Mikseri.net

#2 kirjoitettu 04.10.2013 23:41

Nooh itte alotin soittaa sellasella musalla mistä tykkäsin siihen aikaan eniten kun alotin. Ac/dc ja muut perusrokkit hommat on aika helppo ottaa haltuun. Syvällisempiä neuvoja nyt en oikein osaa/jaksa sanoa tähän väliin. Mut yleisesti soita sitä mitä tykkäät, niin on se treenaaminenkin jo astetta helpompaa.

#3 kirjoitettu 05.10.2013 00:07 Muok:05.10.2013 00:10

Ummikkopohjalta lähtiessä on loistavat mahdollisuudet opetella esim. soittotekniikkaan liittyviä asioita todella väärin ja niitä on ikävä lähteä korjaamaan myöhemmin kun on jo tottunut. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kyllä muuten vitutti kun kymmenen vuoden soittamisen jälkeen tajuaa, että joku oikean käden asento on ihan päin helvettiä.

Eli siitä syystä niihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, minkä takia kannattaakin lähteä etsimään vaikkapa asiaan liittyvää kirjallisuutta joko kirjastoista tai musiikkiliikkeistä. Rockway lie myös ihan hyvä vaihtoehto sekin, en tosin ole oppimateriaaleihin liiemmin tutustunut mutta ainakin opettajat näkyvät olevan ihan asiansa osaavia kavereita. Paras vaihtoehtohan olisi tietysti se, että saisi jonkun opettamaan ihan henkilökohtaisesti.

Mutta mutta, ensiksi siis kuntoon soittoasento ja käsien asento. Näistä en oikeastaan osaa mitään sanoa, koska oma stailini on, kuten todettua, aika vääräoppinen ja epäergonominen, enkä varsinaisesti suosittele sitä kenellekään. Eli tarkista esim. jostain kirjasta.

Sitten ruvetaan treenaamaan sitä varsinaista tekniikkaa. Oikeaa eli näppäilykättä aluksi ihan vaan vapailla kielillä vuoronäppäillen eli etu- ja keskisormea vuoronperään käyttäen. Metronomi on tässä touhussa sitten ihan pakollinen treenikaveri.

Sivumennen mainittakoon, että on aika pitkälti makuasia, kummalla sormella liidaa - jotkut on sitä mieltä, että koska keskari on pidempi ja vahvempi, sillä pitäisi soittaa ykköset koska siitä pituudesta ja vahvuudesta johtuen sillä on helpompi soittaa aksentit. Itse liidaan tarpeen mukaan kummallakin. Joka tapauksessa, laita metronomi nakuttamaan neljäsosia sopivan iisiin tempoon ja soita vuoronperään kaikilla vapailla kielillä esim. neljä tai kahdeksan neljäsosanuottia ja nosta tempoa vähitellen.

Kun näppäily vapailla kielillä alkaa sujumaan, on aika ottaa vasen käsi mukaan. Perusperiaatteena on, että yksi sormi yhtä nauhaväliä kohden. Jos on pieni käsi niin voi alkuun varsinkin siellä matalammalla ottaa melko koville, mutta kyllä se siitä aikaa myöden alkaa venymään. Eli kannattaa aloittaa vaikkapa jostain 9. nauhan kohdilta. Etusormi siihen 9. nauhalle, keskari 10. nauhalle, nimetön 11. nauhalle ja pikkusormi 12. nauhalle. Kiinnitä huomiota siihen, että painat äänen juuri siitä nauhan takaa, siinä se soi parhaiten. Ei päältä, eikä edellisen nauhan vierestä. Ja sitten vaan treeniä samalla periaattella kuin näppäilykädenkin kanssa - metronomi nakuttamaan ja neljäsosia peräkkäin järjestyksessä 9-10-11-12-9-10-11-12. Vaihtele samaa ajatusta otelaudan eri kohtiin ja nosta tempoa vähitellen.

Yks variaatio, minkä tuosta voi tehdä on se, että tulee saman litanian alaspäin sillä tavalla, että viides nuotti osuukin nimettömälle. Eli numeroidaan sormet seuraavasti: Etusormi (1) keskisormi (2) nimetön (3) ja pikkusormi (4) ja ajatuksena olisi tämänkaltainen kuvio:

1-2-3-4 | 3-2-1-2 | 3-4-3-2 |

Eli kolmen tahdin jälkeen palataan aina takaisin alkuun. Ja taas - vaihdellaan eri paikkoihin ja lisätään tempoa kun rupeaa sujumaan.

Sitten kun näitä on aikansa hinkkailtu niin ruvetaan hahmottamaan otelautaa. Eli sitä, että siellä nauhoilla ei olekaan niitä tabulatuureihin kirjoitettuja ykkösiä, kolmosia ja kutosia, vaan siellä onkin a:ta, c:tä ja d:tä. Tää on tavallaan tosi tympeä homma, koska mikään muu kuin ihan silkka raaka pänttääminen ei auta.

Otetaan avuksi vaikkapa tällainen kuva. Soitetaan peräkkäin kaikki äänet jokaisella kielellä ja sanotaan nuottien nimet ääneen. Tähän on varmaankin muitakin tapoja mutta tämä on luultavasti se tehokkain. Ja ikävin. Mutta tuo on sellanen juttu että siitä ei vaan pääse eroon. Itseään voi tietysti helpottaa esim. menemällä vaikka vapailta kieliltä 7. nauhalle asti tms. mutta jossain vaiheessa sinne 12. nauhalle asti on päästävä. Siitä eteenpäin taas ei tarvitse, koska kuten kuvasta huomaamme, 12. nauhalta eteenpäin äänet toistuvat juuri samoina kuin vapailta kieliltä ylöspäin lähtiessä.

Tossa nyt jotain mitä tuli mieleen. Näähän saattaa myös olla todellisia itsestäänselvyyksiä, koska lähtötasosta ei nyt ole mitään tietoa. Mä en myöskään ole bassomaikka, joten noi on tollasia omien kokemusten ja matkalla kuultujen kertomusten perusteella kehiteltyjä mietintöjä ja jotain nyt toki on varmaan tuolta soittotunneiltakin kuitenkin saattanut hihaan tarttua. Lähinnähän tossa on tollasta todella tylsää tekniikkatreeniä ja olis varmaan paljon mukavampaa soitella heti jotain biisejä. Sitäkin voi siinä ohessa toki tehdä mutta noi on kuitenkin oikeesti tärkeitä asioita ja siinä säästyy tulevaisuudessa monelta hartaalta kiroamiselta kun keskittyy niihin heti alusta asti.

e: en oo muuten varmaan koko kymmenvuotisen mikseriurani aikana kirjoittanut yhtä pitkää ja asiapitoista viestiä. Tai siis enhän minä nyt tiedä, että oliko tuossa edes asiaa mutta kuitenkin.

#4 kirjoitettu 05.10.2013 00:31

14 vuoden aikana en ole otelautaa ulkoa opetellut enkä totutellut oikeaan tekniikkaan. Soitin aloittelijana helppoja biisejä, opettelin soittamaan lisää biisejä ja soitan edelleen biisejä. 99-prosenttisesti korvakuulolta ja soveltaen.

Olisihan minä parempi jos olisin treenannut oikein mutta mulla onkin aina ollut vähän punkkariasenne soittamisen suhteen. Mutta siitähän se on kiinni mikä on oma tavoite, jos haluaa tykitellä Mendezin, Porran tai Wootenin juttuja niin kyllä se on jumalattoman treenin takana. Sitten taas jos soittaa Toolia tai Rage Against the Machinea niin ei siihen niin kovaa soittotaitoa tarvitse, tärkeämpää on oikeanlainen tatsi.

Se on muuten yksi asia mikä kannattaa oikeasti opetella. Tatsi. Opettele soittamaan tallan läheltä, kaulan juuresta, 12. nauhan kohdalta, mikkien välistä, sormilla, plektralla, släppäämällä, kovaa, hiljaa. Bassosta lähtee jo ihan ilman ensimmäistäkään efektiä ihan julmettu määrä erilaisia soundeja ja on äärimmäisen käytännöllistä opetella mistä kohtaa ja millä tekniikalla saa minkäkinlaisen soundin.

Niin ja opettele virittämään, vaihtamaan kielet ja säätämään kaularauta, kielten korkeus ja intonaatio. Säästää pitkän pennin kun säätää itse eikä käytä pajalla. Ei ole rakettifysiikkaa mutta helppo tehdä väärinkin.

#5 kirjoitettu 05.10.2013 00:50

atheos kirjoitti:
14 vuoden aikana en ole otelautaa ulkoa opetellut enkä totutellut oikeaan tekniikkaan. Soitin aloittelijana helppoja biisejä, opettelin soittamaan lisää biisejä ja soitan edelleen biisejä. 99-prosenttisesti korvakuulolta ja soveltaen.

Olisihan minä parempi jos olisin treenannut oikein mutta mulla onkin aina ollut vähän punkkariasenne soittamisen suhteen. Mutta siitähän se on kiinni mikä on oma tavoite, jos haluaa tykitellä Mendezin, Porran tai Wootenin juttuja niin kyllä se on jumalattoman treenin takana. Sitten taas jos soittaa Toolia tai Rage Against the Machinea niin ei siihen niin kovaa soittotaitoa tarvitse, tärkeämpää on oikeanlainen tatsi.


Se on yksi tapa ja mä vedin ensimmäiset kymmenen vuotta aika pitkälti samalla tavalla, lähinnä tuota otelaudan ulkoa opettelemista lukuun ottamatta. Se vaan helpottaa elämää aika paljon kun pystyy treeneissä kommunikoimaan samalla kielellä muiden kanssa ja tarjoaa siinä mielessä pelivaraa ettei ole jossain yhdessä asemassa kiinni.

Mutta joo, riippuu todellakin tavoitteista ja lähtötasosta ja kun niistä nyt ei mitään tietoa ollut niin keräsin tuollaista ainakin omasta mielestäni yleispätevää asiaa, josta on hyötyä, oli sitten tarkoitus soittaa Wootenia tai Toolia.

Se on muuten yksi asia mikä kannattaa oikeasti opetella. Tatsi. Opettele soittamaan tallan läheltä, kaulan juuresta, 12. nauhan kohdalta, mikkien välistä, sormilla, plektralla, släppäämällä, kovaa, hiljaa. Bassosta lähtee jo ihan ilman ensimmäistäkään efektiä ihan julmettu määrä erilaisia soundeja ja on äärimmäisen käytännöllistä opetella mistä kohtaa ja millä tekniikalla saa minkäkinlaisen soundin.

Tälle kyllä vahvaa komppia.

Niin ja opettele virittämään, vaihtamaan kielet ja säätämään kaularauta, kielten korkeus ja intonaatio. Säästää pitkän pennin kun säätää itse eikä käytä pajalla. Ei ole rakettifysiikkaa mutta helppo tehdä väärinkin.


Toi basson/kitaran säätäminen pitäis opettaa ala-asteen musiikintunneilla. Se on nimittäin niin käsittämättömät mittasuhteet saanut mörkö jota vielä ruokitaan kaikilla lukemattomilla kauhutarinoilla otelaudan läpi kiristetyistä kaularaudoista ja ties mistä.

#6 kirjoitettu 05.10.2013 10:24

itelle basson aktiivinen soittaminen on jäänyt, mut silloin kun vaihdoin kitarasta bassoon, tuli soiteltua levyjen mukana ja perustekniikkaa tuli väkisinkin opittua kuin vahingossa - tietysti esim. soittoasennon hakemisessa jeesasi se, että olin soittanut sähkistä jo 6 vuotta siihen alle ja jonkinlaista tatsia otelautaan ja teoriaan siis jo oli takataskussa. Jimi Hendrixiä ja noita muita 60- ja 70-luvun taitteen "klassikkobändejä" tuli treenattua ja siitä olikin luonnollinen siirtymä alkaa plokkailla hieman myöhemmin 70-luvun suomalaista hämyprogea; Pekka Pohjolaa ja Wigwamia. Ja sille tasolle tuo bassonsoittaminen sitten aika pitkälti on jäänytkin...esim. släppibasso ei lähde kovinkaan hyvin, eikä sit kovin autenttiset jazz-jututkaan - vaikka kyllä diggaan aivan kybällä esim. Jaco Pastoriuksen, Primuksen ja Squarepusherin tyylisestä meiningistä (tai noh, jos ihan tarkkoja ollaan niin Squarepusher aliaksen takaa löytyvän Tom Jenkinsonin stailihan on aika pitkälle vain jalostettua Pastoriusta...)

Basso vaihtui sittemmin kiippareihin - jo ihan senkin takia että nuorna miesnä tuli humalapäissään telottua oikean käden sormenpäät sen verran paskaksi ettei vieläkään pysty soittamaan sormibassoa kuin korkeintaan tunnin verran ja sit alkaa jo hermopäät ilmoitella että nyt riittää. Mut kyllä basso on hemmetin hieno soitin ja arvostan kyllä aivan jumalattomasti tyyppejä jotka hanskaa ao. soittimen suvereenisti! varsinkin kun tiedän omasta kokemuksesta kuinka helvetillisen treenin takana ne kimurantit fuusiojazzit ja progeklumeruulit on.

#7 kirjoitettu 05.10.2013 10:49

Vessajono kirjoitti hyvin! Juuri tuollaisia neuvoja kaipailin!

#8 kirjoitettu 05.10.2013 12:08

Vessajono kirjoitti:
Toi basson/kitaran säätäminen pitäis opettaa ala-asteen musiikintunneilla. Se on nimittäin niin käsittämättömät mittasuhteet saanut mörkö jota vielä ruokitaan kaikilla lukemattomilla kauhutarinoilla otelaudan läpi kiristetyistä kaularaudoista ja ties mistä.


Joo, sopii sitäpaitsi jo nykyiseen opetussuunnitelmaan suoraan kun siellä on mainittu kaikkea kestävää kehitystä ja vastuun opettelua yhteisestä omaisuudesta jne jne. Vanha kaarti on vähän turhan paljon jumissa itse soittamisen ja laulamisen opettelussa (mikä on aika sekundääri osa koulumusiikkia, paino pitäis olla enemmän innostuksen herättämisessä ja hienomotoriikan ja yhteisvastuun puolella) ja nyt vähentyneillä tuntimäärillä tuppaa jäämään tällaiset "uudet ideat" ekana varjoon. Hyvä alku vois olla et edes ne musiikinopettajat itse osaisivat säätää ne vehkeet, mutta veikkaan että möröt on aika tiukassa. Opettajankoulutuslaitosten koulutukseen soitinhuoltoa edes yksi tunti, kiitos.

#9 kirjoitettu 22.11.2013 12:35

Tää on kans tosi kiva treenata.

#10 kirjoitettu 22.11.2013 13:23

Pohjois-Korea kirjoitti:
Tää on kans tosi kiva treenata.


Mulla on just nyt tämä agendassa.