Tästähän tuli mieleen hieman Pekka Airaksinen. No mitä sitten biisiin tulee, niin sehän on sellaista mukavaa sekopäistä meininkiä. En oikeastaan osaa mitään tästä sanoa kuin että pidin.

Mystinen linja jatkuu, alkaa tutunomaisella boogie-woogie linjalla muuttuen free jazz-psychedelia-Intia poljennoksi. Taustalla rumpali uhkaa lähestyä Tony Willamsin ilmavaa komppia kuitenkin pysyessä tiukasti valitsemallaan tiellä. Ksylofoni joka on täräytetty heittämään sooloa on kotoisin synasta sekä aivojen mutkista harmaiden loputtomasti kiertyvien solukoiden sisältä ja kuulisin niin että osa sieluakin onmennyt tähän mukaan. Hienoa.