Viimeinen uni

Hän istuu taas yksin vuoteellaan.
Tyhjä katse osuu sairaalan seinään.
Jostain kaukaa kumpuaa muistot mieleen.
Ne kertoo elämästä, jolla joskus oli tarkoitus.
Kyynel valuu poskella.
Ei enää voi kuin nukkua.
Ja toivoa ettei heräisi enää.
Ei koskaan enää.

Täytyy uskoa elämään.
Täytyy vain jaksaa yrittää.
Vaarallisinta on jos ei mistään mitään välitä.
Eikä millään ole mitään väliä.

Ilman uskoa hän yrittää elää.
Mutta inhimillisyys on siitä kaukana.
Hän ei jaksa uskoa uuteen huomiseen.
Tämäkin päivä tuntuu mahdottomalta elää.
Lääkkeet väsyttää lisää.
Todellisuus vaihtuu harhaan.
Ja hän ei tunne enää mitään.
Ei yhtään mitään.

Täytyy uskoa…
…ole mitään väliä.

Hän istuu taas yksin vuoteellaan.
Ja toivoo seurakseen kuolemaa.
Tuska raastaa häntä ihan loppuun asti.
Lääkkeet ei auta kipeisiin muistoihin.
Silmät painuvat kiinni.
Kaikki vain katoaa.
Se on ohi, sitä ei voi estää.
Ei tarvii enää kestää.

Täytyy uskoa…
…ole mitään väliä.