en oikeen tämäntyylisestä metallista perusta. mutta jos kuuntelisin tämmöstä tää olis varmaanki aika loistava. kivan mystinen tunnelma. jos sanon etten laulusta oikee välittäny niin tämä johtuu enemmän ehkä kuunteliasta. mutta sävellyspuoli tuntuu olevan hanskassa ja saundit aikasta hyvät. ei huono ei ollenkaa.

vetää todella sanattomaksi...

Intro tälläkertaa vähän erikoisempi synaleikittely. Rumpujen mukaantulosta huomaa, että tämä on paremmin miksattu biisi. Bassoa on ehkä liikaa, joku toinen tietää varmasti paremmin.

Laulaja vetää tämän vähän tyylikkäämmin. Hyvä murinaa ja kähinää kaikinpuolin. Vaikea keskittyä yhteen kohtaan kerrallaan.

The Sin:Decay on selvästi esikuviensa jalanjäljillä. Hyvin sekä toteutettua että soitettua humppaa, johon toki voisi kaivata hieman omaakin kädenjälkeä, mutta näin hyvästä kokonaisuudesta ei edes kehtaa valittaa. Sanon muutaman sanasen koko täällä olevasta tuotannosta, koska olen liian laiska kaikkia erikseen arvostelemaan. Sitä paitsi kaikkiin kappaleisiin pätevät suunnilleen samat sanat.

Industriaalisia elementtejä on naitettu hyvin kitaran ja tutun kuuloisen vokalisoinnin kanssa yhteen -- toimiva, joskin käytetty menetelmä. We Are All Slaves jyrää lähinnä toimivilla melodioillaan, kun taas vaikkapa Celestial Revulsion luottaa tappavaan kitaravalliin. Tällainen kontrasti kappaleiden välillä onkin toimiva ja jopa toivottava ominaisuus, jos ja kun The Sin:Decay pidempää julkaisua pukkaa pihalle.

Ehkä kappaleiden sisällekin voisi luoda enemmän eriäväisyyksiä ja ääripäitä -- koneista saisi vielä enemmän irti, samoin kitaroista raskaampia soundeja. Vokalistilta soisin kuulevani muutakin kuin The Kovenant / Deathstars -tyylistä voihkintaa.

Suosikikseni teiltä nousi Cold Dead Skin, helvetin tiukka veisu. Tiivistettynä sanotaan, että melko valmiin oloinen pakkaus. Hieno bändi, ja kuitenkin melko omaperäinen soundi vaikka rohkeninkin jo verrata kahteen samaa genreä edustavaan maailmanluokan orkesteriin. The Sin:Decay voi vielä jonain päivänä olla isokin nimi konemetallin maailmassa.

Helvetin hyvä biisi... Lauluääni rulettaa kympillä.

Onneks satuin löytämään tän täältä.

Tsiisus mikä ääni jäbällä! Upee biisi. Pakko tsekkaa noi muut.

Loistava saundimaailma heti alusta alkaen, omintakeinen saundi. Aika rohkeaa käyttää kone-elementtejä - mutta toimii yllättävän hyvin. Kiva ralli, toimii sujuvana kokonaisuutena koko biisin ajan. Mutta hieman lisää sisältöä ja lisäosia verse-kertsi-verse-kertsi-välihässäkkä-kertsi-kertsi väliin, rikkokaa kaava! Yleensä en tällaista kuuntele, mutta asiaan tuli muutos nyt. Tykkään jostain syystä kovasti.

Johan nyt on... Andy Bell heviä ja todellista namutusta... Kyllä se on sellainen homma että tämä biisi pitäis olla jo listoilla niin että tärähtää... Alusta loppuun palaa syksyn katuvalot ja kohti kohinaa mennään hyvän maun saattamana...

"Industrial metallin käsitän yleensä kuitenkin hieman kierommaksi, tämä kuulostaa aika pop metallilta."

Yhdyn tähän, hieno biisi! Tuotanto aika hyvällä mallilla ja lauluääni on kyllä mahtava. loppuu hiukan tylsästi eikä missään vaiheessa kehity elämää suuremmaksi mutta ainakin soundeiltaan hieno veto.

Deathstars ja The Kovenant hiipivät mieleen tätä kuunnellessa, mutta mikäpäs siinä, kelpo bändejä molemmat. Ja kelpo bändiltä vaikuttaa The Sin:Decaykin. Vokalisti hoitaa tonttinsa karismaattisella otteella, ja biisi on iskevä. Omassa lajissaan tasokasta tavaraa, mutta itselleni uppoaisi luultavasti paremmin, jos välillä vedettäisiin hieman raskaammallakin otteella.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa split-julkaisua.