tuskin tunnen häntän ja kuitenkin

tulin häntä tapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan



"tämä yö on minulle viimeinen"

kuulen hänen sanovan

"olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteä haluan



sinä tiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minkäin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin"



hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitää kättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen



"en kadu ketään niistä joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin



sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekkin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin"



hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinä samassa silmiä häikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa



kun jälleen katson häntä hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeä puhtaan valkoista

minä pidänkin kädessäin



lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minä paikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään



istun hiljaa vielä ja muistelen

hänen viime sanojaan

niitä puoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan



"en kadu ketään niistä joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin



sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekkin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin"



Lintu - Marja Mattlar