Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.08.2003 21:44

Mä oon ainaki ihan helvetin ujo pirux ainaki tietää mistä mä puhun.. *Nauraa*

#3 kirjoitettu 03.08.2003 22:55

No ujous on se suomalaisten ongelma, kun yritetään pärjätä yhdentyvässä Euroopassa italialaisten käsien huitojien kanssa.

Mä oon saanu perinteisen peräpohjolalaisen kasvatuksen, joka painottaa sitä, että itseä ei saa turhaa pitää esillä ja puhua saa vasta jos on asiaa. Kyllähän sitä sosiaalisissa peleissä jää useasti toiseksi vähän puheliaampien tyyppien parissa.

#4 kirjoitettu 03.08.2003 23:06

dip flirt kirjoitti:
No ujous on se suomalaisten ongelma, kun yritetään pärjätä yhdentyvässä Euroopassa italialaisten käsien huitojien kanssa.

Mä oon saanu perinteisen peräpohjolalaisen kasvatuksen, joka painottaa sitä, että itseä ei saa turhaa pitää esillä ja puhua saa vasta jos on asiaa. Kyllähän sitä sosiaalisissa peleissä jää useasti toiseksi vähän puheliaampien tyyppien parissa.


Dip flirt puhuu asiaa. Mä taidan olla vähän samanlainen. Varsinkin näissä "sosiaalisissa peleissä" jää yleensä kakkoseksi. Tuntuu tosiaankin että välillä sosiaalisuus on jonkinlainen kilpailu, jossa ei huonommille anneta armoa. Koulussa etenkin oppilaiden välillä tuntuu olevan jatkuva matsi siitä kuka on äänessä ja kuka luo parhaat kaverisuhteet. Siitä se ujous varmaan kumpuaakin, kun ei pärjää näissä peleissä. Amerikkalaisissa kouluissa tämä "popularity contest" vasta hurjaa onkin, mitä oon lukenut.

#5 kirjoitettu 03.08.2003 23:26

Oon mäkin selvinpäin aika ujo tuntemattomille, mutta hönössä kyllä juttelen aivan tuntemattomille.

#6 kirjoitettu 03.08.2003 23:34

Jännää että olen kaikkea muuta ku ujo.. paitsi sitten kun pitäisi puhua tytöille. Näin ainakin selvinpäin. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta valitettavasti välillä tuntuu ikävältä, kun ei uskalla ihan noin vaan mennä juttelemaan jonkun kanssa. Joo-oh.. ei nyt tarvitse mitään iskuvinkkejä antaa, mutta jos joku tietää hyviä kikkoja esim. itsensä rohkaisemiseen, niin olen pelkkänä korvana.

#7 kirjoitettu 03.08.2003 23:47

Täytyy tehdä tunnustus. Olen oikeasti ujo, varsinkin tuntemattomille puhuessa. Hassua sinänsä, että netissä olen sitten toisaalta paljon esillä eri asioissa ja avoin

#8 kirjoitettu 03.08.2003 23:59

Mä myönnän olevani ujo... vaikea on ihan ventovieraille mennä puhelemaan, jos ei oo parin promillen humalaa alla Mä inhoan etenkin sitä, kun punastun tosi helposti.

#9 kirjoitettu 04.08.2003 00:05

Juhladude kirjoitti:
Amerikkalaisissa kouluissa tämä "popularity contest" vasta hurjaa onkin, mitä oon lukenut.

ai tuokin on ihan totta, eikä mitään teinileffojen/sarjojen menoa... täytyy sanoa että ihan sairasta touhua.

sosiaalisessa kanssakäymisessä sitä jää yleensä taka-alalle myös sen takia jos joku puhuu päälle. kai sitä pitäisi vain huutaa että "älä puhu mun päälle"

#10 kirjoitettu 04.08.2003 00:28

Olen ujopiimä itsekin ainakin useimmissa tilanteissa ja pidän ujoista tytöistä enemmän kuin ylisosiaalisista kenties juuri siitä syystä. Ujous vaan tekee kaikenlaisesta kanssakäymisestä vähän jähmeää.

#11 kirjoitettu 04.08.2003 00:59

hmm... Outo juttu muuten... Ehkä se johtuu siitä, kun ujoudesta voi joissain tilanteissa olla haittaa.... (niin kyllä hyötyäkin) Esim. kouluissa opettajat antavat (ainakin pitäisi) arvostelussa plussaa tuntiaktiivisuudesta. Mitä jos on vaan niin ujo ettei uskalla vastata tai...

#12 kirjoitettu 04.08.2003 01:08

Ujous on joko ongelma tai hyödyke - kummin sitä tahtoo käyttää tai ajatella. Ujot ja varovaiset ihmiset joutuvat harvemmin suuriin ongelmiin kuin itseään esille tuovat. Ujot eivät puhu paljoa vieraille - tämä vähentää suuresti riskiä sanoa jotain typerää tai kyllästyttää toinen. Paljon hölöttävä ja esillä oleva ihminen ärsyttää useimpia. Itse ainakin joskus toivoisin joidenkin henkilöiden olevan hieman ujompia puhuessaan tuntemattomille.

#13 kirjoitettu 04.08.2003 13:48

P2 kirjoitti:
Oon mäkin selvinpäin aika ujo tuntemattomille, mutta hönössä kyllä juttelen aivan tuntemattomille.


Mehän ollaan sit tässä asiassa samiksia.

#14 kirjoitettu 04.08.2003 13:52

Jaijot kirjoitti:
Monikin saattaa peitellä mesoamisellaan juuri omaa ujouttaan, tai epävarmuuttaan. Piiloudutaan ikäänkuin itsensä taakse luomalla toinen henkilö, rooli, naamio, miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Tällaisessa tapauksessa lienee kyseessä juuri se, että hyväksynnän hinku on suurempi kuin itsensä munaamisen pelko. Sitäpaitsi, kaikkihan pitävät pelleistä, eikö niin?


Täsmälleen. Armeijassa huomas hyvin ketkä heittäyty pellen rooliin. Joka tuvasta löytyi oma pellensä. Nämä koomikot pilaili muiden kustannuksella ja piti suurta meteliä itsestään. Mutta kun pari kuukautta oli kulunut huomasi kuinka epävarmoja ne oli itsestään, vaikka ne yrittikin jatkuvasti peitellä epävarmuuttaan. Oikeasti ne pellet oli niitä ujoja kavereita, jotka ei tiennyt muuta keinoa saada itseään hyväsytyksi porukassa, kuin hyökkäämällä muiden heikkoihin kohtiin. Ne yritti pönkittää jo valmiiksi huonoa itsetuntoaan. Pellen rooli varmaan toimiikin paremmin baareissa ja koulussa, mutta armeijassa ollaan niin paljon yhdessä tupakavereiden kanssa, että huijarit paljastuu.

OC korjasi lainaukset kuntoon 13:55 04.08.2003

#15 kirjoitettu 04.08.2003 14:09

Jaijot, aamen. Täysin totta.

#16 kirjoitettu 04.08.2003 14:54

juuoou... itte olin pienenä niin perkeleen ujo. Näin siitä vielä videonkin jossa kummitäti kyseli minulta n.6-7 kertaa, että mitä minulla oli kädessäni. En uskaltanut vastata kunnes vasta vikalla kerralla ja sitten pulputin pitkään.
Kyllä nyt näin isona ihmetyttää että miten silloin voin olla niin ujo.

Eihän pienessä ujoudessa mitään vikaa ole, päin vastoin. Mutta jos ujous saa "liialliset" piirteet niin sitten asialle on yritettävä kyllä tehdä jotain.
Esim. Eräs henkilö jonka tiedän, ei kehtaa/uskalla mennä pyytämään hampurilaistaan jota ei ole tuotu pöytään,vaan jonkun muun
pitää mennä hakemaan se. --> mielestäni tällänen menee jo vähän
liiallisuuksiin, että ei saa asioitaan hoidettua.

Itselläni oli pienenä vähän samaa menoa. En uskaltanut puhua tytöille, vieraille en ollenkaan. Bussissa en tiennyt mitä sanoa kun olin yksin jne... se ei johtunut siitä että vanhempani olisivat hoitaneet kaiken, vaan siitä että en yksinkertaisesti uskaltanut. Sama oli koulussa. En välillä uskaltanut viitata, jos vastaisin väärin ja porukka repeäisi nauramaan. Niissä tilanteissa tulee sellanen olo että "ikinä en enää viittaa" ja sitten sitä vaan sulkeutuu tiukemmin kuoreensa sisälle.

Itse voisin sanoa että koulussa kiusatut/syrjityt ovat yleensä ujoimmasta päästä. Sitten jos sitä asiaa vastaan ei uskalla taistella niin on vielä 30v hyvin hyvin ujo. Se voi jo rajoittaa elämistä liikaa.

Itse suosittelen henkilöille jotka tuntevat itsensä hirveän ujoiksi, yrittämään edetä asiassa vastakkaiseen suuntaa. Kannattaa kohdata pelkonsa pikkuhiljaa ja siten ylittää "nolo tilanne" tai jokin muu vastaava.
(kokemuksen kova ääni puhuu)

Itse aloitin puhumalla henkilöille ihan reippaasti. Ihmiset rupesivat hyväksymään minut heti paremmin. Henkilöt jotka minua aina tönivät ojiin tai vastaaviin. Niin menin tappelemaan heidän kanssaan ja kun he huomasivat että laitan hantiin eikä enää kannattanut kiusata, niin minusta tuli heti heidän tasavertainen kaverinsa (en suosittele jos tuntuu että turpiin tulee). Mitä sitten bussilla matkustamiseen tuli, niin menin vain rohkeasti bussiin ja sanoin:"sisänen!!" ja iskin rahat tiskiin.

Nykyjään en ole enää yhtään niin ujo. No nolojo tilanteita tulee ja menee, mutta niistä pääsee hyvin yli sillä, jos osaa nauraa itseleen, eikä ota jokaista asiaa itseensä. Kannattaa kohdata pelkonsa. Jos ekalla ei onnistu, ei kannata lannistua vaan yrittää uudestaan ja uudestaa. Kyllä se joskus tulosta tuo. Jos ei niin kertokaa toki minulle.

#17 kirjoitettu 04.08.2003 23:36

Siittä vaan reteesti sanelee sanoja muille ihmisille, eikä aattele että mitäs ne nyt musta miettii. Ei ne mitään oikeesti mieti.

#18 kirjoitettu 05.08.2003 17:39

Verimyrsky liippaa aika läheltä aihetta mikä on varmasti monelle tuttu, myös minulle. Ennen ajattelin aina mitähän nuo tyypit musta ajattelee jne. Se on aikamoista touhua ja ehkä se kuuluu johonkin vaiheeseen tätä elämätä. Kun itsetunto on mitä on niin sitä on jotenkin ujo, varsinkin yksin liikuskellessa.

Jaijot ja Aapo varmasti sanoivat jo kaiken olennaisen.

#19 kirjoitettu 05.08.2003 17:45

P2 kirjoitti:
Oon mäkin selvinpäin aika ujo tuntemattomille, mutta hönössä kyllä juttelen aivan tuntemattomille.


No niinhän me kaikki ollaan... Tai ainaki minä oon!!!

#20 kirjoitettu 05.08.2003 17:47

en mä ujo oo mut välil kyl toivois et olisin ku tulee suusta päästettyä kaikennäköstä mitä ei pitäis...

#21 kirjoitettu 05.08.2003 18:40

Oikeasti ujot ihmiset eivät sano itseään ujoiksi..

#22 kirjoitettu 05.08.2003 18:51

Aihe on itseäni todella lähellä, sillä olin koko yläasteen ajan kovin hiljainen ja itseasiassa joillekin luokkalaisille en ollut ennen sanaakaan sanonut ennen yhdeksännen luokan leirikouluun liittyvää laivamatkaa, jolla sitten kavereiden tuli vähän 'läträiltyä'.

Olen nyt kesän aikana mm. eräällä rippileirillä isosena ollessani todennut, että olen päässyt eroon ylenpalttisesta ujoudestani. Nyttemmin tilanne on lähinnä, että sanon jos minulla on jotain sanottavaa, eli en ainakaan vetäydy sanomasta, koska en uskalla/luota itseeni. En tosin edes halua ryhtyä minkäänkaltaiseksi ykkösääni-kusipääksi, joita on pariin kertaan tullut tavattua.

Täytyy sanoa, että tähän ketjuun mm. Fezz ja Aapo kirjoittivat asiaa, kuten moni muukin.

#23 kirjoitettu 05.08.2003 19:29

Itse en omasta mielestäni ole ujo (paitsi jos näen hyvän näköisen tytön niin tilanne muuttuu ), mutta äitini mielestä kävelen ujosti (?)

#24 kirjoitettu 05.08.2003 20:14

Fezz kirjoitti:


Oon huomannu myös että jos laittaa hieman erikoisemmat vaatteet tai on ripotellu itteensä paljon yksityiskohtia niin ihmisten on helppo lähestyä vaikka kysymällä että mistä sä oot ostanu ton paidan.


Aivan. On helppo lähestyä tyyppiä, jolla on vaikka jonkun hyvän bändin paita. Sitten voi aloittaa luontevasti keskustelua tyyliin "Sulla on näköjään SYL-paita. Kova bändi..blah blah...". Helpointa on jutella ihmisille, joilla on samat kiinnostuksen kohteet (paitsi jos kiinnostuksen kohde on sama naishenkilö, voi syntyä jopa riitaa..).

#25 kirjoitettu 12.08.2003 00:58

Verimyrsky kirjoitti:
Siittä vaan reteesti sanelee sanoja muille ihmisille, eikä aattele että mitäs ne nyt musta miettii. Ei ne mitään oikeesti mieti.


Pitääpä vielä alleviivata, että tässä on se elämän totuus!

#26 kirjoitettu 12.08.2003 08:51

Hombre Muerto kirjoitti:
Verimyrsky kirjoitti:
Siittä vaan reteesti sanelee sanoja muille ihmisille, eikä aattele että mitäs ne nyt musta miettii. Ei ne mitään oikeesti mieti.


Pitääpä vielä alleviivata, että tässä on se elämän totuus!



Tämä on mielestäni totta. Ujous kaikkoaa kun uskaltaa olla oma itsensä eikä välitä siitä mitä muut ajattelevat. Ihmiset käyttävät muutenkin liikaa aikaa miettiessään sitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Olin duunini takia kerran yhdellä "löydä-sisäinen-lapsesi"-kurssilla, jossa oli oikeasti yksi hyvä ajatus: Väittivät että joku intiaaniheimo oli elänyt näiden sääntöjen avulla

1. Puhu aina totta

ts. älä valehtele ja sano mitä ajattelet.

2. Älä oleta mitään

Jos voit luottaaa siihen että henkilö, jonka kanssa keskustelet noudattaa
sääntöä nro 1, voit luottaa siihen että toinen puhuu totta eikä sinun tarvitse
erikseen miettiä sitä mitä toinen sinusta ajattelee, koska hän kertoo sen kyllä
sinulle.


..ja olihan siinä kolmaskin, mutta sitä en muista.

#27 kirjoitettu 12.08.2003 20:18

Mä oon ainakin pienenpänä ollut aika ujo, enää en oo hirveen ujo mut kyl sitä vielä vähän on...

#28 kirjoitettu 12.08.2003 20:57

Ei ujoudes mitään negatiivist oo. Paljon parempi ujo ku ylipuhelias... vain jälkimmäinen voi ärsyttää.

#29 kirjoitettu 15.08.2003 09:02

dip flirt kirjoitti:
Mä oon saanu perinteisen peräpohjolalaisen kasvatuksen, joka painottaa sitä, että itseä ei saa turhaa pitää esillä ja puhua saa vasta jos on asiaa. Kyllähän sitä sosiaalisissa peleissä jää useasti toiseksi vähän puheliaampien tyyppien parissa.


Fezz kirjoitti:
Mä oon opetellu pysymään kaukana kaikkein sosiaalisimmista tyypeistä. Ne on vaan valitettavasti just niitä ketkä on ensimmäisenä iskemässä puukkoa selkään tai muuten pettämässä ystäviensä luottamusta.

et mikä sillä on oikein vikana kun se puhuu niin paljon.


mun täytyy sanoa, että mulla on todella paljon ujoja ja arkojakin ihmisiä ystävänä ja mun mieskin on tosi sulkeutunut ja ujo. itse sitten olen taas yltiöpositiivinen(useinmiten) ja aina sosiaalinen. ja mun on pakko sanoa, että tuo Fessin mielipide oli aika jyrkkä...tai no ehkä mää ajattelen asiaa liian läheltä
no mut kumminki mää oon aina ollu tosi kiltti ihminen, enkä oo ikinä ketään puukottanu selkään, en ikinä!ehkäne selkään puukottajat on niitä suosittuja ja näennäissosiaalisia immeisiä, jonka seurassa ollaan suosion, rahan tai kauneuden takia(sellaisia joilta ihmiset haluaa aina jotain, ei sellaisia joiden seurassa joku oikeasti viihtyisi).
eikä se riitä että mää oon sosiaalinen ja yltiöpositiivinen, muttakun vielä puheliaskinvai mitä dip F??eikä tuo dip jääny kovinkaan kakkoseksi ku me ollaan juteltu
mut täytyy myöntää että ei aina ois hyvä olla näin kamalan puhelias, monesti sitä saattaa sanoa jotain, jonka tietää olevan ikäänkuin kielletty aihe, enkä osaa edes hävetä...sehän se oliski, ku osais edes hävetä niitä möläyksiä, muttakun ei!mutta siitäkai sitä tietää että ihminen on vilpitön, kun se sanoo asiat niinku ne on..siis kyllähän määkin oon valkoisia valheita sanonut, enkä ole tunteeton asioissa..aina pitää silti muistaa edes hieman käyttäytyämutta en silti usko että mussa mitään vikaa on....

kisses
WandaT

#30 kirjoitettu 15.08.2003 09:08

Olen välillä ujo. Välillä taas täysi vastakohta ujolle. Kännipäissäni vapautan todellisen itseni ja siitä on monesti tultu valittaa... vaikka en kuitenkaa ongelmia aiheuta, mut höpötän tosi paljon ja kaikille, et niiltä menee hermot.

#31 kirjoitettu 15.08.2003 09:19

DjLime kirjoitti:
Olen välillä ujo. Välillä taas täysi vastakohta ujolle. Kännipäissäni vapautan todellisen itseni ja siitä on monesti tultu valittaa... vaikka en kuitenkaa ongelmia aiheuta, mut höpötän tosi paljon ja kaikille, et niiltä menee hermot.


Tunnistan samoja piirteitä hyvin pitkälti itsestäni.

#32 kirjoitettu 15.08.2003 09:20

Hmm.. mä en usko, että mä olen ujo. Mulla on vaan niin helvetin huono itsetunto. Ja se aiheuttaa yleensä tämän "ujous" efektin ...

#33 kirjoitettu 16.08.2003 17:59

Meikä onkin niin ujo, ettei siinä edes kännit auta. Jos vaikka joku (emäntä) tulee jutteleen, ni suusta loikki sellasia sammakoita, että seura kaikkoaa hetkessä. Se rassaa..

#34 kirjoitettu 16.08.2003 18:39

Oswell kirjoitti:
Meikä onkin niin ujo, ettei siinä edes kännit auta. Jos vaikka joku (emäntä) tulee jutteleen, ni suusta loikki sellasia sammakoita, että seura kaikkoaa hetkessä. Se rassaa..


Noooo.... Älä nyt ole noin vaatimaton Oswell. Hyvinhän sulla on mennyt niitten emäntien kanssa. Paremmin kun mulla. Sitäpaitsi, yleensä se oot sää, joka tekee aloitteen ja menee jutteleen. Se kertoo rohkeudesta.

Se kuuluu ihan ihmisen perusluonteeseen, että ujostelee vastakkaista sukupuolta.

#35 kirjoitettu 16.08.2003 18:41

Elohopea kirjoitti:
DjLime kirjoitti:
Olen välillä ujo. Välillä taas täysi vastakohta ujolle. Kännipäissäni vapautan todellisen itseni ja siitä on monesti tultu valittaa... vaikka en kuitenkaa ongelmia aiheuta, mut höpötän tosi paljon ja kaikille, et niiltä menee hermot.



Ettet vain sattumoisin puhu minusta...
Viimeksi törmäsin tähän viime iltana/yönä/aamuna..

#36 kirjoitettu 16.08.2003 18:46

Tähän ois sopiva kertoo äärettömän nolo tarina..

Soitettiin tos heinäkuun puolella Pietarsaaressa Candyman'N'Friendsin kans Summer In The City festareilla.. Siel oli eturivissä kattomas yli söpö tyttö ja vaik en yleensä kiinnitä huomiota keneenkään yksittäiseen katsojaan vaan aattelen niitä sellasena "massana" nii se hymyili niin söpösti et pakko oli tuijottaa ja hymyillä takasin. Keikan jälkeen kävin viemäs tavaroita autoon niin aidan taa hyökkäs muutama kymmentä pikkutyttöä kerjäämään nimmareita..rustasin niitä muutaman ja huomasin et se tyttökin tallusti kohti. Se sano terve ja työnsi käden aidan raosta..mä meinasin rustata siihen puhelinnumeronkin tai jutella sen kans mut jostain syystä en voinu..siinä oli niin paljon porukkaa.. Myöhemmin olin kattomas Firevisionia ja se seiso parinkymmenen metrin pääs..tuijotettiin varmaan puol minuuttia mut en uskaltanu mennä juttelemaan. Seuraavana päivänä mua harmitti niin äärettömästi et päätin lähtee takas sinne ettimään sitä..se tulikin vastaan puhelin korvalla ja nyökkäs ja hymyili.. En viittiny pysäyttää sitä..aattelin et nään sen viel myöhemmin sinä iltana..mut ei. Kyllä harmitti.. Kyselin kaikilta tutuilta kuka se vois olla mut ei kukaan tuntenu ketään sen näköstä. Ihan sattumalta muutama päivä sit näin kuvia sieltä festareilta ja se tyttö näky niissä.. Näytin kuvia tutulle Jeppisläiselle ja se tunnisti sen tytön. Etin sen numeron ja tekstasin mut ei vastausta..soitin kahdesta eri numerosta..ei mitään. Ei tässä oo enään sellasta taikaa kun sillon mut harmittaa vieläkin.. En mä varmaan uskaltais vieläkään mennä juttelemaan sille jos näkisin sen jossain isossa porukassa..

#37 kirjoitettu 16.08.2003 18:51

Mä olen ujo. Jos seurassani on tuntemattomia vanhoja ihmisiä jotka puhuvat suomea.
Mä en ole ujo. Jos seurassani on kuka muu tahansa.
Tai itse asiassa en osaa sanoa. Joskus oon erittäinkin hiljainen, mutta tietääkseni se ei johdu ujoudesta.
Naisten/tyttöjen seurassa saatan joskus olla erittäinkin ujo...

dt1 muokkasi viestiä 18:57 16.08.2003
edit: mä en taida oikeen olla tyypillinen "räppäri-tyyppi".
Enemmänkin hiljainen mietiskelijä.
Anteeks off-topicista.

dt1 muokkasi viestiä 18:59 16.08.2003

#38 kirjoitettu 16.08.2003 19:04

Tulkaapas mulle sanomaan, että olen ujo!!! HEHE!!!

#39 kirjoitettu 16.08.2003 22:18

Minä olen joissain tietyissä tilanteissa ihan pirun ujo, jossain tilanteissa taas en ujostele paljoa ollenkaan (esim. netissä tulee yllättävän paljon paljastettua itsestään). Olen kyllä aika paljonkin saanut tuota ujoutta hävitettyä, vaan ei ujoudessa varsinaisesti mitään vikaa ole. Juuri tuossa keväällä ihailin, kuinka ukki osasi alkaa vaan puhumaan ventovieraiden kanssa. Ajattelin, että tuo taito sitä kyllä pitäisi oppia ukilta (vaan enpä ehtinyt, ukki kuoli kesällä).

Niin, tuo pelleksi heittäytyminen voi tietysti olla ihan hyväkin asia, kuten fesskin sanoi. Tosin liika pelleily ei mielestäni ole hyväksi.

Mielestäni ei ole mitään vikaa ihmisissä, jotka tulevat puhumaan ventovieraille, kunhan eivät hölötä liiaksi. Toisaalta on aika kiusallista myöskin, jos on aivan hiljaa eikä tule mitään mieleen, josta puhua.

No, melko usea on sanonut alkoholin hieman rohkaisevan. Itselläni ei vielä ole kokemusta moisesta, eikä ole tarkoituskaan ainakaan vielä. Toisaalta veikkaan, että murehtisin vain maailman menoa tuppisuuna

Ujoudesta on tietysti se haitta, että jos ei uskalla puhua ja tuoda tarpeitaan/mielipiteitään/muuta ilmi, se voi joissain tilanteissa johtaa väärinkäsityksiin.

#40 kirjoitettu 17.08.2003 05:21

Kyllähän tuosta ujoudesta on haittaa jos uusia kavereista haluaa.
Mutta esim intissä kun oli 24h jäbien kanssa niin tuli väkisinki puhuttua niitten kanssa. Muuten esim bussipysäkillä kellon kysymine on jo aika tavote meikäläisellä. Enkä ole uusii frendei saanu sitte yläastee viimeks. Kun ei edes tee mieli puhua tuntemattomien kanssa niin aika vaikea tehdä uusia tuttavuuksia.