Kevyen kevyettä iloittelua, jossa on silti se jokin, se jokin joka saa miettimään hyvinkin monenlaisia synkkiä asioita ja ihmisen pimeää puolta.

Taitavasti rakennettua tunnelmaa, joka ei säästä kuuntelijaa ajattelemasta mielestään nousevia tunnelmial, kuvia ja mietteitä.

Sanoisin tätä jopa uusnarkistiseksi musiikkityyliksi, jos sanoisin jotain tyylistä, mutta päädyn toteamaan vain, jotta onpas maestarin teos taas kerran itse maestrolta.