Mikseri.net

#42 kirjoitettu 08.06.2004 14:32

Nigo kirjoitti:
jos tulee edes pieni fiilis, että tästä biisistä puuttuu se jokin, ni eiku paperit pöytälaatikkoon... Treeneissä/keikalla pitää olla koko ajan se tietynlainen hekuma.... (you know what I mean)... silloin biisi ei voi olla huono, vaikka muut niin väittäisivätkin...

Pöytälaatikko-biisit ovat käteviä, jos niitä voi liittää uusiin kappaleisiin. Tulee sellasia fuusiobiisejä(hieno käsite). Minä teen nykyään suurimman osan kappaleista näin.
Olet sinä yksi onnekas jäbä - itse en pysty tällaista tekniikkaa käsittämään, koska itselläni eri kappaleet eivät ole koskaan sopineet yhteen. Onko sinulla näitä "fuusiobiisejä" Mikserissä?

#43 kirjoitettu 15.06.2004 03:21

monophobic kirjoitti:
Tempo kirjoitti:
Dope-Head kirjoitti:
mua hävettää antaa muitten kuunnella mun biisejä


[offtopic]
Kyllähän tuo pitää tavallaan paikkaansa, kun vanhemmat/sukulaiset/kaverit-joiden-mielestä-konemusiikki-ei-ole-musiikkia/mainstream-suomipop-puristi-öörgh-tyypit sanoo: "noh, soita nyt sitä musiikkias. sinähän olit jo pikkupojasta asti sitä harrastanut. paipai."

Soita nyt siinä joku rankka d'n'b vääntö. Menee mummolla suu rusinaksi ja silmät lommolle.
[/offtopic]



heh.. tuttu fiilis! 'onkos t'' edes musiikkia? koneet tässä soittaa.. kaikkihan tällästä nyt osaa tehdä..' ai saatana




tuo voi johtaa joskus väkivaltaisiin tuntemuksiin kun porukat sanoo ettei tuo ole musiikkia.

#44 kirjoitettu 15.06.2004 16:49

Mulla ei oo itellä musaa tehdessä kyllä minkäänlaista aavistusta siitä mitä muut ihmiset biisistä ajattelee. Harvemmin sitä tekovaiheessa edes ajattelenkaan.

Sitten se on aina ihan totaalinen yllätys että mitä ihmiset biiseistä kommentoivat.

Itse osaan arvioida omia tekeleitäni yleensä vasta jonkun parin kuukauden päästä.

Belchior kirjoitti:

voi johtaa joskus väkivaltaisiin tuntemuksiin kun porukat sanoo ettei tuo ole musiikkia.


Musta on monesti ihan huumorimielessä hauskaa kun ihmiset ei kerta kaikkiaan edes etäisesti hahmota omia juttuja musiikiksi.

Lohtua tuo tietysti että jos tietää että ei ne ihmiset tykkäis niistäkään jutuista mitä on kuunnellut ja mistä on vaikutteita imenyt.

Tietysti se myös pistää vähän miettimään että mihinkähän helkkarin kolmen ihmisen supermarginaaliin sitä on onnistunut itsensä tunkemaan.

Sillon tällön tietysti menee niin metsään että on vaan pakko myöntää mokanneensa ja keskittyneensä ihan vääriin asioihin. Yleensä soundeihin kaiken muun kustannuksella.

#45 kirjoitettu 15.06.2004 18:38

Tähän voisi nyt tarjoilla seuraavanlaisen ajatuksen: tekovaiheessa oman biisin täytyy optimitapauksessa toisaalta olla maailman (tai ainakin oman diskografian) paras biisi, sillä omasta materiaalista innoissaan oleminen on jokseenkin elintärkeää mielekkäälle luomistyölle.
Toisaalta omaan biisiin pitäisi myös kyetä ottamaan etäisyyttä, sen todellisten ominaisuuksien ja ansioiden arvioimiseksi ja sitäkautta biisin parantamiseksi.

Allekirjoittaneella tuntuu auttavan näissä asioissa vain aika.
Kannattaa kuunnella vanhoja biisejään silloin tällöin, niistä paljastuvat yleensä niin oman tuotannon hyvät kuin huonotkin jutut, ja mikäänhän ei estä tekemästä asioita uudelleen vaikkapa remix pohjalta (tämä tuntuu monesti unohtuvan, eihän nyt omissa raidoissa ole mitään pyhää, mitä ei voisi lainata tai muuttaa).

Ylikriittisyys ei auta mitään, sillä sitten ei ainakaan kehity mihinkään(musiikkona tai ihmisenä), jos kukaan ulkopuolinen ei pääse sanomaan omista teoksista mitään.
Kannattaa ottaa rennosti.

#46 kirjoitettu 16.06.2004 23:08

Demotion kirjoitti:

Ylikriittisyys ei auta mitään, sillä sitten ei ainakaan kehity mihinkään(musiikkona tai ihmisenä)


Kyllä esim. virtuallisen soittotaidon kehittymisessä itsekriittisyys on lähel välttämätön väline, joten kyllä se monia auttaa kehittymään muusikkoina.

#47 kirjoitettu 17.06.2004 00:04

Demotion kirjoitti:
omasta materiaalista innoissaan oleminen on jokseenkin elintärkeää mielekkäälle luomistyölle.

Onko tämä juttu kuitenkaan ihan näin yksiselitteinen aina ja joka tapauksessa? Yksinkertaisimmillaan asiasta voinee piirtää varsin simppelin kaavion...

Oman työn (liiallinen) arvostus -> Ylpeys oman työn suhteen -> Vaikeus hyväksyä ulkopuolista kritiikkiä / Itsekritiikkiongelmat

Tämä selittää ihan kelpo siivun ajatustoiminnasta, joka tuottaa harmaita hiuksia aika monelle luovan työn tekijälle... Sinänsä hauska huomio tulee esiin, jos tuosta otetaan kummaltakin reunalta yksi tekijä: "Oman työn arvostus -> Itsekritiikkiongelmat"

Jos tämä pitää paikkansa, niin oman työn arvostuksesta ei pikaisesti katsottuna seuraa muuta kuin harmia. Pistää ainakin minut miettimään koko homman mielekkyyttä. Kuinka tärkeää itseasiassa on, että tuntee olonsa nerokkaaksi ja luovaksi biisejä vääntäessä? Koko harrastus riippuu siitä? Sillä seuraava pointtihan on...

Toisaalta omaan biisiin pitäisi myös kyetä ottamaan etäisyyttä, sen todellisten ominaisuuksien ja ansioiden arvioimiseksi ja sitäkautta biisin parantamiseksi.

...että joka tapauksessa oma ego tulee niellä ennemmin tai myöhemmin, jotta biisistä tulee hyvä. Kuinka kauan biisin pitää uida omassa nerokkuudessa, ennenkuin tähän vaiheeseen ryhdytään?

Viime aikoina on tullut lueskeltua samasta aiheesta kirjottamisen puolella, ja siellä on aivan identtiset ongelmat. Kaunokirjallisuudessa pääneuvo joka tuutista näyttää olevan, että kirjoittajan tulee unohtaa koko oman egonsa olemassaolo ja suhtautua luottavaisesti ja rakentavasti saatuun kritiikkiin. Luovan työn tekijä on käytännössä avoin maalitaulu kaikille, jotka haluavat kritisoida hyvässä tai pahassa.

Ylikriittisyys ei auta mitään, sillä sitten ei ainakaan kehity mihinkään(musiikkona tai ihmisenä), jos kukaan ulkopuolinen ei pääse sanomaan omista teoksista mitään.

Tuo on toinen ääripää, missä äärimmäinen kriittisyys lukkiuttaa koko luovan toimen. Toinen ääripää, eli kritiikitön biisien suoltaminen maailmalle ilman huolen häivää, ei sekään paljoa ihmistä kehitä. Toisaalta niin mitä sanoit rauhassa ottamisesta, niin siinä säästää paljon hampaiden kiristelyä jos tuota itsensä kehittämistä ei ihan niin vakavasti ota...

#48 kirjoitettu 17.06.2004 00:37

Tässä jäi näköjään nyt pointti osittain epäselväksi.
Siis pointtihan oli nyt se, että minä ainakin luulisin useimpien musiikin tekijöiden tekevän musiikkia siksi koska he pitävät siitä. Useimmat heistä myöskin varmaan haluavat tehdä ainakin omalla mittapuullaan hyvää musiikkia.
En näe kauheasti pointtia lähestyä biisin tekemistä "minä nyt vaan teen tälläistä turhaa paskaa"-asenteella. Eli siis tässä mielessä tarkoitan sitä, että pitää olla aina hiukan ihastunut siihen omaan tuotokseensa, että siitä mitään hyvää voisi kehittyä (tietysti voihan sitä matskua vääntää puhtaalla tulosperiaatteella 8 - 16 lakisääteisillä kahvitauoilla, mutta näin kuitenkin harvemmin tapahtuu).

Sen sijaan jo tuossa ensimmäisessä kommentissa ajattelin nimenomaan 2-vaiheista prosessia, jossa ensin väännetään mielettömän inspiraation kanssa "parasta biisiä ikinä", ja sitten myöhemmin pienen tauon jälkeen tarkastellaan näitä tuloksia kriittisesti ja korjaillaan jos tarve vaatii(kaikkeenhan se ei edes sovi).

Ylikriittisyydellä puolestaan tarkoitin lähinnä sellaista, todellakin ylikriittistä asennetta, jollaisella helposti estetään mitään syntymästä, kun ennakko-oletuksena on se, että kaiken eteen pitää ehdottomasti nähdä järjettömästi vaivaa ja kuluttaa aikaa, kumpikin asioita joilla ei itseasiassa ole suoraan välttämättä mitään tekemistä musiikillisten lopputulosten kanssa.

#49 kirjoitettu 28.01.2005 10:00

Minulla itsekritiikki ja musiikin tekeminen kulkevat käsi kädessä. Tämä on minulle sellainen kaksi-teräinen miekka:

Vihaan yli kaiken sellaista \"halvan\" kuuloista musiikkia. Jotka kuulostavat siltä kuin ne olisi tehty muutamassa minuutissa. Poikkeuksia toki löytyy mutta useimmiten tällainen tusinamusiikki (hyvänä esimerkkinä koko Finntrollin tuotanto) herättää vain halveksuntaa. Eli rankka itsekritiikki estää minua tekemästä tällaisia \"halpoja\" kappaleita.

Mutta toisaalta, koska itsekriittisyyden määrä suhteessa omiin taitoihini on käsittämättömän suuri, syntyy useimiten tilanteita jolloin usko itseeni ja lahjoihini romahtaa täysin. Riffejä, melodioita ja ihan kelpo kappaleen pätkiä syntyy helposti mutta siihen se jää. Harvoin noista \"ihan kiva\"- kappaleista jatkan yhtään pidemmälle. Tai jos jatkan niin siivoan siitä pois kaikki nojaat ja jätän vain ne parhaat kuviot. Ja koska musiikillinen makuni, mieltymykseni, tajuni on jatkuvassa kehityksessä (lisäten samalla koko ajan itsekriittisyyttäni) vain muutamat kappaleet päätyvät valmiiksi. Ja kun näitä valmiita kappaleita kuuntelee parin kuukauden päästä uudestaan. Kuulostavat ne omaan korvaan lähes poikkeuksetta amatöörimäiselta räpellykseltä.

Tässä onkin tämä pohjimmainen ongelmani: Oma musiikillinen elitismini rajaa hyvin vahvasti musiikintekoani.

#50 kirjoitettu 28.01.2005 10:35

Oma biisi kuulostaa yleensä niin kauan hyvältä kun tekee seuraavan. Eli niinkuin Beezee sanoi, kehitys on niin nopeaa, ettei vanhempia biisejä enää kestä edes kuunnella, vaikka ne joskus on kuulostanutkin hyvältä.
En tiedä tuleeko joskus sellainen hetki, että kehitys loppuu ja on saavuttanut "huippunsa". Jolloin kaikki biisit kuulostavat yhtä hyviltä, tai huonoilta.
Yleensä kun on vasta kun on ollut viikon kuuntelematta omaa biisiä, huomaa ettei se olekkaan niin hyvä, kuin miltä se aluksi kuulosti. Jos taas vielä viikon tauon jälkeen kuulostaa hyvältä, on kyseessä melko onnistunut tuotos.

Niinkuin Laihanen sanoi, oman kappaleen tuntee niin hyvin, että sitä on vaikea kuunnella "normaalisti". Joskus nimenomaan auttaa se, jos pystyy kuuntelemaan kappaletta ajattelematta että se on omatekemä. Vaikka muiden biisien joukossa, tai taustamusiikkina kun tekee jotain muuta.
Ja vielä yksi hyväksi havaitsemani keino on, kun laittaa biisin soimaan heti kun on herännyt!

#51 kirjoitettu 31.01.2005 14:20

Itsekriittisyyteni määrä heiluu laidasta laitaan. Toisaalta olen perfektionisti ja haluan tehdä kaiken niin hyvin kuin osaan, toisaalta ehkä juuri se, etteivät taitoni riitä äärettömyyksiin, johtaa siihen että julkaisen tavaraa jossa olisi parannettavaa. Toisaalta olen ihan hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan ja sitä aina pyydän, niin rehellisenä kuin mahdollista, toisaalta saatan useinkin kuitata kritiikin lauseella "toi kuulostaa kyllä just siltä kuin halusinkin". Toisaalta tämä lause tulee usein vastaukseksi juuri sisältöön esitettyyn kritiikkiin, ei niinkään toteutukseen, koska erityisesti toteutuksessa voi aina parantaa. Kritiikkiä ja palautetta, niin positiivista kuin negatiivistakin, annetaan mielestäni aivan liian nihkeästi niin täällä mikserissä kuin muuallakin. Kaipaisin paljon enemmän rehellisiä mielipiteitä. Tämän ymmärrettyäni olen päättänyt alkaa itsekin toteuttamaan sitä, että kommentoin mikserissä mahdollisimman paljon ja rakentavasti musiikkia. Kommenttirinkiä alan käyttämään heti kun se alkaa minulla toimimaan (tammikuun aikanahan tuon lupaillaan alkavan toimia, aika vähiin on päivät käymässä!).

Jokainen biisi jonka saan valmiiksi, miellyttää minua todella paljon ja kuuntelen omia biisejäni helposti kymmeniä kertoja parin päivän aikana. Biisiä, joka ei tunnu ihan vitun hyvältä, en jaksa edes tehdä valmiiksi. Teen nimenomaan musiikkia jota haluan kuulla, ja taidotkin ovat jo sillä tasolla että voin olla omiin tuotoksiini tyytyvänen. Kuitenkin kaikki puolta vuotta vanhempi materiaali, niin psyrockbändini Psychoactive Garlic Juicen kuin kone- ja räppiorkestereidenkin kanssa, kuulostaa soundillisesti heikolta. Tähän kai pitää vain tyytyä, ainakin siihen asti kun saa soundit sille tasolle, että ne oikeasti pärjäävät vertailussa itse fanittamaani tavaraan (juuri nyt tuntuu, että uusi psykebiisini on soundillisesti aivan älyttömän onnistunut. Saas nähdä, mitä mieltä olen ensi kesänä.)

#52 kirjoitettu 01.02.2005 11:30

Monesti huomaa tutun vanhan virren pätevän toisaalta, että olisi kyseinen saundi/sample tms. kannattanut jättää ehkä joksikin niistä jo aikaisemmin muokatuista. Joskus liika hiominenkin voi viedä eloisan "pinnan" äänestä. Mutta sen huomaa tietysti aina jälkeen päin.

Speed Freakin aikaisempaan kommenttiin "kriittisyyden tappamasta luovuudesta" - olen kyllä silti täysin eri mieltä.

Kriittisyys, kriisit yms. ovat usein hyväksi asiassa kuin asiassa. Sen myötä saattaa keksiä jotain uutta, ottaa/löytää uuden lähestymistavan, mahdollisesti jättäen jotain tiettyjä paljon käyttämiään asioita pois ja keskittyä yksinkertaisempaan kokonaisuuteen. Siten ehkä myöhemmin voi palata takaisin entiseen, jos on oppinut jotain uutta.

Sama pätee taiteeseen myös (Tosin vaikka monet abstraktioon siirtyneistä jäivätkin siihen.)


Shah

Shah muokkasi viestiä vielä 11:31 01.02.2005

PS. Erittäin tervetullut keskustelunaihe, jonka bze aloitti. Niin monia hyviä pointteja ihmisillä. Laihanen kiteytti tosiaan monia olennaisia ongelmia sanoiksi eri vaiheista biisien teossa.

#53 kirjoitettu 01.02.2005 15:16

Johann Onn kirjoitti:
Kriitisyyttä voi löytyä joskus liikaakin.

Tarkistelin cd:eitä ja huomasin, yhden vanhan biisini viimisen version numeroksi "1.31". 32 versiota samasta biisistä ?. [...] sitten alkoi tulla sitä "maalataan lisää... eiku pyhitäänkin pois... eiku..." rakentelua, jonka avulla ei tule taloa, eikä liiteriä.


Älä nyt kuitenkaan sekoita keskenään kriittisyyttä ja totaalisien näkemyksen ja vision puutetta.

#54 kirjoitettu 01.02.2005 16:19

se on kyllä outoa kun välillä pomppii kattoon siitä kuinka hyvän biisin on saanut aikaseksi mut välillä tuntuu et tarvis koko ajan vaa nauhottaa ja miksailla uudelleen.. ja siin tarvis tietää se raja että milloin biisissä on oikeesti parannettavaa ja koska on vain liian kriittinen itselleen.. sen takii on hyvä pistää settii tänne mikserii vaik se ei ihan täydellistä oliskaa

#55 kirjoitettu 01.02.2005 16:45

no todella kriittinen!!! 95% tavarasta ei näe päivänvaloa. aina on jotain korjattavaa/parannettavaa, mut jälkikäsittely ei oikein ole mun/meiän bändin juttu..loppujen lopuks on sit tullu laitettuu kuunneltavaks sellasta tavaraa joka ottaa vähiten päähän. onhan siellä joskus onnistumisiakin ja niistä tulee saatanan hyvä mieli. yleensä vaan parhaat jää äänittämättä, just jonkun niinkin monimutkasen syyn takia ettei ole painanu recordia tai mikki ei ole päällä ja sitä rataa. no aina ei voi voittaa mut oishan se toki kiva edes kerran.

Siddhartha ei osaa kirjoittaa16:48 01.02.2005

#56 kirjoitettu 01.02.2005 17:06

Mä olen kans aika kriittinen.. En ole yhteenkään tuotokseeni ollut vielä niin tyytyväinen. Silti olen laittanut joitakin mikseriin, koska toivon saavani kritiikkiä, jos siitä voisi ottaa oppia.

Mutta sitten taas, esim. the pain -biisini, joka on ensimmäinen jonka laitoin tänne 16.10. Silloin en niinkään ollut siihen tyytyväinen, mutta nyt kuuntelen sitä mielellään muun musiikin seassa. se on outoa, pidän siitä paljonkin!
Se voi olla siksi, että en enää muista kauhean tarkkaan miten sen olen tehnyt, ja välillä ihmettelenkin että miten mä siitä näin hyvän olen saanut.

Toivottavasti näin kävisi muunkin materiaalini kanssa. Se olisi aika hienoa, että edes itse pitäisi tuotoksistaan, se on aika rohkaisevaa ja kannustavaa jotenkin..

#57 kirjoitettu 02.02.2005 14:23

kinetic kirjoitti:

Sit toinen juttu. Se on aika yleistä että tekee jonkun melodian ja vääntää sitä jonkin aikaa ihan fiiliksissä putkeen. Kuulostaa pahuksen hyvältä, mutta sitten kun pitää tauon ja avaa koneen uusiks niin se melodia kuulostaa sekavalta bullshitiltä. Mutta joo se liittyy siihen että kun työskentelee liian paljon sen kanssa niin se musiikki alkaa hahmottua itsestää, ja kaikki muistaa ulkoa, jolloin se voi kuulostaa yllättävänkin hyvältä.


Tän oon huomannu itekki. Tekee liian monimutkasia melodioita, jotka ehkä muille avautuisivat vasta kymmenien kuuntelukertojen jälkeen. Sen takia yritän kuunnella biisiä monissa eri paikoissa ja eri tilanteissa. Yritän asettua "kuuntelijan" asemaan. Monesti melodiat kuulostavat nimenomaan aivan liian monimutkasilta.