Nostalgista tunnelmointia. Virtuoosimainen soolo guitarlelellä.
Tulipa tämä syksybiisi tehtyä vähän jälkijunassa. Kertsi on epäilyttävän tutun kuuloinen, mutta väkersin tämän nyt kuitenkin.
Kevennys talven keskelle. Soolot vedin kinkkilän guitarlelellä. Autoasiassa havaittavissa pientä kuittia velipojalle.
Mökillä kesällä rämpytetty biisiaihio sai muodon ja asun. Olipa laulussa hankalia intervalleja tällä kertaa ja biisi meni muutenkin ylärekisterissä.
Kesää ja keittoo... Demosoiton päälle kyhästy suvipläjäys.Kuriositeettina mainittakoon, että biisin, joka ei ollut alunperin kesäkisabiisikään, synat on soitettu Boss SY1:llä.
Biisi vie nuoren pojan aikuistumisen alkamisen tuntoihin, ankkurinappien irtoamisten ja leijojen Helsingin yllä lentelyn aikaan. Biisi on menneen kesän rämpyke, jossa yhdistyy kaksi melodiaidistä yhteen. Sähkörummut soitettu risukepeillä. Sanoissa pyrin nostalgiseen impressionismiin, häh, tänks!
Tämä laulu oli kuin ruotsin läksyt aikanaan, aina tekemättä. Nyt, neljän vuoden jälkeen, sain sen tähän jamaan. Pakko nostaa handut pystyyn ja siirtyä eteenpäin...
Tässä laulussa liikutaan aamuöisellä kadulla, kun yksinäisyys nousee pintaan. Laulu ei ole omakohtainen, tai ehkä joskus kaukana nuoruudessa.
Nonni, vuosien jälkeen kokeilin sähkörumpujen äänittämistä ja päädyin tähän. Toivottavasti joku saa tästä voimaa.
Noin neljä vuotta sitten Samuli Koivulahti lähetti minulle nipun sanoituksiaan, joihin oli tarkoitus säveltää sopivia melodioita. No, kaikenlaista elämään sitten tuli ja Vantaatakin ehti virrata sen verran, että osa meni varmaan väärän kurkkuun. Nyt sitten ajattelin, että teenpä näitä veke - edellinenkin on samaa satoa. Soittimina Ace Pron kinkkitele Teslan mikeillä ja bassona Washburnin lavaton retkibasso. Audiopuolella mäkkimiehen vehjes Apogee Duet. Biisi kertoo äiti-poika suhteen moninaisuudesta.