Tän biisin rustasin 15.1.-07 ja nyt ajattelin kirjoittaa sen kaikkien luettavaksi. Ois tosi kiva kuulla teidänkin mielipiteitä lyriikasta.. Kommentoikaa!


Ihminen on tosi hauras ja heikko,
siitäkin on tehty oma asteikko,
mä oon siin varmaan sijalla nolla,
eli särkyvä niiku vaan voi olla,
mulle on sattunu monenlaista juttuu,
särkyminen ja hajoominen on kyl tuttuu,
koko ruumis on täynnä sisäisiä haavoja,
tuskaista sisäistä veren vuotoa,
se on sellaista mikä ei näy päälle,
siit huolimat se jättää pysyvät jäljet,
eikä ne koskaan pois lähde,
ei koskaan pois lähde...

Kerto: Elämä on niin särkyvää,
mikään ei oo pysyvää,
mut silti vielä, iloa mä nään,

Jotkut sanoo: "Sääli on heikkoutta!",
mut mitä sit ku sitä itse haluat,
oot yksin ku heräät tähän todellisuutee,
muijas pettää, jättää ja ottaa uude,
sit sun on turha kuvitel uutta suhdet,
ku muistat sen sanat ja tunteet,
mul on mielessä se kuin eilinen
muija soitti: "Mä en haluu enää, oot entinen",
mut jos se tulee viel polvillaan vonkaamaan,
kävelen yli, jatkan matkaa, saan parempaa,
vaikka sillo sydämeni pahasti särkyi,
ja päässäni sen kuva vaan näkyi,
luulin nyt sen kokonaan unohtaneeni,
mut silti ajoittain se palaa mieleeni,
se jätti syvät arvet sisälleni,
silti muistuu paljon hyvväkin,
joita voi hetkittäin muistella,
särkyneellä sydämellä sanoa:

Kerto x2

By: Etninen