Jos asiaa ajattelee niin, että juhannuksesta päivät alkaa lyhetä ja kesäkin pian kääntyä loppua kohti, niin eihän kukaan odota juhannusta.

Kesä on mennyt liian nopeasti. Vielä ei ole edes uimassa ehtinyt käydä. Odotan kyllä juhannusta ja on kiva päästä Keuruulle ruokkimaan henkeä, ja aistejaan ja räbäyttämään ja slängäämään kasetteja, mutta toivoisi, että odottavan aika olisi pitempi.

Monestihan juuri odotus on se mikä piristää. Kun odotus on päättynyt huomaa pian kaiken olevan ohi. Juhannuksenkin jälkeen joka vuosi tulee kaihoisa ja tyhjä olo: "Tässäkö tämä nyt oli? Vasta vuoden päästä uudestaan". Nyt se vuoden päästä on viikon päästä. Miten saisi otettua kaiken irti ja saisi ajan kulumaan mahdollisimman hitaasti mutta rattoisasti juhannuksena?

Sade voisi auttaa asiaan. Kun sataisi taivaan täydeltä koko juhannuksen niin taatusti tuntuisi pitemmältä aika sateisella festarikentällä. Toiset valittaisivat mutta minä en. Toisaalta varmaan myös armoton auringonpaahde voisi olla vastaus. Niitäkin on koettu. Toisaalta näiden kahden vaihtelu sopivin väliajoin voisi olla mielekkäintä mutta se on jo toiveajattelua.

Toinen syy, miksi toivoisin juhannuksen olevan tuonnenpana on äänitykset. En millään ehdi saada nauhaa valmiiksi. Vai ehdinkö? Yritän ainakin. Suurin osa feateistä on tehty. Mutta vielä puolet töistä on edessä.