joutuu ITB-miksauksen kanssa tekemään.

Viime kädessä Atheos tiivisti homman siinä, että leveys riippuu hyvin pitkälti siinä mihin kohtaan stereokuvaa sen energian sijoittaa. Joskus vaihekikkailut toimivat, mutta itse en niitä suosi, koska leveyttä saa kyllä muutenkin jos tietää mitä on tekemässä. Salatieteestä ei myöskään ole kyse, koska kyllä nuo on ihan jokaisen opittavissa...

#22 kirjoitettu 21.04.2007 19:52

Jep, kyllä se Ameriikan maalla musiikin tuotantoon poltettava rahan määrä jossain kuuluukin. Eipä taida Suomesta ihan liikaa tuon tason pelejä tosiaan löytyä...

#23 kirjoitettu 13.11.2009 10:18

neokoo kirjoitti:
...monoyhteensopivuuden tarpeen nykyaikana kyseenalaistan.

veezay kirjoitti:
sama täällä.


En edelleen oikein tajua miksei sen biisin voisi laittaa toimimaan siedettävästi myös monona. Maailmassa on paljon yksikaiuttimia matkaradioita. EN tarkoita monoyhteensopivuudella sitä, että se soi yhtä täydellisesti yhdestä kajarista vaan sitä, että esim. laulut eivät vaimene puoleen äänenvoimakkuudesta tai muuta sellaista.