Kauneudessaan on haikea heille kuivattu maa
ja keuhkojen polte.

Suon syntysanat nyt kuulla saat:
"Tuli, vesi, taivas, kusi paska ja maa"
Kuu on kämmenellä ja villat on vedessä.
Jättiläisten paikka on auramme edessä.

Musta kita on avoinna.
Tuhannen vuoden vanha kuollut kuin elävän nahassa.
Alapuolella on kadonnut kaupunki,
kalkkikivet puhtaat ja noidantulten loimu valaisee holvit luiset.
Ja ahdin lipastossa helmi syanidin sininen,
sinun on se saatava ihminen.
Uni josta ei tokene alkaa.
Joka aamu luomesi takaa paperisilmä valkea aukeaa.

Onneksi sain pimeyden myötä
luonasi olla keskellä yötä.
Sellaisenaan on pysynyt vanha
kesytön maa, kääntäjää vailla.
Tehtyään saa katsella hetken.
Kuolemaakaan eivät jää vaille.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu