Jonkinasteista, mahdollisesti jopa huomattavaa kehitystä on Worst-case Scenarion soitossa tapahtunut viime keväästä kun tämä kokoonpano saatiin aikaan. Edellinen rumpaliehdokas luovutti, muista sitten mistä syystä, ja basistin isosisko kertoili olevansa kiinnostunut koittamaan rumpuja. Eihän se sillon mitään oikeastaan osannu, peruskompin jotenkin. Eli parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Tietysti itseopettelu on hieman niin ja näin-touhua välillä, mutta mutta, eiköhän selviydytä. Tai sitten saadaan se johonkin oikeesti opettelemaan se homma.

Rumpalikin sai eilen omat rummut. Niiden kanssa sitten soitettiin pienessä, siis oikeesti pienessä huoneessa. Ensin oli viritys ihan päin persettä, vireinen kitara kuulosti epävireiseltä, mut kyllä ne sit saatiin soittokuntoon. Covereita vedetään vieläkin, just tossa laskettiin että on kuus biisiä työn alla, kahta ei oo vielä kunnolla katottu yhdessä. Ja vaikka pari biisiä menee ihan hyvin niin on koko ajan sellanen tunne ettei mitään saa kunnolla aikaseks kun ei ole ketään laulamassa. Niinkun ei tietysti saakaan. Joten laulajaongelma on ja elää yhä, valitettavasti.