Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 2 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Käytännössä kokonaan oman genrensä (death metallia, kahdeksankielisiä kitaroita ja polymetriaa) luonut metallibändi Megalopenis muistaa fanejaan Inri-levyn muodossa yhtyeen ollessa nyt tauolla kiertämisestä sekä kirjoittaessa uutta materiaalia seuraavaa levyään varten. Inri on loistava kokonaisuus, joka samalla nostaa koko orkesterin suoraan legendaaristen artistien, kuten Black Sabbath ja Deep Purple joukkoon. Heti alkumetreistä käy selväksi, että Megalopenis on nostanut melkoisen rivakasti tempoa sitten alkuaikojen. Itselle tulee aluksi mieleen MKKK:n vokaalit yhdistettynä Meshuggahin soitantaan, ja hyvä niin, sillä vaihteeksi taas nopeasti jyräävä Megalopenis toimii kun junan vessa. Jostain luin että Megalopenis on yrittänyt saada levylle aikaan hypnoottista tunnetta keskittymällä toistoon. Vaikka levyn alkupuoli ehkä tähän hieman viittaakin, en silti itse tuota väitettä allekirjoita sataprosenttisesti. Tai ehkä toisto on niin hienovaraista, että 20 minuuttinen tuntuu juoksevan aina vain nopeammin ja nopeammin levyä kuunneltaessa. Nimittäin kyllästymään CD:n kanssa ei pääse missään vaiheessa. Lisäksi vaikka kappale onkin koottu Sami Ollosen mukaan sattumanvaraisista riffeistä, joita kitaristit asettelivat vapaamuotoisen rumpuraidan päälle, ei kokonaisuus ole silti lainkaan hajanaisen kuuloinen. Aivan valtava hatunnosto yhtyeelle tästä, sillä monen muun yhtyeen tehdessä näin olisi kokonaisuudesta voinut helposti tulla palapeli, jossa palaset ovat pakotettu paikoilleen vasaraa käyttäen. Megalopenis ei Inrillä ole lähtenyt keksimään uudelleen sitä musiikillista pyörää, jonka ovat jo aikoinaan nikkaroineet. Kaikki tutut elementit löytyvät edelleen yhtyeen ilmaisusta. Jarmo Kotirannan huuto on edelleen samaa tavaraa kuin aikaisemmin, kitaristit rankaisevat edelleen kahdeksankielisiään sellaisella otteella ja tyylillä, että monelta kitaristilta on leuka lattiassa, ja kakun kuorruttaa uskomaton rumputyöskentely. Mutta eipä Megalopenikseltä ole yhtään vähempää totuttu odottamaankaan. Homma toimii tällaisenaan loistavasti ja hyvin tuoreella tavalla. Inri onkin aivan pakollinen hankinta Megalopeniksen faneille, eikä se ole huono ensikosketus yhtyeeseen, mikäli on tyylilajista kiinnostunut. Inri on kaikin puolin todella onnistunut yritys Megalopenikseltä rikkoa aikaisempia kaavojaan, mitä kappaleiden kirjoitukseen tulee musiikin silti säilyessä turvallisen tunnistettavana. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
asiaton kommentti kerrassaan |
10
|
|
