Täs tuli semmosta ajatusta tähän mun outoon päähäni, että aika vaikiaa on monesti ihimisten ymmärtää toisiaan - vaikka ns. "samaa kieltä" puhutaankin tai kirjoitetaan. Löytyy sitten jokaiselta se oma "suodatin", joilla asiat saa käännettyä juuri sellaisiksi kuin ne itselle parhaiten sillä hetkellä sopii.

Näihin mun kirjoituksiin kannattaa kyllä suhtautua sillä varauksella, että näistä ei aina ihan suoraan ja nopeasti ns. "ota selvää Erkkikään" (..saako lähettää terveisiä? No, Erkille terveisiä!) - aika paljon nimittäin jää tuonne tummanharmaalle osalle rivien väliin (ja on sitten aika piänelläkin viälä - notta vaikia on lukia. Ainakin jos on vähän taittovikaa tms. Eikä näissä aina ole kyse mistään kilpailusta joissa on tarkoitus huutaa heti mitä ensimmäsenä tulee mieleen ; ) ...tai tyyliin, että: "Käsi ylös kuka ymmärsi!"...ja nostaa nyt sitten sen käden jolla ei yleensä syä - kun siinä ei todennäköisesti oo sitä hiirtä ja on ikään kuin työttömänä siinä... tuloo sillekin kädelle välillä käyttöä. (Kannattaa muuten käyttää sitä vasenta kättäkin välillä johonkin - jos siis on oikiakätinen - kun se nyt kuitenkin siinä mukana aina kulkee - oon myös tos kitaransoittoa yrittäny opettaa jollekin poijalle ja selittäny asian sillee, että: "Jos sää et tarvi tota vasemman kären pikkusormea, niin leikatahan se pois saman tien - on vaan turhaan siinä tiällä kun soitteloo. ...mutta en nyt kuitenkaan menis sitä leikkaamaan, vaikkei se sitä tarvitsiskaan ; )

Esim. tuo eilinen selostus oli jonkun mielestä hyvinkin itsekästä pullistelua, kun nyt omaa biisiään mainostelee tuolla lailla, eikä muiden biisejä paljon yhtään. Se kyllä itselläkin ensin mieleen tuli kun sitä kirjoitin, mutta tulin siihen tulokseen, että kyllä mun on aika vaikia lähtiä tällä palstalla muiden biisejä "omimaan" ja ehdottelemaan jotain sellaisista tuotoksista, joista en vielä juuri mitään tiedä... voin olla kyllä taas vääräskin, mutta näin mun pää eilen ajatteli.. : o ...ja mäkin joudun vaan luottamaan välillä vain siihen - siis siihen mitä mun pää ajattelee (...ja täällä päässä - ihan omassa - on ne mun ajatukset olleet tähän asti) ...voiskohan sitä oppia ajattelemaan muillakin ruumiinosilla kuin päällä... pitää tuumata tuota ja vaikkapa kokeilla joskus : D

Enkä siis todellakaan tarkoittanut, että väheksyisin joidenkin muiden projekteja ja ideoita - enkä sitä, että en haluaisi olla mukana muissa kuin omissa projekteissani! Se nyt vaan on niin, että tämä mun oma projektinikin on niin uusi juttu mulle, että tavallaan se piti saada alkuun ensimmäisenä. Enkä nyt tässä lähde sitä sen enempää analysoimaan, koska olen tehnyt sen jo tuolla aiemmin mielestäni aika selvästi. Ja mulle olis kyllä aika outo lähtökohta tulla tänne areenalle ja ensimmäisenä lähteä työstämään jonkun muun projektia, jota ei ole vielä kunnolla ehtinyt edes sisäistää - oon vähän hidas omaksumaan kaikkea uutta, mutta pystyn kyllä - sen tiedän - kun saa vähän aikaa edes tuumailla ja totutella ; ) ...ja vielä sekin, että toisten ideoimiin projekteihin sitä suhtautuu aina vähän suuremmalla kunnioituksella ja tekee sillä siitä ehkä itselleen vaikeammin lähestyttävän ja monimutkaisemman kuin onkaan. Se on näitä oman pään outoja temppuja tietenkin vain, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - sitä on aika hankala nopeasti muuttaa. Ymmärrän nyt aika hyvin sellaisenkin ongelman, joka varmaan on monilla laulajilla, että miten pystyy "seisomaan" muiden tekemien tekstien takana edes jollain lailla uskottavasti. Sillä jos laulaja ei sitä uskottavuutta itsestään löydä niin, se kyllä valitettavasti välittyy kuulijalle ja tuhoaa samalla koko hyvän alkuperäisajatuksen...

Ja sitten vielä eiliseen tarinaani liittyen sekin, että ne omat "vahvuudet" kuten ideointikyky (jota erehdyin mainosteleen - sori!) on mietitty tässä päässä hyvinkin pitkälle ja siksi voin sen ominaisuuden jo itsekin vähitellen hyväksyä. Toisin kuin joidenkin kehuma "laulutaito" joka on minulle sen n. 2 kuukauden vanha harrastus - sitä "hyvyyttä" en yksinkertaisesti pysty hyväksymään itse - ainakaan toistaiseksi - kymmenen vuoden päästä voi asia olla toisinkin, mutta.... On kuitenkin meikäläisellä asioiden oppiminen ollut aina niin kovan työn ja harjoittelun takana, että täytyy vain luottaa siihen ettei se nyt jatkossakaan siitä merkittävästi nopeudu : )

Tässä lopuksi lyhyt yhteenveto näistä meikäläisen harrastuksista näin omasta näkökulmasta katsottuna:

-Kitaran soitto: n. 10 vuotta (osaan vähäsen jo)
-Lauleskelu: n. 2 kk (en omasta mielestäni osaa - vaikka muut mitä väittävätkin välillä ; )
-Sävellys: n. 10 vuotta (osaan jotenkin)
-Sanoitus: n. 2 kk (osaan jotenkin)
-Lukeminen: ala-asteelta saakka (osaan)
-Päiväkirjan kirjoitus: pari päivää (en tiedä vielä)
-Ajattelu: yrittänyt aina (suosittelen)

P.S. Ja kyllä mä voin näiden juttujen kirjoittelun lopettaakin, jos nämä alkavat kohtuuttomasti muiden elämää ahdistaa - en kyllä semmoistakaan tuskaa halua tuottaa kenellekkään. ...mutta tähän viälä sen verran vinkkiä, että en kyllä pakota ketään näitä juttujani lukemaankaan jos ei halua - mutta toisaalta en voi sitä kieltääkään ; )
Enkä muuten aio enää alata selittelemään menneitä kirjoituksiani - enkä käymään mitään loputonta "eipäsjuupas!" -pikaviestiväittelyä joka ei johda mihinkään. Täs mun maailmas on nyt vaan semmonen perusjuttu, jota pyrin soveltamaan oman kykyni mukaan ja sen muistaakseni lauleskeli Martti Syrjä: "Ennen oli ennen, nyt on nyt. On tukka päästä lähtenyt" : D