(san. Mikko Karhu)

Mennä eteenpäin selkä suorana,
Kengät jalassa ei kaaduta,
Lähellä ihmistä on myös noutaja,
Noutajan lähellä kuolema.

Huuda vain sillä äänesi kuuluu vain,
omassa päässäsi,
Potki vain, potki vain,
tuska tuntuu vain omassa lihassasi.

Hihat käärittynä viimeiseen taistoon kävellen,
Hän kävelee hylättyä käytävää kääriytyneenä valkoiseen.

Valoa on vain vähän,
ja sekin vähäinen mustaa.

Karjuntaa, läähätystä joka puolelta,
Kuule yksinäinen maailma,
Katso vain, katso, kuvasi näkyy vain,
Omissa silmissäsi.

Valoa on vain vähän,
ja sekin vähäinen mustaa.

Löytääkö hän onnellisen lopun sen?
Matka on pitkä, hän tietää senkin,
Mutta löytääkö hän onnellisen lopun sen?
En tiedä.

Valoa on vain vähän,
ja sekin vähäinen mustaa.

Löytääkö hän onnellisen lopun sen?
Matka on pitkä, hän tietää senkin,
Mutta löytääkö hän onnellisen lopun sen?
Yksinkö kartatta ja karkoitettuna löytää voi sen lopun onnellisen,
Kulkija onneton?

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu