Bo Hansson tulee aluksi vastaan. Mutta kun hän on mennyt, hänen takaansa työntyy sinisiä pehmeitä putkia, joista puhaltuu isoja saippuakuplia.

Surullinen mieli ihmisellä,
joka elämän polkuja aikoo kieriskellä.
Palaneen haju sieraimissaan ja ilman päämäärää
Hän kohti tuntematonta laahustaa.
Ei pysty poistamaan vaikeita muistoja mielestään.
Omatunto muistuttaa.
Menneisyyden tapahtumasta ja vainoaa, kahlitsee.
Mieli loppu puolella puhuttelee.
Oven sulkemista ajatuksilta pyytää.
Turha on elämää hukata epäolennaiseen.
Ajatuksia johonkin jo tapahtuneeseen, syytää.

(Onpahan Mr Fobias runon laatinut!) Asiaan: kaunis valssi. Soundit eivät ole aivan niitä parhaita... Kymppi tulee joulun hengen ansiosta! Missäs muuten se kummitusääni oli? Huu, nyt sen kuulin vaikka en kummituksiin uskokaan!