9. Taantuma takaisin todellisuuteen

Haava | 16.03.2004 | Horror
Hei, sinulla on joko JavaScript pois päältä tai vanha versio Adoben Flash Playerista. Hae uusin Flash Player.

Suurkiitos Janikalle vokaaleista. Ehdottomasti yhteistyöhaluttomin ja omapäisin vokalisti, jota olen ikinä nauhoittanut.

8.68   5733 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Epoche 30.10.2009
Olisin kaivannut rankkaa efektointia jokellukseen. Nyt jätti vähän kylmäksi. Myös liian pinnassa ehkä jokellus, jostain kaukaa kaikuen se olisi pelottavampi - sillai mitä mun vaatekaapissa on. Itse taustasta oli myös hieman vaikea saada selvää, en tiedä oliko tarkoitus..5:37 alko kunnon revittely..En myöskään pidä yhtään jokeltelun aiheuttamasta säröstä, se ei kuulosta halutulta..Noh, mitäpä sitä muuta - nyt on kypsä psykiatrille..
0   +1 +2
 
efunkelist 24.09.2009
Tämän kuunteleminen rikkoo kyllä kotirauhaa viemällä turvallisuudentunteen mennessään - hyvin onnistunutta horroria.
0   +1 +2
 
10
Varhainen Valo 16.09.2009
Kaunista. Lapsiääni tekee sen heti alusta alkaen. Spooky-tunnelmaa on taustoissa todella irrallisestikin välillä, joka ei todellakaan haittaa kokonaisuutta. Lapsen aivastus, päristelyt ja innostuneisuus tekee tästä kotoisan. Neljän minsan paikkeilla tulee jotain mikä tekee pelottavia epävarmuuksia kuulijalle ja pahinta on, että...AI SAATANA! että pelästyin tyttöystävääni!! joka pelästytti minut tulemalla pimeästä vierelleni kaikessa hiljaisuudessa, kuunnellessani ttätä luureilla, Arghklumps!
0   +1 +2
 
Henzoman 25.10.2008
Tässä taasen kuulostaa siltä, et sä alussa kuristat mistään mitään tietämätöntä pientä ihmislasta, ja sit vähä kutitellaan mahasta ettei se itkis... Mistä v...sta sä saat kiksit tällaseen?
0   +1 +2
 
9
Tri P 29.12.2007
jos keskittyy kuuntelemaan vokalistia on hymyä herkässä. taustat taasen suhteellisen peloittavia. kokonaisuus spooky. kappaleen säveltäjä on selkeästi iloinen, reipas ja hieman mielikuvitukseton hemmo.
0   +1 +2
 
10
Pahus, minen tästä saanut kauhua irti millään, enemmänkin hymyilytti tuo suloinen kurlutus sun muu ökellys ja ähkiminen.

Tyylikkään oivaltava biisihän tämä on.

Biisin loppua kohden alkoi palleassani tapahtua sellaista lievää nykimistä, hekotuksen alkua, se on hyvä asia, ihmisen tulee kokea asiat palleallaan, useimmiten.

Kontrastina tuolle ujellukselle ja muulle suhinalla babyn äännähtely on erittäin lohdullista ja voimallista.
0   +1 +2
 
Rojola 27.01.2007
onnekas on hän, joka ei todellisuutta koe. ei sitä näe, ei maista, ei haista, ei tunne, ei kuule, eikä kokemisen rippeitään järjestelmällisesti prosessoi. uteliaisuus on alkukantaista, uteliaisuus usein johtaa virheisiin ja vahinkoihin. se voi johtaa myös pelkoon ja traumoihin. joskus se johtaa oppimiseen, ja usein kaiken edellä mainitun kustannuksella. usein uteliaisuus vain pettää. pettää sen pienen onnekkaan joka ei voi kokea mitään, kokea muuta kuin oman todellisuutensa hirviöt, tulevaisuuden enteet. ja niitäkään ei ymmärrä kunnes on jo liian vanha pääsemään niistä yli. joskus onkin vain helpompi jäädä taantumukseen, kokemukset ovat sentään aitoja ja tuoreita, eikä muuta.
0   +1 +2
 
9
Taakka 12.09.2006
Mielenkiintoinen kappale hauskalla elementillä. Hieno, tietyllä tavalla pelottava, mutta silti osittain iloinen teos, vauvaäänet tuovat teokseen iloisen puolen. Voisin kuvitella kappaleen nimen olevan "Valopilkku keskellä pimeyttä." Vauva olisi siis ikäänkuin suunnan näyttäjä, ja kun hänen luokseen pääsee, kaikki olisi taas hyvin.
0   +1 +2
 
9
flaa 07.05.2006
Tämmöstä musiikkia ei joka päivä kuule. :o Alkupuoli varsinki oli oikeasti hieno. Jos täs ois ollu vähä vähemmän horror-vaihdetta ja hellyyttävämmät melodiat niin tää toimis mulle kauniina lastenlauluna. Gu gu gu gu! Voi hellanlettas. ;)
+2   +1 +2
 
10
JM 05.05.2006
Tämä biisi jaksaa jotenkin kerta toisensa jälkeen tehdä sellaisen vaivaantuneen olon. Tämä ei pääse koskaan "ohi korvien" vaan pakottaa lopettamaan muut toiminnot ja alkaa ihmettelemään, että mitähän sitä taas oikein alkoi ihmettelemään. löydän sen hämärän kontrastin tuosta tuon taustan kylmyydestä ja surullisuudesta ja sitten Janikan äännähtelystä, mikä on jotenkin niin huoletonta ja iloista. Yritetäänkö tässä asettaa jotenkin "paha maailma" taustaksi siitä tietämättömälle vauvalle? Tässä on varmaan se vaivaantumista aiheuttava kontrasti. Tämän levyn biiseistä tämä on kyllä oma suosikkini. Tässä on niin paljon kaikenlaisia ajatuksia herättäviä juttuja. Tuo kuoron kuuloinen juttu joka lopun taustalla tulee mukaan. Sekin ikään kuin vainoaa vauvaa, ilman että lapsi siihen mitenkään reagoi. Siis niin..=)
0   +1 +2
 

Sivut: 1 2 3 4 5