Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 19 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Täytyi korjata tuo arvostelu ysistä kymppiin toisen kuuntelun jälkeen. Tämä on helmi. Kolahti just tähän hetkeen, synat, solisti, enkelikuoro ja kaikki. Tattis! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aina vaan tää kolahtaa uudelleen kuuntelulla :) Hyvin on kestänyt aikaa |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuoreen kuuloista rehellistä poppia vaikkei sanoitukseltaan aivan main streamia. Miksaus soundaa hyvältä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kunnon meininki, rehellistä blues rockia. Tässä kitaroinnissa on katu-uskottavuutta, jota harvoin on kuultu viime vuosina sitten Alppu Järvisen. Solisti johtaa porukkaa suvereenisti, tämä bändi pitäisi ehdottomasti nähdä ja kuulla livenä lavalla. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Orkestraation taso on taas hypännyt yhden askeleen ylemmäksi kohti ammattilaisuutta vievillä portailla. Tuli ihan oikean orkesterin fiilis. Hienoa eri soitinryhmien vuoropuhelua. Erityisesti pidin koko orkesterin ja soolo-instrumenttien vuoropuhelusta ylimenoissa eli siirtymissä taitteesta toiseen (Richard Wagner sanoi aikoinaan, että musiikki on ylimenojen taidetta). Esimerkiksi harpun arpeggio ennen huilun esittelemää ensimmäistä teemaa. Samoin sooloviulu ylimenossa, joka vie koko orkesterin ensimmäiseen nousuun. Viulu vie siinä samalla molliteeman hetkeksi duuriin ennen modulaatiota, mikäli oikein kuulin. Tätä seuranneen nousun jälkeen soloviulu jälleen päättää taitteen ja oboe nappaa melodian viululta tavattoman hienosti ja johdattaa sävellyksen viimeiseen huippuun. Tästä vaan rohkeasti jatkamaan mestareiden orkesteripartituurien tutkimista ja kokeilemaan oikeaa partituurisatsia (puupuhaltimet: huilu, oboe, klarinetti, fagotti. Vasket: käyrätorvi, trumpetti, pasuuna. Lyömäsoittimet. Jouset: I ja II viulut, alttoviulu, sello, kontrabasso) Nykyiset orkesterisoftat näyttävät mahdollistavat oikeankuuloisen orkesterisatsin simuloinnin aika hyvin. Jätän tästä lähtien kappaleiden pistearvostelun pois kommenteistani, kun mittari on koko ajan kympissä kuitenkin :) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei kuulu minunkaan tapoihini palata arvosteluihin, mutta tämä kappale muodostaa poikkeuksen. Tämä sävellys kuuluu niihin biiseihin joita on pakko palata kuuntelemaan aina säännöllisin väliajoin. Säveltäjällä on taito tehdä yksinkertaisia koruttomia mutta samalla koskettavia melodioita. Orkestroinnista: mainio soitinnuksellinen keksintö, Bach-urkujen nasalli solo-äänikerta melodiassa (vain kahdesti, mutta juuri strategisesti oikeassa kohdassa), osoittaa hienoa tyylitajua. Kuoron mukaan tulo on hyvä veto. Modulaatioiden avulla rakennetaan jälleen hieno kokonaiskaari. Elokuvan ystävänä kuulen tässä myös ykkösluokan soundtrack-musiikkia. Mieleen tulee Ennio Morricone parhaimmillaan, ja tarkoitan nimenomaan parhaimmillaan. Toivottavasti tekijä ei tästä loukkaannu... Tässä sävellyksessä on sitä jotain, elämää suurempaa, ihmistä syvältä koskettavaa, ajatonta. Tämä musiikki onnistui kirvoittamaan perheemme naisväelle kostean silmäkulman. Hatunnosto siitäkin, vastaavaan en ole omalla musiikillani vielä koskaan yltänyt... |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Hienot melodiset ja harmoniset linjat. Instrumentaatio ja orkestrointi todellista Grande Musica luokkaa. Monia elämää suurempien hetkien välähdyksiä tässä sävellyksessä. Sinfonisia tehoja ja isä BACHkin siellä urkuineen... Kaunista. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tätä kannattaisi ehdottomasti kehitellä pitemmälle! Potentiaalia materiaalissa löytyy. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Biisi alkaa arkaisen koruttomasti huilu- ja harppusointu-sävyin ja - sitten sibeliaaninen orkesteriäänivalli vie kuulijan mukanaan vastustamattomasti. Erittäin hienosti soitinnettu nousu ja sitten loppukadenssi. Hieno muodon kaari. Teemassa on jotain irlantilaista, ylevää ja eeppistä. Kadensaalisessa laskussa ensimmmäisellä kerralla kuunnellessa hätkähdyttää appogiatura dissonanssi, joka kuitenkin puretaan konsonanssiin johdonmukaisesti (sehän vielä toistuukin siinä ja kuulosta lopulta aina vaan paremmalta...). Mielestäni täysiveristä A-luokan soundtrack-musiikkia. Ei voi mitään - täysi kymppi! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Näyttää (kuulostaa) siltä, että EWQLSO on vihdoinkin nostanut virtuaaliorkestraation sille tasolle, että kuulija ei äkkisiltään pysty sanomaan, onko orkesteri oikea vai ei. Osaavissa käsissä tämä softa näyttää parhaat puolensa ja tämä artisti todella osaa käyttää välinettään. Ihmeellistä kuunnella näin herkkää orkestraalista nyansointia virtuaalisena. Tämän säveltäjän musiikilla on sielu ja se on paljon se. Musiikki kasvaa ja elää itsensä läpi luontevasti ja hienon kaaren tehden. Huippukohta siinä kultaisen leikkauksen kohdalla, niin kuin pitääkin. Sävellyksen orkestraatiossa on useita heinoja elämää suurempia kohtia, jotka soivat koskettavasti esim. käyrätorvet(?) kohdassa 01:46-01:47 (WinAmpin timerilla katsottuna) ja lopputahdeissa 02:03-02:30. Wagnerin ja Hollywood-mestareiden henki elää tässä musiikissa. Mielenkiinnolla jatkan tutustumista säveltäjän muuhun tuotantoon. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieno balladi! Vähän odotin, että rummut olisivat tulleet mukaan siinä modulaation kohdalla ja biisi olisi lähtenyt todella lentoon. Kuoroa siinä samassa enemmän pintaan. Mutta vaikea sanoa, kun sovitus on tehty näyttelyä varten. Kiinnostaisi tietää millaisesta näyttelystä on kyse, taidenäyttely? Musiikki viittaisi enemmän liikkuvan kuvaan tms. Pidin todella. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Täytyy sanoa, että tämä on yksi suosikeistani. Jousien pizzicato ja xylofoni-soundi muodostavat nasevan yhdistelmän. Teema on mielestäni yksi parhaimmista ja tyylitellyimmistä, mitä olen kuullut tältä artistilta. Teema kertautuu useasti, mutta aina saaden jatkuvasti kehittyvän säestyksen. Modulaatio ja ylimeno sävelaskelta alemmaksi (mikäli oikein kuulin) erityisen naseva ja mukava koukku. Tässä 'b-osassa' on ensimmäinen huipentuma, jossa 4-jakoisia 16-osia iskutetaan välillä kolmeen. Paljon käytetty rytminen tehokeino, mutta aina yhtä tehokas. Siten palataankin taas alkuperäiseen sävellajiin, sama teema, mutta nyt se pääsee oikein kunnolla nousemaan lentoon varioivan säestyksen kantamana. Sitten taas yllätysmomentti: sähkökitarat astuvat areenalle. Täytyy vaan ihailla artistin kitaratekniikkaa jälleen. B-osan huippukohta kerrataan, nyt hevimmässä-muodossa. Ja vielä kerran yllätysmomentti: hiukan humoristinen loppu. Briljantti ja hallittu kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään useamminkin. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä on kyseessä pieni mestariteos.Harvinaisella tavalla artistin tuotannossa yhdistyy suvereeni kitara-maestron ote ja orkestraalisen satsin hallinta. Säveltäjällä on sellaista teemojen ja harmonioiden tajua, joka kertoo kiistämättömästä lahjakkuudesta. Selvästikin takana on jo musiikkiopintoja, jotka kannattaa viedä mahdollisimman pitkälle. Liian moni lupaava muusikko kohtaa luovuutensa rajat ennen pitkää puutteellisten teoriaopintojen tähden. Teoria ja tekniikka täytyy ensin hallita, jotta ne voisi unohtaa.Ne ovat vain välineitä luovalle taiteilijalle, ja onkin niin että vasta nuottien ja musiikin 'teorian' tunteminen avaavat todella portin musiikin maailmaan, sen jälkeen rajana on vain ääretön. Hyvä muistaa, että koko populaarimusiikin historia perustuu viimekädessä klassiselle teoria- ja harmonia perustalle. Afro-amerikkalainen rytmin taju ja blues-tonaliteetti taas ovat asioita, jotka täytyy tuntea sielussa, sydämessä ja munaskuissa, niitä ei voi oppia. Tiellä maailmanmaineeseen tarvitaan runsaasti työtä ja sen 'oman jutun'ja originaliteetin löytäminen taiteilijana. Mielestäni juuri tässä kahden alueen hallinnassa on artistin vahvuus. Kun tekniikka alkaa olla hallussa on seuraavana vuorossa kasvaminen ja kehittyminen musiikillisen muodon ja sisällön välisen suhteen hallinnassa. Tässä parhaana opettajana toimivat - kuten aina- musiikin historian maestrot, sekä rock-musiikin että klassisen musiikin puolella. Parasta oppia on mestariteosten analysointi, miten biisi jakautuu osiin, millainen musiikillinen materiaali kantaa biisiä, miten kokonaiskaari rakentuu, miten ylimenot vievät biisiä eteenpäin. Tästäkin kappaleesta voi todeta, että säveltäjällä on runsaasti valmiuksia kaikilla edellä mainituilla alueilla. Intro alkaa renessanssi-tyylisen teeman esittelynä hienosti akustisena sen jälkeen voimakas nousu ja sama teema sähköisenä, jonka jälkeen variaatiot seuraavat toisiaan hienosti vaihdellen monipuolisin sovituksellisin ja orkestraalisin ratkaisuin. Ylimenot toteutuvat hyvin, n. 02:36 biisi nousee modulaatioiden kautta todella siivilleen ja musiikillisiin korkeuksiin ja leijailee sieltä hienosti alas. Hieno kaari, jota korostaa ylhäällä kotkamaisesti leijailevan teeman taustan hienovarainen orkestrointi. Ainoa asia jota jäin miettimään, oli kohta 03:50 tienoilla, jossa biisi ikään kuin saa jo finaalinsa yllättävässä pitkässä legatosoinnussa, mutta jatkuukin taas yllättäen tauon jälkeen, tauko ylimenona on aina riski.. Alun akustisen satsin paluu lopussa sitoo muodon yhteen hienosti ok, mutta sen finaali-soinnun siitä välistä olisin siirtänyt loppuun tai jättänyt siitä kohtaa kokonaan pois... Mielestäni juuri tässä biisissä on sitä originaalia jotain jalostuneessa muodossa. Opus nro 1! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Virtuaaliorkestraation mestarinäyte. Saattaisi pakahduttaa kuoliaaksi ilman kohdassa 01:38 välähtävää duurisävyä - joka heti kohta kuitenkin muuttuu taas molliksi. Kappale tuntui jo päättyvän kohtaan 02:08. Kenraalipaussin jälkeen tuleva coda tuntui alkuun hiukan ylimääräiseltä, toisaalta elokuvamusiikkina se toimii ikään kuin siirtymältä seuraavaan kohtaukseen. Briljantisti nyansoitua digitaaliorkestrointia, hienoa tyylittelyä. Ehdottomasti yksi mikserisuosikeistani. Kiitos ja kumarrus! |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Raikas tuulahdus kommenttiringissä. Biisi vei - jostain syystä - ajatukset menneisyyteen, 70- 80-90-luvun musiikillisiin muistoihin.. Santana(kitarasoolo) .. Yes.. Rick Wakeman(synasoolo) .. ja mitä niitä nyt olikaan. Alun kosketinriffi (joka kulkee läpi biisin) iskuttaa 16-osia kolmijakoisesti nelijakoisen perusrytmin päällä, tämä tekee biisistä ilmavan ja jotenkin häilyvän, positiivisessa mielessä. Hyvää ja svengaavaa kuuntelumusaa. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Huomasin, että joku 'Oshidashi' oli käynyt pisteyttämässä projektiani, oli pakko käydä katsastamassa - ja kyllä kannatti! Jotenkin kolahti juuri tähän hetkeen. Mainio tuo vocoder vokalisointi, soolona ja stemmoissa. Bassoriffi potkii hyvin. Solokitaraosuus (vai oliko se syna?) 'ulvoo' suoraan hermoon. Hieno kaari, soundit ja miksaus nappiin. Tässä on sitä jotain. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rehtiä revitystä. Tämä bändi pitäisi nähdä ja kuulla livenä. Kitarasoolot toimittavat c-osan virkaa. Jotain vaihtelua voisi saada kokonaisrakenteeseen sävellajia tilapäisesti vaihtamalla esim. juuri soolojen aikana? Laulussa suomikaksenttia, mutta muuten aitoa vokaalimeininkiä. Bändi parhaimmillaan juuri keikalla, olettaisin. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Erinomaisen herkkä nyansoitu piano-osuus alussa. Sitten tulee piiiiitkä tauko? Masteroinnissa jotain pielessä? Loppupuolen vokaalistemmaosuus on aivan selvä beat eli räpit vaan päälle ja rytmiosastoa lisää. Ja siitä tulee hyvä! Tässä on fiilistä. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Minä ottaisin tuon Elfman-jutun ihan kohteliaisuutena vaan. Tosi helmiä molemmat Goblinit. Ensimmäinen oli ehdoton trackeri-aikojen suosikkini. |
10
|
|
