pimeitä käytäviä etsien ulos
monien yhä tummempien huoneiden läpi
tuli seinä aina vastaani

sillon näin ja ymmärsin
kuinka lopullinen umpikuja
oli vielä sulkeutumatta
sillon näin ja ymmärsin
kuinka lopullinen on kuolema

palaamatta entiseen
tulevaa saavuttamatta
oli ikuisuus tässä helvetissä kohtaloni

ja repiessäni ranteita auki
verilammikossani
arvet umpeutuivat aina uudestaan

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu