otan sinut huulilleni
ja kaadan sakeana jokena sisääni.
hitaasti maistut
vanhalta metsältä
ja kitkalta.

sinä raastat minut polvilleni
ja minä riisuudun edessäsi
sillä aikojen paino on saattanut minut luottamukseen.

vaativuudessasi lähestyt sietämätöntä.
kutsuttuna
mutta ilman tilaa vastaväitteille
tunkeudut kaikkialleni
ja kyllästät minut avaruudella.

sysäät minut tuntemaan suloista kuvotusta mädästäni
ja minä rukoilen antautumistani peilissä.

tuska, ekstaasi, pelko ja siunaus
kasvavat käsittämättömäksi
ja ymmärrykseni sammuu
aktivoituakseen sitten vähitellen
ulottuvampaan tilaan
kun raastan sinut sappinesteideni saattamana
ulos minusta.


olen antanut kaikkeni
ja ajattoman laulun säkenöivä voima
hehkuu puhtaudessani.
pulssi takoo yhtenä aaltona
jokaisen elementin tahtoa.
ydinräjähdys ottaa paikkansa
koska me rakastamme yhtämme.

viimeinkin kaikki on täynnä itseä.