Kevään tullen aurinko kun lumet sulattaa
teiden kulkurille silloin taivas aukeaa
matkakodin tielle laittaa, reissuteko alkaa maittaa
nokka kohti seikkailuja, jälleen lähdetään

Mukana on aina peti, vessa, keittiö
kulkuri ei olekaan mikään heittiö
vaan luokkaa parasta, a-tason matkaaja
oman elämänsä nautiskelija

Se on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!

Joku laittaa mökin joen, järven rannalle.
Rakentaapi töllin pysyväisen sannalle
kulkuri ei yhteen paikkaan, asettua saata lainkaan
vierivälle kivelle ei juuret kasvaa saa...

Matkamiehen mökki kulkee aina mukana
vaikka joka aamu vaihtuu uusi maisema
meren rannat, kylät, vuoret, unohtuvat turhat huolet,
edessä kun tietä riittää uuteen seikkailuun

Se on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!

Illan tullen karavaanin
hetken lepoon asettaa
rutu, konsuli tai kääkkä
on kaikki luotu matkaa jatkamaan…

Sehän on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, tien päältä tuttu, melko veijari, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu