Aika selvää Haikaraa ja Frank Zappaa sekotettuna, sekotettuna johonki avant-gardempaan

Miellyttäviä foni- ja marimbajuttuja kertakaikkiaan. Kitarasoolokin oli aika mukava. Odottelen levyä mielenkiinnolla.

Varsin mielenkiintoista. 70-luvun fiilis on tavoitettu kohtuu hyvin. Jonkinlainen johtoajatus kappaleessa on hukassa vaikka sisältääkin hienoja osioita. Odotan innokkaasti lisämateriaalia.

Tässä on mahtavaa suomen metsä fiilistä..vähän uhkaavaa silti niin mielenkiintoista, että vaikka jännittää niin silti on n ähtävä mihin polku päättyy..Tää on kerrassaan hyvin seinille hyppivä biisi ja aiheuttaa mulle paniikkia ja levottomuuttaa, joka tässä tapauksessa on suotavaa viikon muumioitumisen jälkeen.
Mä en osaa tätä arvostella muuten kuin tunnetilojen kautta, joten toivottavasti kommentti edes aukaisi vähän mun mielipidettä tästä biisistä.. (biiseistä)..pidän tästä ja aion tämän myötä faniutua. kiitos.

Tässä on mahtavaa suomen metsä fiilistä..vähän uhkaavaa silti niin mielenkiintoista, että vaikka jännittää niin silti on n ähtävä mihin polku päättyy..Tää on kerrassaan hyvin seinille hyppivä biisi ja aiheuttaa mulle paniikkia ja levottomuuttaa, joka tässä tapauksessa on suotavaa viikon muumioitumisen jälkeen.
Mä en osaa tätä arvostella muuten kuin tunnetilojen kautta, joten toivottavasti kommentti edes aukaisi vähän mun mielipidettä tästä biisistä.. (biiseistä)..pidän tästä ja aion tämän myötä faniutua. kiitos.

Todella mielenkiintoista huomata, että idolit/vaikuttajien kautta löytää tällaisia mahtavia, hyvin kuunneltavia, taidokkaita, jazzahtavan Proge maisia biisejä joka piti oikein kaksi kertaa kuunnella. Mahtavia jakoja, tulee kyllä niin Van Der Graaf Generaattorin, King Crimsonin, Henry Cown ja Pekka Pohjolan yhteen sekoitus mieleen, siitä paljon hyvän olon tunnetta saaneena alkaa kuulua kitara sooloa joka oli hyvin Blackmore Bluesin tyylinen, joka oli myös hieno yllätys!

Oli sen verran hyvää, että rupesin faniksi ja jos lisää saman genren materiaalia pulpahtaa sointu suonista, niin se on mahtavaa.