Bänditreenit meni kohtalaisesti. Suoraan sanottuna vain laulaja, eli minä, ja basisti osasivat asiansa, mutta kitaristilla ja rumpalilla oli tatsi vähän hukassa. Toivottavasti treenaavat ensi treeneihin. Soitettiin sitä HB:n (www.hbmusic.net) Hanki elämä -biisiä, ensi kerralla (la 12.7) edelleen sitä ja sitten The Rainin (www.therain.fi) Tulta. Ääni meinasi loppua kesken, ku niin kauan soitettiin ja minä lauloin nauhan päälle, eikä päässy oikeasti laulamaan. Ensi kerralla en enää laula koko ajan nauhan mukana, vaan ihan muutaman kerran vaan, että saan äänen auki. NYT OLISI HAKUSESSA KOSKETINSOITTAJA, JA TAITAVA SOOLOKITARISTI, jotta saataisiin musiikista vähän toimivampaa. Huomattiin myös, että jos ei ole koskettimia, mikään soitin ei tue laulua.
Heti halusin vähän nauhoittaa mp3-soittimella (arvaa äänenlaatu) ekoista treeneistä, mutta just sillä kerralla tyypit soitti ihan penkin alle ja nauhoituksesta saa ihan väärän kuvan. Rumpalikaan ei kehdannu laskea lopussa enää kertosäkeistöjen määrää, vaan jatko vielä soittamista ku biisiki oli jo ohi, ja sitte kitaristiki alko siihen jotain rämpyttelemään. Teki mieli vähäsen pyöritellä silmiä. Basisti on parasta laatuaan...

Tänään menen reippaana tyttönä kirjastoon lainaamaan kasan laulamiseen ja bändäilyyn liittyviä kirjoja, ja sitten apteekkiin ostamaan kunnolliset korvatulpat (viimeksi ei käyny mielessäkään, että sellasetki tarttis, ku menin treeneihin, eli sain pistää päähäni sellaset metsurin korvasuojilta näyttävät keltaset läpät... Voitte kuvitella, että olin silloin aika hot).

"No one can take away... No one can take away..."