Tää laitos elämä alkaa mua pikkuhiljaa tympiä/

päivä päivästä istun yksin ja elämä iha säpäleinä/

kaikki jauhaa et oon nuori ja selviin kyl tästä/

mut mites vittu selviin ku oon ihan yksin tässä/

ainut ystävä on kynä, paperi ja musiikin kaiku/

elämä sama ku paperi, ei se enää montaa kertaa taitu/

Katon ulos ikkunasta ja nään paljaat, lehdettömät puut/

mitäs enää katon ku liian helposti pettymyksestä uuvun../

asuu kaukana kaikesta ja keskellä peltoja/

liikaa täällä näitä määräileviä tahtoja/

se on sitä ku ei kestä jalkojen alla matto/

vettä sataa sisälle tietty tuo paska katto/

missä on se kauan odotettu iloisten ihmisten laakso/

sinne meen enkä enää palaa, tämän toteutus on pakko/

jos en onnistu ni en tee mitää, tulee itellee lakko/

yks ihmine vaikuttanu mun elämäää tosi paljo musiikillaa/

en vois elää ilman musiikki saati sitte veistä/

aina ku tulee sanomista mietin et mitä teinkää/

suutuksis tehny hätiköityi päätöksii ja pilannu kaiken/

oisinpa jo kaukana merellä vapaana lailla laineitten/

oisko liikaa vaadittu et ois joku vierellä/

vaikka rakkautta yritän parhaani mukaa kierrellä/

silti osaan rakastaa ja paljon sitä teenki/

rakastan kavereita iha mitä vaa teen niitte eteenki/

hyppään vaikka sillalta tai otan luodin otsaani/

en välittäis tai valittais vaikka se kipu kovaa koskeeki/

tiijän ettei nää mun riimit oo muutaku paskoi/

elämä ollu aika perseestä ja kaua tätä paskaa jaksoin/

liikaa oon kokenu omasta mielestä mut en tiijä/

toivon et joku kertois voisko musta tulla mitää/

voisinko ikin räppää tunteista ja tehä musaa/

yks pyyntö, sit meen parempaa paikkaa ja sen lupaan/

kai kaikki oli oikeis ku sano et oon täys luuseri/

 kqi se on mun kohtalo ettei tuu tästä tytöstä räppärii/